Bussissa oli hirveä isä..

Bussimatkallani kyytiin hyppäsi mies kahden lapsensa kanssa, arviolta alakoululaisia molemmat. Lapset istahtivat vaunuille tarkoitettuun välikköön ja laittoivat turvavyön kiinni. Isä papatti koko matkan ajan milloin mitäkin. "Älä laula, älä laula, ÄLÄ LAULA!", "Irrota se vyö, irrota se vyö, IRROTA SE VYÖ", "ISTU SIIHEN PENKILLE!!" "Mitään sä et usko, sä olet ihan uskomaton!!"

Äiti odotti lapsia yhdellä pysäkillä, isä huusi ja karjui ohjeita jotta lasten vaihtaminen onnisuu. Minun piti ihan katsoa ikkunasta minkä näköinen äiti on: onko hän hissukka ja miehen vallan alle alistunut? KUn bussin ovi aukesi ja lapset ryntäsivät ulos, näin hänet. He vaihtoivat isän kanssa halveksivat sanat: "Eikö olekin ÄRSYTTÄVIÄ!?, Siis USKOMATONTA!"

Ja bussi ajoi pois jättäen lapset tuon hirveän, halveksuvan äidin kanssa. Minua ahdisti niin, että aloin itkeä. Minua ahdistaa edelleen, siksi kirjoitan tämän. Tuli ihan mieleen pieni Eerika.