Kirja, joka muutti elämäsi?

Virtahepo olohuoneessa

Kärpästen herra. William Golding

Ruohometsön kansa,uljas uusi maailma.  Nyt 30 v luettu teemestarin kirja.

Mulla varmaan Rikas isä, köyhä isä oli se kirja, joka toi sijoittamisen mun elämään. Iso juttu, koska tämä on asia, jota en ole kotoa (valitettavasti) oppinut.

Täällä Pohjantähden alla. Kiinnostuin sen myötä Suomen historiasta ja ymmärsin paremmin (vaikka tavallaan kysymyksiä heräsikin enemmän) sisällissodan syitä ja tapahtumia.

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta

Mainiolla tavalla kirjoitettu kirja, joka saa pohtimaan elämän ihmettä, omaa pienuutta ja maailman merkillisyyttä. Lukemisen jälkeen kävin läpi pienen eksistentiaalisen kriisin, koin maailmantuskaa. Tarpeellisia olivat aikuiseksi kasvamisessa!

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:00"]

Anthony de Mellon Awareness olisi muuttanut, jos olisin lukenut sen nuorempana. Törmäsin siihen vasta sen ikäisenä, että olin jo ehtinyt tulla suunnilleen samaan lopputulokseen elämästä. Mutta se kirja on totisinta totta, ja toivon kovasti että jokainen maailman ihminen sen lukisi ja sisäistäisi. Siihen loppuisi hyvin moni ikävä ilmiö maailmasta. Ihmiset alkaisivat elää onnellista elämää.

Heti kirjan alussa esitetään tärkeä vastakkainasettelu, joka on liian monelta jäänyt tajuamatta: on kahdenlaista mielihyvää, ja vain toinen laji on sitä kestävää ja tavoittelemisen arvoista. Sen toisen tavoittelu johtaa vain kurjistumiseen, mutta kuitenkin moni omistaa koko elämänsä sen tavoitteluun.

(Tiedoksi niille, joiden hihhulitutka värähti: en usko jumalaan.)

[/quote]

Minä luin tuon, ja en pitänyt. Syy: minä taas olin koko elämäni lähes tavoitellut sitä sisäistä onnea, Jumalaa ja itsetuntemusta, ja laiminlyönyt ulkomaailman. En ollut tullut hullua hurskaammaksi siitä kaikesta hengellisyydestäni, ja lopulta meni usko kokonaan. Siinäpä sitten olin, nelikymppinen jolla ei ollut mitään. Ei puolisoa, lapsia, omaa asuntoa, mitään harrastuksia tai muuta elämänsisältöä. Ja lopulta oli mennyt Jumalakin, ja sisäinen rauha. 

Minulle tuo de Mellon kirja näytti mainostavan juuri sitä kamalaa elämäntapaa, joka oli itseni johtanut koko henkiseen konkurssiin. Minä olen nykyisin saanut elämäni järjestykseen ja voin hyvin, nimittäin tavoittelemalla juuri sitä katoavaista maallista onnea hetkessä, jonka tavoittelu muka johtaa pelkkkään kurjistumiseen. Minusta kun täällä eletään maan päällä ja lihallisessa kehossa, niin tarkoitus on elää aidosti ajallisena ja kehollisena, eikä tavoitella jotain transsendentaalisia...

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 12:51"]

Täällä Pohjantähden alla. Kiinnostuin sen myötä Suomen historiasta ja ymmärsin paremmin (vaikka tavallaan kysymyksiä heräsikin enemmän) sisällissodan syitä ja tapahtumia.

[/quote]

Minulla sama. Luin vähän alle kaksikymppisenä. Muistan vieläkin sen surun, kun sain kolmannen osan loppuun. Oli pakko lukea heti uudestaan : - )

Se todella vaikutti, lisäsi ymmärrystä, empatiakykyä ja kiinnostusta historiaan. 

BenFurman: Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:00"]

Anthony de Mellon Awareness olisi muuttanut, jos olisin lukenut sen nuorempana. Törmäsin siihen vasta sen ikäisenä, että olin jo ehtinyt tulla suunnilleen samaan lopputulokseen elämästä. Mutta se kirja on totisinta totta, ja toivon kovasti että jokainen maailman ihminen sen lukisi ja sisäistäisi. Siihen loppuisi hyvin moni ikävä ilmiö maailmasta. Ihmiset alkaisivat elää onnellista elämää.

Heti kirjan alussa esitetään tärkeä vastakkainasettelu, joka on liian monelta jäänyt tajuamatta: on kahdenlaista mielihyvää, ja vain toinen laji on sitä kestävää ja tavoittelemisen arvoista. Sen toisen tavoittelu johtaa vain kurjistumiseen, mutta kuitenkin moni omistaa koko elämänsä sen tavoitteluun.

(Tiedoksi niille, joiden hihhulitutka värähti: en usko jumalaan.)

[/quote]

Minä luin tuon, ja en pitänyt. Syy: minä taas olin koko elämäni lähes tavoitellut sitä sisäistä onnea, Jumalaa ja itsetuntemusta, ja laiminlyönyt ulkomaailman. En ollut tullut hullua hurskaammaksi siitä kaikesta hengellisyydestäni, ja lopulta meni usko kokonaan. Siinäpä sitten olin, nelikymppinen jolla ei ollut mitään. Ei puolisoa, lapsia, omaa asuntoa, mitään harrastuksia tai muuta elämänsisältöä. Ja lopulta oli mennyt Jumalakin, ja sisäinen rauha. 

Minulle tuo de Mellon kirja näytti mainostavan juuri sitä kamalaa elämäntapaa, joka oli itseni johtanut koko henkiseen konkurssiin. Minä olen nykyisin saanut elämäni järjestykseen ja voin hyvin, nimittäin tavoittelemalla juuri sitä katoavaista maallista onnea hetkessä, jonka tavoittelu muka johtaa pelkkkään kurjistumiseen. Minusta kun täällä eletään maan päällä ja lihallisessa kehossa, niin tarkoitus on elää aidosti ajallisena ja kehollisena, eikä tavoitella jotain transsendentaalisia...

[/quote]

Aamen! Asiaa!

Azuza kadun siunaus.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:46"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:00"]

Anthony de Mellon Awareness olisi muuttanut, jos olisin lukenut sen nuorempana. Törmäsin siihen vasta sen ikäisenä, että olin jo ehtinyt tulla suunnilleen samaan lopputulokseen elämästä. Mutta se kirja on totisinta totta, ja toivon kovasti että jokainen maailman ihminen sen lukisi ja sisäistäisi. Siihen loppuisi hyvin moni ikävä ilmiö maailmasta. Ihmiset alkaisivat elää onnellista elämää.

Heti kirjan alussa esitetään tärkeä vastakkainasettelu, joka on liian monelta jäänyt tajuamatta: on kahdenlaista mielihyvää, ja vain toinen laji on sitä kestävää ja tavoittelemisen arvoista. Sen toisen tavoittelu johtaa vain kurjistumiseen, mutta kuitenkin moni omistaa koko elämänsä sen tavoitteluun.

(Tiedoksi niille, joiden hihhulitutka värähti: en usko jumalaan.)

[/quote]

Minä luin tuon, ja en pitänyt. Syy: minä taas olin koko elämäni lähes tavoitellut sitä sisäistä onnea, Jumalaa ja itsetuntemusta, ja laiminlyönyt ulkomaailman. En ollut tullut hullua hurskaammaksi siitä kaikesta hengellisyydestäni, ja lopulta meni usko kokonaan. Siinäpä sitten olin, nelikymppinen jolla ei ollut mitään. Ei puolisoa, lapsia, omaa asuntoa, mitään harrastuksia tai muuta elämänsisältöä. Ja lopulta oli mennyt Jumalakin, ja sisäinen rauha. 

Minulle tuo de Mellon kirja näytti mainostavan juuri sitä kamalaa elämäntapaa, joka oli itseni johtanut koko henkiseen konkurssiin. Minä olen nykyisin saanut elämäni järjestykseen ja voin hyvin, nimittäin tavoittelemalla juuri sitä katoavaista maallista onnea hetkessä, jonka tavoittelu muka johtaa pelkkkään kurjistumiseen. Minusta kun täällä eletään maan päällä ja lihallisessa kehossa, niin tarkoitus on elää aidosti ajallisena ja kehollisena, eikä tavoitella jotain transsendentaalisia...

[/quote]

Aamen! Asiaa!

[/quote]

Luin tuon anhedonismiin johdattelevan opuksen inhon väreitä ihollani tuntien. Oma stoorini on saman tyylinen.

Karpasten herra ja Vankileirien saaristo. Vankileirien saaristo oli mullistava myos siina mielessa, etta siina ei peitelty mitaan esim. vain siksi, etta olisi suojattu rikollisten identiteettia. Kirjailija siina alussa kertoo sanoneensa eraalle saman kokeneelle, etta han tulee kirjassaan kertomaan kaiken. Tama avasi silmani tajuamaan, etta niin voi todella tehda.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 12:43"]

Kärpästen herra. William Golding

[/quote]

Luulin olevani ainoa, mutta tämän minäkin valitsisin jos yksi pitäisi valita

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:00"]

Anthony de Mellon Awareness olisi muuttanut, jos olisin lukenut sen nuorempana. Törmäsin siihen vasta sen ikäisenä, että olin jo ehtinyt tulla suunnilleen samaan lopputulokseen elämästä. Mutta se kirja on totisinta totta, ja toivon kovasti että jokainen maailman ihminen sen lukisi ja sisäistäisi. Siihen loppuisi hyvin moni ikävä ilmiö maailmasta. Ihmiset alkaisivat elää onnellista elämää.

Heti kirjan alussa esitetään tärkeä vastakkainasettelu, joka on liian monelta jäänyt tajuamatta: on kahdenlaista mielihyvää, ja vain toinen laji on sitä kestävää ja tavoittelemisen arvoista. Sen toisen tavoittelu johtaa vain kurjistumiseen, mutta kuitenkin moni omistaa koko elämänsä sen tavoitteluun.

(Tiedoksi niille, joiden hihhulitutka värähti: en usko jumalaan.)

[/quote]

Paha kapitalismi -tutki värähti.

[/quote]

En missään tapauksessa vastusta kapitalismia. Kapitalismin heikkous on siinä, että se tuottaa vain niin hyvää hyvinvointia kuin ihmiset ymmärtävät itselleen haluta. Jos kaikki lukisivat ja ymmärtäisivät tämän kirjan, kapitalismi alkaisi tuottaa suoranaista maanpäällistä paratiisia! Koska kuitenkin hyvin moni ihminen tavoittelee itselleen (ja muille) vahingollisia asioita, seuraa kaikenlaisia ikävyyksiä. Kapitalismin vika tämä ei silti ole.

14

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:00"]

Anthony de Mellon Awareness

[/quote]

Minä luin tuon, ja en pitänyt. Syy: minä taas olin koko elämäni lähes tavoitellut sitä sisäistä onnea, Jumalaa ja itsetuntemusta, ja laiminlyönyt ulkomaailman. En ollut tullut hullua hurskaammaksi siitä kaikesta hengellisyydestäni, ja lopulta meni usko kokonaan. Siinäpä sitten olin, nelikymppinen jolla ei ollut mitään. Ei puolisoa, lapsia, omaa asuntoa, mitään harrastuksia tai muuta elämänsisältöä. Ja lopulta oli mennyt Jumalakin, ja sisäinen rauha. 

Minulle tuo de Mellon kirja näytti mainostavan juuri sitä kamalaa elämäntapaa, joka oli itseni johtanut koko henkiseen konkurssiin. Minä olen nykyisin saanut elämäni järjestykseen ja voin hyvin, nimittäin tavoittelemalla juuri sitä katoavaista maallista onnea hetkessä, jonka tavoittelu muka johtaa pelkkkään kurjistumiseen. Minusta kun täällä eletään maan päällä ja lihallisessa kehossa, niin tarkoitus on elää aidosti ajallisena ja kehollisena, eikä tavoitella jotain transsendentaalisia...

[/quote]

Olet oikeassa, liika henkisyys/hengellisyys voi olla myös ongelma. Samoin se, jos ymmärtää hengellisyyden väärällä tavalla eli vaikkapa sellaisena kyseenalaistamattomana auktoriteetin palvontana, jota se monelle uskonnollisissa piireissä elävälle vaikuttaa merkitsevän.

Sanoisin kuitenkin, että tavallisempi ongelma tällä hetkellä on se, että ihmiset keskittyvät kilpailemaan toisiaan vastaan sen sijaan, että keskittyisivät opettelemaan sitä, miten eletään onnellinen elämä. Maallisten asioiden tavoittelu ei sulje pois aineettomista asioista nauttimista ja niiden arvostamista, ei ainakaan omalla kohdallani. Olen yrittäjä kovasti kilpaillulla, stressaavalla alalla ja elämäni olisi kyllä yhtä helvettiä jos en olisi sisäistänyt sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Nyt pystyn kestämään kovaakin stressiä ja painetta, kun ymmärrän asioiden tärkeysjärjestyksen enkä ripustaudu esim. sosiaalisen arvostuksen ylenmääräiseen tavoitteluun, vaan saan kestävämpää mielihyvän tunnetta esim. ihan vain ikkunasta ulos katselemalla.

14

Minulla de mellon havahtuminen teki terää ( muut mellot eivät ole kolahtaneet). Olen uskovaisen kodin kasvatti, ja sain siitä uutta näkökulmaa. 

Tommy hellstenin Saat sen mistä luovut, oli oman tervehtymisen tiellä uranuurtava.

Sofian maailma ja Sinuhe egyptiläinen.

Raamattu. Mikään muu kirja ei ole vaikuttanut yhtä lailla elämään. Raamatun myötä elämänlaatu on 100% parempaa kuin ympärillä elävillä ihmisillä, joilla ei ole mitään toivoa ja jotka ovat ahdistuneita kaikesta. Myöskin ihmissuhteet ovat parantuneet Raamatun ymmärtämisen jälkeen huuuimasti.

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja. Palaan siihen aina uudelleen ja uudelleen.