Lapseni sanoi terveystarkastuksessa, ettei harrasta mitään ??????

Mitä väliä jollain terveystarkastuksen kyssärillä on. Itse tiedätte ja hoidatte lapsenne.   Me kirjoitettiin vaikka mitä todellisia ongelmia niihin papereihin eikä kukaan ottanut koskaan mitään kantaa.

Eiköhän tuo ole samaa sarjaa kun työkaverin 7v sanoi terveystarkastuksessa että meillä ei ole kotona koskaan mitään ruokaa.

Itse tiedän terveydenhoitajana, että lasten vastauksia ei voi ottaa kirjaimellisesti. He eivät ymmärrä kysymyksiä samalla tavalla kuin me aikuiset kuvittelemme heidän ymmärtävän.

Mä olen törmännyt samaan asiaan omien lapsien kanssa. Ehkä lapset joiden kanssa on aina tehty kaikenlaista perheenä, eivä osaa eritellä näitä harrastuksiksi esim. just uimista tai laskettelua tai pyöräilyä. Onhan nekin harrastuksia, jos niitä tehdään toistuvasti.

 Lasten kanssa saa olla hyvinki varovainen. Monelle harrarastaminen tarkottaa just ohjattua. Jos lapsi sanoo, ettei harrasta mitään niin usein lisäkysymykset on siinä vaiheessa paikallaan. Tietty perheen kanssa vietetty merkitsee. lähinnä pointti on tuo liikunnan määrä jota haetaan. Tosin hissukoille suosittelen ohjattua harrastusta usein ihan sosiaalisista syistä. T: terkka

Ei ole harrastus. Vaikka pelaisi päivittäin jalkkista niin se ei muutu harrastukseksi vaan se on omatoimista liikkumista. Ei se ole silti harrastus.

so?

Meillä lapsella on ohjattujakin harrastuksia, mutta silti korostamme lapselle, että hänen harrastuksiinsa kuuluu myös laskettelu ja uiminen, vaikka kumpaakaan emme tee vuoden ympäri säännöllisesti. Talvella laskettelee kuitenkin pari kertaa viikossa ja jos on vähäluminen talvi niin kuin nyt, niin uidaan se pari kertaa viikossa.

Eivät lapset ehkä tajua, mikä on harrastamista, jos samalla luokalla joku kertoo  harrastavansa kerran viikossa kuoroa ja toinen kaksi kertaa viikossa jalkapalloa. Silloin voi oikeasti kuvitella, että vain ohjattu harrastaminen on sitä virallista harrastamista. Vanhempien tehtävänä on oikoa nämä väärät käsitykset.

Meillä siis harrastuksista puhutaan usein ja esim. kouluterveydenhoitajan 7v tarkastuksessa kysyttiin, mitä lapsi harrastaa ja käytiin ihan yhdessä läpi, mitä kaikkea lapsi tekeekään säännöllisesti. Uimisesta tosin sanottiin, että käydään perheen kanssa uimassa välillä enemmän ja välillä vähemmän, koska uiminen on vähän samanlainen perustaito kuin pyörällä ajaminenkin ja emme uidessamme treenaa vaan enemmänkin "vesileikimme". Lapsella on kuitenkin kaveri, joka ui oikeasti matkaa uidessaan ja on tosi nopea, vaikkei siis harrasta ohjattua uimista. Kun uidessa on tavoitteita, joita rikkoa, voidaan mielestäni puhua harrastamisesta. Ihan sellainen perheen kesken vesileikkiminen on perheen yhteistä harrastamista mutta ei mielestäni verrannollinen jonkun toisen pianotunteihin tai edes lasketteluun, koska laskettelussakin täytyy oppia se perustaito ensin, jotta voi sanoa harrastavansa sitä ja siinä on yleensä tavoitteita, joita halutaan saavuttaa. Jos perheen uiminen on tavoitteellista (tällä kertaa opitaan hyppäämään ja harjoitellaan uintitekniikkaa), niin ilman muuta se on harrastamista ja tavoitteeton uiminenkin on toki harrastamista, jos sitä tekee säännöllisesti.

Tässähän alkaa näkyä taas miten nykyaikana harrastaminen on lähtenyt ihan väärään suuntaan. Miksi hemmetissä pitää aina olla niitä tavoitteita? Miksei harrastaminen voi olla tekemistä, jota tehdään ihan vain omaksi iloksi tai kunnon kohottamiseksi. Minun mielestäni laspen harrastus pitää pohjautua tekemisen iloon, eikä jatkuvaan tavotteiden saalistamiseen. Anteeksi nyt, mutta tää suorituskeskeinen maailmaa kammottaa minua ja se, että lapsia aletaan muovata siihen muottiin jo 5 vuotiaana ja kuskataan 5 kertaa viikossa tahkoamaan samaa asiaa ja mitataan jatkuvasti edistymistä. Ja älkää sanoko, että lapsi tykkää siitä. Eihän ne muusta tiedä, kun ne ajetaan siihen pienestä pitäen. Vanhempien hyväksyntä pitää ansaita tuloksilla. Sairasta.

Itsehän olen aikoinaan vastannut samaan kysymykseen terkkarille että harrastan koirabongailua. Jouduin sitten selittämään tarkentavan kysymyksen jälkeen että olin lomalla Kreikassa ollessamme "bongaillut" kulkukoiria... Olin hyvin ylpeä "harrastuksestani" :D

Muistan tilanteen vielä ihan selkeästi vaikka aikaa tapahtuneesta on jo 20v.