Lue keskustelun säännöt.
Uskomattomat PMS -raivot
02.03.2014 |
Oikeasti, muutun aivan hulluksi. Tarvitsin suorastaan rauhoittavia. Raivostuttuani mikään ei voi minua rauhoittaa.
Miten selvitä sen yhden päivän kuukaudesta katkomatta välejä, pilaamatta suhteitaan ja suututtamalla läheisiään? Kohtalotovereita?
Muuten olen aivan normaali ihminen enkä raivoa.
Kommentit (48)
Päivän? Kokeile viikkoa, se se vasta on hauskaa =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvahan jo aikuiseksi. PMS ei ole mikään syy reuhata, kyllä sen verran voi itseään säädellä, vaikka olo onkin ärtynyt.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 14:09"]
Oikeastiko olet noin hormoneidesi vietävissä, että unohdat sivistyneet käytöstavat? PMS on huono selitys huonolle käytökselle. Kerää itsesi ja käyttäydy kuin aikuinen. Jos et pysty, pysyttele pimeässä kellarissa koko päivä.
[/quote] Samaa suosittelen. Olet ihan itse sanoistasi ja tekemisistäsi vastuussa, minkään muun asian niskaan et valitettavasti voi asioita vierittää. Rauhoitu tai sitten kärsi seurauksista.
Te ette selvästi tiedä mistä puhun. Näen punaista, paniikkikohtaus uhkaa ja haluan suorastaan kuolla koska olen niin vihainen. Yritän hillitä itseäni tietenkin, en ole tyhmä eläin.
En seuraa kiertoani ja seuraavana tai sitä seuraavana päivänä alkaneet menkat kertovat, että PMShän se oli taas kylässä. En siis merkkaa kalenteriin mitään "lupa raivota" -päiviä.
Kuten sanoin, olen normaali rauhaa rakastava leppoisa ihminen, paitsi yhden päivän ajan.
Kyllä me tiedämme mistä puhumme. Jos on potenut menkkoja jo 30 vuotta, on niistä jonkinlainen käsitys. Itsehillintä on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kestaa 2-3 päivää. Pystyn kyllä hillitsemään itseni, mutta olo on todella kamalala kun kaikki vaan ärsyttää ja ottaa hermoon.
Ensin 3 päivää oon kilahtamisen partaalla, sitten päivän siivoan koko talon lattiata kattoo ja sitten ne alkaa.
Onkohan vaikka jotain luontaistutetta jota voisi syödä, josta olisi apua?
Ehkä pitäisi laittaa sivuun yksi jointti näitä päiviä varten.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden teorian mukaan hormonimylläkät vaan tuo esiin muutenkin olemassaolevia tunteita, joita olisi hyvä työstää.
Yks päivä oli sellainen olo että ois tehny mieli
hakata ostoskorilla muita kaupassa. Se oli pms.
Eräs toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en aikanaan uskonut pmsssään kakskymppisenä. Mutta niin vain täälläkin iän myötä tilanne pahenee. viikon olen ärtynyt, sitten yhtenä päivänä raivostun ihan kaikesta, vaikka normaalisti olen aika hissukka. Pyrin siihen, että olen päivän mahd paljon eristyksissä sosiaalisista kontakteista, mies hoitaa tällöin lapset.
en usko että helpottaa ilman rauhoittavia, ehkä sitten kun on menopaussi. Mutta jos yhtään ap lohduttaa, kohtalotovereita on..
Jos on säännölliset menkat, niin "vapaa raivoamispäivän" sijaan kannattaisi vaan merkata "välttele muita-päivä". Silloin pitää vaan ostaa suosikkiruokaa, laittaa kännykkä äänettömälle, sähköposti kiinni ja verhot ikkunoiden eteen, ehkä jopa ruuvata ovikello irti. Oma rauha. Jos huushollissa asuu muita, niin niille joku uimahalliliput ++ käteen ja itselle korvatulpat ja lukitun oven taakse pistelemään voodoonukkeja neuloilla. OMMMMMMM.
Mä en kanssa kestä tätä. Normaalitasapaksu elämä ois niin ihanaa, mutta PMS on semmoinen kuilu, missä vaan mietin itsemurhaa 1-2 vuorokautta. Kun mitään en jaksaisi. Kaatunut vesilasi on viimeinen tikki. MIKSI MINÄ. Kaikki se VÄÄRYYS mitä maailma heittää niskaani. Ja sit alkaa menkat ja TADAAA. taas mennään. elämä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi kohtalotoveri! Ensimmäisen päivän olen totaalisen raivohullu. Olen niin raivoissani että pelkään vielä joskus tappavani jonkun siinä raivossani.
Seuraavaksi alkaakin kolmen päivän mittainen masennus. Silloin kaikki vihaa minua ja olen paska, töysi nolla, en mitään. Noina päivinä harkitsen katolta hyppäämistä, ranteitten viiltämistä yms kivaa.
Ongelma ei helpota pillereillä :(
Ymmärrän täysin ap. Nämä itsehillinnästä puhuvat eivät näemmä ole koskaan kärsineet kunnon pms-oireista. Itsekin raivoan, itken ja haluan kuolla kerran kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa kauheudessaan: KIITOS että olen saanut teiltä mahtavaa vertaistukea!
ap
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 14:58"]
Yhden teorian mukaan hormonimylläkät vaan tuo esiin muutenkin olemassaolevia tunteita, joita olisi hyvä työstää.
[/quote]
Itseasiassa ehkäpä näin. Ainakin mun tunteeni eivät ole sinänsä vieraita, ovatpahan vaan 1000-kertaisella intensiteetillä..
ap
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:04"]
minä en aikanaan uskonut pmsssään kakskymppisenä. Mutta niin vain täälläkin iän myötä tilanne pahenee. viikon olen ärtynyt, sitten yhtenä päivänä raivostun ihan kaikesta, vaikka normaalisti olen aika hissukka. Pyrin siihen, että olen päivän mahd paljon eristyksissä sosiaalisista kontakteista, mies hoitaa tällöin lapset.
en usko että helpottaa ilman rauhoittavia, ehkä sitten kun on menopaussi. Mutta jos yhtään ap lohduttaa, kohtalotovereita on..
[/quote]
Mä olen raivohulluillut jo alle kakskymppisenä. Nyt olen 26 ja pms tuntuu vain pahenevan, "innolla" odotan mitä se on kolmenkympin jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:04"]
minä en aikanaan uskonut pmsssään kakskymppisenä. Mutta niin vain täälläkin iän myötä tilanne pahenee. viikon olen ärtynyt, sitten yhtenä päivänä raivostun ihan kaikesta, vaikka normaalisti olen aika hissukka. Pyrin siihen, että olen päivän mahd paljon eristyksissä sosiaalisista kontakteista, mies hoitaa tällöin lapset.
en usko että helpottaa ilman rauhoittavia, ehkä sitten kun on menopaussi. Mutta jos yhtään ap lohduttaa, kohtalotovereita on..
[/quote]
Mä olen raivohulluillut jo alle kakskymppisenä. Nyt olen 26 ja pms tuntuu vain pahenevan, "innolla" odotan mitä se on kolmenkympin jälkeen.
[/quote]
Tavataan vankilan suljetulla :D
Täällä myös yksi pms-raivoaja. En edes tajunnut minulla olevan pms, ihmettelin vaan miksi muutun välillä aivat hulluksi päivän tai parin ajaksi, kunnes mieheni huomautti sen tapahtuvan aina ennen kuukautisten alkua. Tyhmä minä...
No, nyt kun olen tajunnut, missä mennään, olen yrittänyt vältellä raivareita/itseinhokohtauksia. Sinä päivänä/niinä päivinä ei kannata olla suunnitelmissa yhtään mitään. Ei edes tavallisia kotitöitä ja lasten kanssa touhuamisia kannata suunnitella. Tietenkin jos täytyy mennä vaikka töihin, niin täytyy.
Pitää vaan yrittää välittömästi huomata kun olo muuttuu ja tajuta mistä se johtuu. Sitten, jos mahdollista, kannattaa vetäytyä vaikka sängyn pohjalle katsomaan elokuvia... Muiden ihmisten kanssa kommunikointia ja yhtään minkään asian tekemistä tai miettimistä kannattaa vältellä!
Ja se auttaa, jos on joku joka ymmärtää ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä pitää sylissä kun itken, kuten mulla mies. :) Ei ole varmaan helppoa mies-raukalla. :(
PMS
Eihän kaikilla ole edes kuukautisiin liittyviä kipujakaan, joten eiväthän kaikki varmasti kärsi pms-oireistakaan. Itse en koskaan ole erityisen rauhallinen tai tyyni ihminen, mutta kuukautisvuodon alkamispäivänä tai seuraavana olen erityisen räjähdysherkkä ja alan vähintäänkin siivota hulluna. Nuorempana (ennen lasten syntymää) kivut veivät voiton muista tuntemuksista, joskus jopa tajun. t. rouva n.40v
Oikeastiko olet noin hormoneidesi vietävissä, että unohdat sivistyneet käytöstavat? PMS on huono selitys huonolle käytökselle. Kerää itsesi ja käyttäydy kuin aikuinen. Jos et pysty, pysyttele pimeässä kellarissa koko päivä.