Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdotonta kasvattaa herkkuja himoitsematon lapsi?
01.03.2014 |
Onko joku onnistunut kasvattaamaan lapsen, joka ei himoitsisi karkkeja, perunalastuja, naksuja, muroja, vanukkaita, jäätelöä, jne?
Itse olen koko aikuisikäni kärsinyt hirveästä sokeriaddiktiosta ja kyllä ne perunalastut yms. on maistuneet myös. Nyt olen kaksi vuotta onnistunut saavuttamaan tasapainon tässä asiassa. En syö enää päivittäin asioita, joissa on lisättyä sokeria. Ns. herkkuja (karkkia, pullaa, leivonnaisia, suklaata) syön max 1-2 kertaa/viikko. Perunalastuja ja ranskanperunoita yms. pari kertaa vuodessa.
Paino on pudonnut 20 kg, olo on reipastunut, ihon kunto parantunut, elämäntavat muuttuneet muutenkin terveellisemmiksi.
Mies kuitenkin mättää herkkuja entiseen tahtiin, täyttää pakastimen jäätelöillä, juo lähes päivittäin limonadeja, syö perunalastuja ainakin kerran viikossa, jne.
Nyt odotamme lasta. Olen alkanut tarkkailla ystävien lapsia. Lapsilla on kyllä se karkin ja herkkujen himo ja vinkuna jotain ihan uskomatonta. Vaikka kotona olisi vaan tietty karkkipäivä tai muuten ei lapset saa mättää herkkuja mielin määrin, niin lapset tuntuu kinuavan jotain hyvää ihan koko ajan. Kamala kiukuttelu, jos ei saa.
Onko mahdollista kasvattaa lapsi, jolla ei olisi ihan hirveää sokeri- ja herkkuhimoa jo ihan pienestä? Vai onko se ihmiselle niin luontaista, että moinen on mission impossible?
Kommentit (40)
Ei palkita lasta herkuilla. Rakastaa voi lasta muutenkin kun lihottaa muodottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei automaattisesti esim viikonlopuksi osteta herkkuja. Ja arkisin ei koskaan. Juhlapäivät on eri asia.
ei täyskieltoa ainakaan, sellaiset muulat syövät itsensä sairaaksi aina synttäreillä
Meillä on kerran viikossa herkkupäivä ja pidän myös itse tästä kiinni. Lapsille on ihan selvää ettei muulloin herkkuja syödä, paitsi poikkeustapauksissa, esim kaverisynttärit tms. Eivät pyydä karkkia muutoin kuin herkkupäiväksi. Tykkäävät toki karkista ja söisivät sitä varmasti joka päivä jos antaisi, mutta eivät himoitse minusta sellaista jatkuvasti. Kaupassa voidaan kävellä rauhassa karkkihyllyn ohi muina päivinä, se riittää minulle ;)
No, äitinä voit päättää mitä teillä syödään ja kuinka paljon herkkuja ostetaan. Kolmen oman lapsen perusteella sanoisin, että kasvatuksella ei hirmuisesti herkkuhimoon voi vaikuttaa, mutta kinuamiseen kyllä. Meille ei osteta sipsejä ym. muuten kuin synttäreille ja joskus harvoin erikoistapauksissa. Limuja saavat ravintolassa ja synttäreillä, kotiin en osta kuin pari kertaa vuodessa. Karkkia ostetaan synttäreille ja muuten satunnaisesti. Nuorin on ainoa, jolla noudatetaan jonkinlaista karkkipäivää. Mutta ei meillä lapset kinua herkkuja kaupassa. Tai saattavat sanoa, että ostetaan äiti karkkia, mutta uskovat kun sanon, että ei. Kukaan ei ole saanut karkkihyllyllä itkupotkuraivareita :) Leivomme jonkin verran itse ja jätskiä ym. syödään kyllä, mutta ei meillä lapset niitä mitenkään erityisesti kinua. Yksi lapsista on hyvin valikoiva ruokansa suhteen ja "herkkuiksi" kelpaavat vain tietyst jutut. Suurin osa karkeista ym. jää syömättä. Yksi tykkää kaikesta hyvästä ruoasta ja söisi keksejä ym. kyllä aika tavalla. Ymmärtää toisaalta jo itsekin, että jotain rajaa kannattaa pitää ja urheiluharrastuksessakin on puhuttu terveellisestä ravinnosta. Kolmas lapsi tykkää salaatista ja vihanneksista ja hänellä on omat, erikoiset "herkkunsa" :) Syö kyllä karkkiakin aika tavalla, jos sitä on kotona, mutta on yritetty pitää karkkipäivää.
Nämä ovat sellaisia asioita, että vanhempien kannattaa tehdä yhdessä linja selväksi. Jos vanhemmat päivittäin mättävät sipsejä, limua ja karkkia, on sitä aika vaikea lapsiltakaan kieltää kun ylittävät taaperoiän. Mutta jos kotona ei aikuiset juo limua ja napsi koko ajan sipsejä, niin lapsetkin mieltävät sen erityistilanteisiin kuuluvaksi. Meillä esim. lauantai on "herkuttelupäivä" ja silloin syödän välillä sellaista, mitä arkena ei. Lapsille kannattaa myös opettaa, että "herkun" ei automaattisesti tarvitse olla epäterveellistä. Hedelmäsalaatti voi olla "herkkua" tai marjarahka itse poimituista marjoista. Itse leivotut pullat ja marjapiirakatkin ovat munkkeja terveellisempiä vaihtoehtoja. Pannukakut tai vohvelit marjatäytteellä käyvät herkkuiltapalaksi milloin vain. Paljon on omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on sama mielessä, nyt kun odotan ensimmäistä lasta. Oma taustani on, että olen kasvanut karkkien ja herkkujen ympäröimänä ja teini-iässä ja nuorena sokeriaddiktio oli oikeasti häiritsevää. Sen jälkeen karsin ruokavaliota rajusti ja makeanhimo katosi lähes kokonaan, ja söin luonnostaan aika terveellisesti eikä tehnyt mieli herkkuja. Nyt mieheni kanssa herkuttelu on kuitenkin palannut pikkuhiljaa ja raskausaikana makeanhimoni on yllättäen äitynyt aika pahaksi, vaikka muuten syön edelleen terveellisesti.
Aikomukseni on kasvattaa lapsi terveellisellä kotiruualla ja antaa herkkuja vain harvoin, jolloin tällöistä herkkuriippuvuutta ei pääse kehittymään. Nyt olen vain miettinyt, onnistuukohan se ollenkaan kuin olen kuvitellut. Minä ja mieskin syömme nykyään herkkuja jo ns. liian usein, vaikka luulin jo itse oppineeni yli herkuttelun. :/
Minä asuin varhaislapsuuteni 30 km:n päässä lähimmästä kaupasta, ja sekin oli kyläkauppa. Vanhemmat kävivät siellä milloin kävivät, en muista että minä olisin käynyt mukana. Jos olen ollut, niin ei se mikään mieleenpainuva juttu ole ollut. Joka tapauksessa eivät he sieltä karkkia ostaneet, joten en osannut sellaista mankuakaan. Kavereita oli muutama lapsi, ja heillä lienee ollut sama tilanne, koska en muista että heilläkään olisi herkkuja syöty sen kummemmin. Tämä oli 70-luvulla, mutta vieläkään minun ei tarvitse jatkuvasti olla mitään mässyttämässä, kun ei sellaiseen tottunut ihan lapsena. Myöhemminhän, kouluiässä oli jo kaupat lähellä.
Nykylapsilla on tietysti kaverien vaikutus niin valtavan suuri, mutta itse emme omalle lapsellemme osta mitään sokeripitoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Äidinmaito on makeaa, ja se on ihmisen geeneissä haluta makeaa ja rasvaista. Tyttäreni ei pikkulapsena pahemmin herkkuja vinkunut, sain syödä suklaata ihan rauhassa, tytär on oppinut suklaaseen vasta isona. Serkkuni aikoinaan yritettiin kasvattaa syömään vaan terveellistä ruokaa, ja olivat sitten vieraiden aikana ihan villipetoja, söivät sokeripalatkin pöydästä.
Itse taas en saanut lapsena mitään sokeripitoista mulloin kuin jouluna ja synttäreillä, ja niistä kerroista jäi niin hirveä himo päälle, että karkinsyönti lähti täysin käsistä heti, kun olin sen verran vanha, että minulla oli omaa rahaa. Että ainakaan täyskieltoon en itse usko, enemmän siihen, että pieni määrä herkkuja herkkupäivänä, ja ehkä synttäreillä, jouluna tai muussa juhlatilanteessa on ok. Ja nimenomaan tuo, että herkut eivät saa liittyä lohduttamiseen, palkitsemiseen tai muutenkaan ääritunnetiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kyllä näkee kaverisynttäreillä, että kenellä on kotona tiukka kuri makeiden kanssa. Ne joilla on, putsaa pöytää huolella muiden leikkiessä.
Siis miksi opetatte lapsillenne sipsien syömisen?
Turhempaa ei voi olla.
Niihin on laitettu aineita jotka tekee sen että ne
syötättää koko ajan ja tulee jano.
Siksi sipsit ja juomat ovat kaupassa lähekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihmiskohtaista, kuka mistäkin mätöstä tykkää. Mielihalut voivat muutenkin muuttua iän myötä. Minä en tykännyt lapsena sipseistä ollenkaan, nyt menee heittämällä jättipussi, jos joskus iskee himo. Merkuista tykkäsin lapsena, nykyisin en ollenkaan.
Meillä ei ole mitään erityisiä herkkupäiviä ja karkkipäiviä, vaan kauppareissulla ostetaan jotain hyvää, jos tekee mieli. Jos lapsi sanoo, että tekee mieli karkkia, silloin menemme karkkihyllyn kautta ja lapsi saa ostaa max kahden euron hintaisen karkin. Samoin menemme vartavasten leivoshyllylle valkkaamaan herkun jälkkäriksi silloin tällöin, vaikka olisi mikä arkipäivä tahansa. Limsaa ostamme saunajuomaksi, ei sitä muulloin juoda.
Meille herkuista ole siis tehty mitään elämää suurempaa vaan tavallinen (joskin pieni) osa syömisiä. Se on toiminut minusta hyvin. Toki aikuisetkin näyttävät esimerkkiä siinä, ettei sipsejä ja karkkeja ja pullaa syödä päivittäin vaan aina joskus.
On mahdollista. Ei vauva halua mitään sokeroituja mehuja, jätkskejä yms vaan vanhemmat ja sukulaiset alkavat niitä syytämään. Sitten lapsi addiktoituu ja alkaa kinuamaan itsekin. Kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kasvattanut, mutta mun nyt jo opiskeleva esikoinen ei luonnostaan tykkää kauheasti makeasta, ei pienenä eikä vieläkään. Mutta nuo perunalastut uppooa tosin liiankin hyvin, ärsyttää kun isänsä on niin niiden perään, että siinä sivussa oppi. Se varjopuoli esikoisen makean tykkäämättömyydessä on, ettei tykkää oikein vihanneksista eikä hedelmistäkään. Vain tuorekurkku ja vihreä salaatti eri muodoissaan menee hyvin, eli mahdollisimman mauton, marjoista mustikka. Pullapuolesta tykkäisi, mutta on vehnä-allerginen, joten senkin takia herkut ja pullat on pois. Itse ostaa herkuiksi itselleen joskus jotain gluteenittomia leivonnaisia ja tummaa suklaata, mutta ei sitäkään paljon ahmi.
Tuo, mitä yksi sanoi, että kun ei pikkulapsena oppinut makeaan, ei ole sitä isompanakaan tehnyt mielettömästi mieli, voi pitää paikkansa.
Jos mietin omaa isoäitiäni, joka lapsena näki karkin ehkä kerran vuodessa, niin ei hän aikuisenakaan mitään makeaa himoinnut. Pullaa leipoi ja söi, mutta karkkia osti vaan lapsille, ei itse oikeastaan syönyt. Samaa sanoo miehen isoäiti, ettei hän välitä makeasta ja ihmettelee, kun aikuisetkin nykyään mättää jotain karkkia ja jäätelöä autuaina.
Meillä ei ole karkkipäivää eikä herkkupäivää. Lapset eivät kärtä herkkuja, koska niitä on periaatteessa koska tahansa syötävissä. Sipsipussi saattaa olla kuukaudenkin avaamatta, koska sitä ei ole "pakko" syödä tiettynä päivänä. Karkkia minä en osta koskaan ja lapset tietävät sen, joten meillä ei ole mitään karkkihyllydraamaa kerran viikossa tai silloin, kun käymme kaupassa. Lapset ovat pikemminkin laihoja kuin lihavia, tyttö on 160 cm ja painaa 42 kg.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 20:07"]
Sen kyllä näkee kaverisynttäreillä, että kenellä on kotona tiukka kuri makeiden kanssa. Ne joilla on, putsaa pöytää huolella muiden leikkiessä.
[/quote]
Tämä on totta. Muutama lasten kaveri istuu synttäreillä 2 tuntia pöydässä ahtamassa itseensä herkkuja. Kotona ei saa mitään hyvää.
Meillä lapselta ei ole koskaan kielletty herkkuja, eikä niistä siksi ole tullut "kiellettyä hedelmää". Suklaata syö joskus, karkkia tai sipsejä ei koskaan. Ei syö myöskään pullaa tai keksejä. Tykkää porkkanasta ja marjoista. Ne kaverit, joilla on karkkipäivä, vetävät kahvipöydässä keksejäkin kaksin käsin. Ikää pojalla 6 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 20:07"]
Sen kyllä näkee kaverisynttäreillä, että kenellä on kotona tiukka kuri makeiden kanssa. Ne joilla on, putsaa pöytää huolella muiden leikkiessä.
[/quote]
Tämä on totta. Muutama lasten kaveri istuu synttäreillä 2 tuntia pöydässä ahtamassa itseensä herkkuja. Kotona ei saa mitään hyvää.
[/quote]
Totta.
Meillä on suht salliva malli herkuissa koska mulla ollut tiukka kuri lapsuudessa enkä ole vieläkään päässyt makeanhimosta eroon. Ja onnekseni olen huomannut että kun ollaan kylässä missä herkkuja pöytä täynnä niin leikit kavereiden kanssa on paljon mielenkiintoisempia :) Onneksi olen saanut omille lapsilleni siirrettyä erilaista mallia, toivoa siis on!
Te vanhempana näytätte esimerkkiä, ei sipesejä, ei karkkeja, ei suklaata, ei pullaa, ei kakkua, ei vanukkaita . Mummoille kans että ei mitään höttöä anneta vaan terveellistä kotiruokaa, hedelmiä, marjoja jne.