Asperger-lapsen syömisestä

Miksi se lapsi pitäsi syödä?

Tsemppiä täältä! Varsinaisia neuvoja ei ole antaa. :(
Meillä on kotona kaikki makea lukkojen takana (sokeri, hunaja yms.) karkkia kotona ei ole. Hedelmät onneksi kelpaa meillä, mutta niidenkin määrää on pakko rajoittaa. Ja karkkiahan voi ostaa kun lainaa rahaa kavereilta... Sitä millä ja milloin se lainattu maksetaan takas, ei tietenkään ole mietitty.

Meillä ei onneksi mikään näpistely tai keksien syöminen salaa ole vielä todellisuutta. Mulla siis tyttö 12-v... Mutta tosi tosi kranttu on syömisten kanssa myös ja ainut mikä kelpaisi on kaikki epäterveellinen!! Ruoista rakastaa perunamuusia ja lättyjä, mutta niitähän mä en suostu/halua jatkuvasti laittaa kun mun mielestä muutakin ruokaa olisi opittava syömään. Koulussa vissiin syö aika normaalisti, onneksi!

Vihanneksia syö huonosti myös, hedelmistä kelpaavat banaani ja omena. Makujen tulisi olla hyvin yksinkertaisia kaikissa ruoissa. Tyyliin perinteinen suomalainen ruoka, jossa mausteena vain suola :(.

Hyvin yleistä on että ruokapöydässä tyttö nirsoilee ja sitten huutaa kun ei saa sitä mitä haluaa tai kun häntä yritetään saada syömään edes jotain.

En tiedä mitä täsät edes vielä tulee.. :(. 

Niin herkut TIETYSTI kelpaavat. Kahvipöydässä kyllä söisi rajattomasti ja karkkia tietysti myös. Mutta hyvin paljon rajoitan niidenkin tarjoilua ja siksi tyttö on vielä tosi hoikka.

Sama ongelma täällä. Mitään keinoa ei ole mullakaan. Yhtenä kesänä mentiin kovilla, eli jos ei huolinut mitä tarjottiin, niin sai olla ilman. Arvaat varmaan mikä oli lopputulos. Oli pakko lopettaa, kun poika laihtui liikaa. Ruokaongelmien syiden ymmärtäminen auttaa hyväksymään tilannetta.

Olisi kiva kuulla vinkkejä niiltä, joilla vähän isompia Aspergerlapsia tai muuten vinkkejä miten suhtautua tällaiseen? En edes tiedä MISTÄ hakisin apua tähän syömiseen??

Tätähän ei kuitenkaan voi verrata normaalin lapsen nirsoiluun. Itse syön kaikkea ja tykkään kokeilla kaikkea uutta ja siksi tämä on vielä vaikeampaa ymmärtää.

t. 4

No näin on meilläkin, nro 5, että jos olen todella tiukkana ja lapsi saa vain syödä sitä mitä tarjoan, niin sitten tyttö syö aivan liian vähän!! Pelkään että hän nytkin saa liian vähän ruokaa ja kasvaa liian huonosti :(. On lyhyempi kuin ikäisensä. Täytyy yrittää skarpata ja tarjota edes välillä niitä suosikkiruokia, että saa kaipaamaansa ravintoa. Vitamiinejakin annan välillä kuitenkin.

t. 4

Aspergerin syömisiin saattaisi saada apua osastojakson avulla. Aistiyliherkkyydet ym voivat lisätä ongelmaa.

Tuollainen ruokavalio lyhentää elinikää merkittävästi, joten sitä ei oikein voi vain hyväksyä. Oletko näyttänyt lapsellesi kuvia riisitaudista ja keripukista tai diabeteksen tuhoamista jaloista? Ne uhkaavat ihan oikeasti pelkästään nopeita hiilihydraatteja syöviä. Lapsellesi on esiteltävä faktat ja looginen päättelyketju sille, miksi ruoka aiheuttaa näitä terveysongelmia.

Ikävä kyllä hedelmät ei meillä kelpaa. Nyt on yritetty karkin ansaitsemistakin: saa karkkia jos ensin lenkkeilee meidän mukana kauempana olevaan kauppaan. Mutta oikeastihan energiaa ei kulu karkkipussin verran.

Haluaisin asian jotekin aisoihin ja pojan ymmärrykseen jotta alkaisi itse yrittämään koska mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vähemmän voin ruokailua ja herkkuja kontrolloida. Mutta ketäpä 11 -vuotiasta haittaisi liika herkkujen mässyttely. Jonkun liikuntaharrastuksen kun edes huolisi.

Eilen poika siis söi kummilapsen lahjaan ostetun karkkipussin salaa. Että piti pikkutytön muumikarkki-pussikin viedä, kiukutti nähdä sen kadonneen.

Onko kellään kokemusta onko ns. porkkanasta hyötyä? Jos lupaisin jotain kovasti toivomaansa kun yrittäisi itse ruokavaliomuutosta? Yleensä lapsi ei pysty johonkin mitä oikeasti yrittää palkkion toivossa ja mietin lannistaako nämä mun "lahjus"yritykset vain, jos taas epäonnistuu.

Meidän as-pojalle ruuan koostumus on melkeinpä makua tärkeämpää. Yhtään yllärikökköä ei saa olla, koska ne yökätään. Oksennusrefleksi on vahva. Ja ikää myöten on oppinut, mitkä ja minkä näköiset ruuat yököttää -> niitä ei syödä. Lihasta löytyy yks jänne ja syöminen loppuu siihen jne. 

Oletko kokeillut samoja ruokia, mutta eri tavoin valmistettuna? Monella assilla tuntoaistin herkkyyttä ja ulottuu myös suuhun... Suutuntuma voi olla tärkeä. 

En tiedä mikä diagnoosi kaverini lapsella on, mutta kuulemma sokerin kokonaan poisjättäminen vähensi oireita merkittävästi. Lapsi on niin pieni, ettei omin neuvoiN vielä osta mitään. Mutta tuokin pointti kannattaa miettiä.

Kannattaisko ottaa rahat pois ja vaikka tilille jemmaan.

Mihin nämä aspergerit ja muut katoavat aikuisina? Paraneeko nämä erityislapsiongelmat iän myötä?

Asperger-henkilöillä on usein aistiyliherkkyyksiä, joita on todella vaikea siedättää pois. Ajattele itse, jos sinulle tarjottaisiin esim. erittäin tulisia intialaisia ruokia (tai jotain muuta omalle suulle vastenmielistä), joihin sinun oletettaisiin tottuvan. Tottakai se jossain vaiheessa tapahtuisi, mutta oppisiko siitä nauttimaan, en tiedä. Toimintaterapeutin mukaan kannattaa tarjota samaa ruokaa mitä muutkin syö (ei siis omia makaroneja välipalaksi), mutta pakottaahan ei voi. Jos vitamiinitabletit kelpaa, niin ne kannattaa ottaa päivittäiseksi tavaksi.

11-vuotias lapsi on jo niin iso, että asiasta voi keskustella hänen kanssaan. Miten hän itse kokee oman ruokavalionsa verrattuna esim. ruokapyramidin ruokiin. Usein as-lapset ovat kognitiivisesti älykkäitä, joten keskustelua voi yrittää virittää. Voitte yhdessä todeta, että hänen ruokavalionsa on aika kaukana suositellusta ja mitä siitä voi seurata. Mitä ehdotuksia häneltä itseltään tulee ruokavalion muuttamiseksi parempaan suuntaan? Mitä hän olisi ensimmäiseksi valmis kokeilemaan? Kaikkea ei kannata muuttaa kerralla. Samaa keskustelua voi käydä liikunnan suhteen. Miten hän näkee oman liikkumisensa verrattuna suosituksiin? Mitä hän ajattelee siitä seuraavan, jos ei liiku tarpeeksi? Kyllä lihomisesta ja ylipainosta voi puhua lapsenkin kanssa asiallisesti. 

Karkkien syöminen on vaikea juttu. Se, että sitä täytyy tehdä salaa, kertoo jotakin. Miksi hän syö niitä salaa? Osaako itse kertoa? Tuleeko niistä hyvä olo? Voisiko jostain muusta asiasta tulla yhtä hyvä olo? Lohduttaako lapsi niillä itseään? Tietääkö lapsi miksi karkkeja ei ole hyvä syödä liikaa (mikä on liikaa?)? Tunnistaako lapsi itsessään "karkinhimon"? Mitä silloin tapahtuu? Voisiko lapsi tulla silloin kertomaan asiasta vanhemmille ja yhdessä mietittäisiin mitä asialle voi tehdä? Vaikea sanoa, ehkä olette jo käyneet näitä keskusteluja. Onko lapsen verensokeriarvot mitattu? Jos verensokeri laskee matalalle, keho alkaa kaivata kovasti sitä mitä puuttuu. Voisiko verensokeria nostaa jollain muulla kuin karkeilla.

Ap:n poika siis syö pastaa, lohta, jauhelihaa..Reissumies kelpaa joskus ja keittokinkku, vain jos on pakko ja kova nälkä.

Kurkku on ainoa kasvis, se on ruokavaliossa uusi, ja hedelmistä banaani. Eineksiä ostan harvoin vaikka poika rakastaa niitä (nakit, pihvit, hampurilaiset), mummon huijaa ostamaan näitä. Joten jauhelihalla,lohella ja pastalla mennään. Ruoka ei myöskään saa olla laatikkoa tai pataruokaa missä kaikki on sekaisin, vaikka ne lautasella sekoittaakin, en tajua.

Koulussa poika syö harvoin, aamupalaa ei koskaan ja onkin iltapäivällä niin nälkäinen ettei ihme kun makaronia kärttää. Kun ruoka on mieluisaa niin poika syö tosi paljon, varmaan tankkaa kun tietää ettei samaa ole seuraavana päivänä. Ongelma vain paisuu ja varmaan yksinäisyyttäänkin herkuttelee, lohtusyöjä tai tapasyöjä kun on tylsää.

Tylsää on siis aina kun ei saa pelata tai katsoa telkkaria ja läksyt on tehty. Ei oikeasti tee mitään muuta. Kun on pitkän aikaa päivittäin, viiden minuutin välein, vääntänyt kättä pojan kanssa minecraftin pelaamisesta ja karkeista niin tekee jo mieli luovuttaa. Onneksi mieliteko ja teko on eri asioita, jostain aina (vielä) löytyy voimaa tyrkyttää se porkkananpala ja piilottaa tietokoneenjohto.

Helpottaa kai edes nyt tietää etten ole ihan ainoa jonka arki on tällaista "ruokapoliisina" oloa. Pojan isä vahtii välillä maidon juontiakin kun täyttää sillä vatsaansa...kai se maitosokerikin kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:02"]

Mihin nämä aspergerit ja muut katoavat aikuisina? Paraneeko nämä erityislapsiongelmat iän myötä?

[/quote]

Eivät parane, mutta oppivat elämään tautinsa kanssa. Ja ilmeisesti oireet helpottavat iän myötä. 

Aspergerin oireyhtymästä kärsiväthän tosiaan usein ovat supermaistajia, kaiken muun aistiyliherkkyyden ohella. Supermaistajat taas kokevat kaiken suolaisuuden ja kitkeryyden  ruuassa korostetusti. Tuossa alkuperäisessä viestissäkin on viitteitä siihen, että lapsesi kohdalla voisi olla näin. Sanoit hänen karttavan esimerkiksi ruisleipää ja omenaa. Nuohan voivat olla ajoittain hyvinkin happamia/kitkeriä ruokia. Se, että lapsi tykkää nimenomaan sinänsä hyvin mauttomasta pastasta

Looginen tapa ratkaista ongelma olisi siis yrittää poistaa tarjottavista ruoista kitkeryys. Omenan voisi raastaa rahkaan, pastaa tarjota hyvin keitetyn tomattikastikkeen kanssa, jne. Näin siis muuten oireettoman supermaistajalapsen kanssa.

Tuo lapsesi asperger-status vaan hankaloittaa tilannetta, kun pitää ottaa huomioon se, ettei lapsi ollenkaan tykkää poiketa rutiineista. Onko teille annettu ohjeita siihen, miten muuten helpottaa uusien asioiden tekemistä lapsen kanssa? Näistä olisi tässäkin varmaan apua.

Täysin normaalisti lapsi tuskin tulee koskaan syömään. Mutta tunnen esimerkiksi yhden, spektrumin lievemmästä päästä olevan tosin, supermaistaja-"asse"aikuisen, jonka ruokavalio koostuu kebabrullista. Niissähän on esimerkiksi kaalia ja tulista kastiketta, jotka periaatteessa ovat supermaistajalle "pahoja" ruokia. Jotenkin niitä oppinut kuitenkin syömään.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:15"]

Ap:n poika siis syö pastaa, lohta, jauhelihaa..Reissumies kelpaa joskus ja keittokinkku, vain jos on pakko ja kova nälkä.

Kurkku on ainoa kasvis, se on ruokavaliossa uusi, ja hedelmistä banaani. Eineksiä ostan harvoin vaikka poika rakastaa niitä (nakit, pihvit, hampurilaiset), mummon huijaa ostamaan näitä. Joten jauhelihalla,lohella ja pastalla mennään. Ruoka ei myöskään saa olla laatikkoa tai pataruokaa missä kaikki on sekaisin, vaikka ne lautasella sekoittaakin, en tajua.

Koulussa poika syö harvoin, aamupalaa ei koskaan ja onkin iltapäivällä niin nälkäinen ettei ihme kun makaronia kärttää. Kun ruoka on mieluisaa niin poika syö tosi paljon, varmaan tankkaa kun tietää ettei samaa ole seuraavana päivänä. Ongelma vain paisuu ja varmaan yksinäisyyttäänkin herkuttelee, lohtusyöjä tai tapasyöjä kun on tylsää.

 Helpottaa kai edes nyt tietää etten ole ihan ainoa jonka arki on tällaista "ruokapoliisina" oloa. Pojan isä vahtii välillä maidon juontiakin kun täyttää sillä vatsaansa...kai se maitosokerikin kelpaa.

[/quote]

Lohesta, jauhelihaata ja pastasta saa monta ruokaa. Ja mitä sitten jos lapsi söisi joka päivä pastaa ja jauhelihakastiketta, tärkeintä on että hän syö. Tee muulle perheelle muuta ruokaa. Anna aamulla vaikka lasi maitoa, sekin on tyhjää parempi. Tee eväsleipä kouluun mukaan. Koulun jälkeen lämmin lounas ja myöhemmin perheen kanssa toinen lämmin ruoka. Lisäksi iltapala. 

As-lapset haluavat ruuan erikseen, eivät sekoitettuna. Sinun ei tarvitse sitä ymmärtää, kunhan tarjoat ruuan erikseen. Älä tuhlaa energiaa ns turhiin ongelmiin. Sopikaa että kerran viikossa on pitsapäivä, jolloin saa pitsaa tai hampurilaista tms. Meillä se on perjantai. Siihen päälle vielä jäätelöä tms. 

Minulla on as-lapsi (5lk) mutta syöminen on helpompaamkuin ap:n lapsella. Lisäksi tunnistan itsessäni tiettyjä piirteitä. Minä en syönyt kouluaamuina aamupalaa, ei maistunut, yritin toki. Kouluruokailu jännitti, ruoka oli kummallista, menin kyllä syömään, mutta söin tosi vähän. Siksi söinkin heti koulunnjälkeen lämpimän lounaan kotona. Ja puolet keksipaketista, kunnes äitini lakkasi ostamasta keksejä. Pysyin silti normaalipainoisena. Liikuntaa en ole ikinä harrastanut. Ajan kanssa olen saanut oman syömiseni kuntoon, mutta edelleen ulkona syöminen jännittää, kun ei voi tietää minkälaista ruokaa on tarjolla. Herkkujen syöntiä olen myös onnitunut rajoittamaan.

Tsemppiä ap, et ole yksin, eikä ole lapsesikaan.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:15"]

Ap:n poika siis syö pastaa, lohta, jauhelihaa..Reissumies kelpaa joskus ja keittokinkku, vain jos on pakko ja kova nälkä.

Kurkku on ainoa kasvis, se on ruokavaliossa uusi, ja hedelmistä banaani. Eineksiä ostan harvoin vaikka poika rakastaa niitä (nakit, pihvit, hampurilaiset)

Koulussa poika syö harvoin, aamupalaa ei koskaan ja onkin iltapäivällä niin nälkäinen ettei ihme kun makaronia kärttää. Kun ruoka on mieluisaa niin poika syö tosi paljon, varmaan tankkaa kun tietää ettei samaa ole seuraavana päivänä. Ongelma vain paisuu ja varmaan yksinäisyyttäänkin herkuttelee, lohtusyöjä tai tapasyöjä kun on tylsää.

[/quote]

Laita pojalle kouluun mukaan reissumiestä kinkkuleikkeellä, että on edes jotain syötävää. Ruis pitää nälkää kuitenkin jonkin verran. Sovi toki asiasta ensin opettajan kanssa. Kiva, että kurkku kelpaa ja banaani. Niistä saa edes vähän vitamiineja. Kokeile laittaa jotain "kurkkumaista" tarjolle myös, jos uskaltaisi maistaa (olisko esim. vesimeloni kurkkumaista?). 

Anna tankata. Eikös ihminenkin luolamieskaudella syönyt paljon silloin, kun saatiin saalista ja sitten oltiin vähän aikaa paastolla ennen kuin taas lähdettiin metsästämään? Voihan olla, että tämä olisikin ihmisen suolistolle parempi vaihtoehto? *yrittää lohduttaa*

Miten tylsyyttä voisi täyttää muulla kuin karkeilla? Tarvitseeko sitä täyttää? Tylsyydestä kumpuaa luovuus. Mitä muuta voisi lapsi keksiä kuin pelaaminen, tv tai karkit? Mitä kaverit tekevät? Onko hänellä sellaisia? 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:51"]

Onko kellään kokemusta onko ns. porkkanasta hyötyä? Jos lupaisin jotain kovasti toivomaansa kun yrittäisi itse ruokavaliomuutosta? Yleensä lapsi ei pysty johonkin mitä oikeasti yrittää palkkion toivossa ja mietin lannistaako nämä mun "lahjus"yritykset vain, jos taas epäonnistuu.

[/quote]

"porkkanat" eivät toimi as-lapsilla. He eivät voi muuttaa käytöstään Muiden tahdon mukaiseksi, jos se sotii heidän tahtoaan vastaan. Juttele lapsen kanssa ja sopikaa ruoka-asiat. Kuuntele lasta. Tarjoa sitä terveellistä ruokaa sellaisessa muodossa missä hän sen syö. Tehkää muulle perheelle muuta syötävää. Älkääkä tehkö asiasta numeroa! On täysin normaalia tehdä useaa eri ruokaa, as-lapsen syömisvaikeuksia voi verrata allergiaan. Allergisellekin tehdään eri ruokaa. 

Onko lapsella pysyvää hoitosuhdetta johonkin? Pitäisi olla. Puhu asiasta siellä. Ja jos ei ole, niin ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja pyydä etsimään joku taho joka voisi auttaa. Nyt tuntuu että sinäkin tarvitset apua asperger-lapsen ymmärtämisessä. Se helpottaisi koko perheen elämää, kun voisitte jättää turhat kiistanaiheet pois, esim ruuasta on turha tapella, et tule voittamaan.

Kovin samanlaiselta kuulostaa kuin meillä ap! Meilläkään tyttö ei juuri 'osaa' tehdä mitään. Telkkua kattelis päivät pitkät jos antaisin. Läksyt tekee mutta jos on vähänkin vaikeaa niin sitten niistäkin hirveä vääntö! Kokeisiin lukeminen on välillä painajaismaista :(.

Meidän tytöllä ei ole vielä niin paljon järkeä että hän ymmärtäisi MIKSI pitää syödä monipuolisesti. Ehkä se sitten tulee. Meillä on kuitenkin AINA puhuttu asioista kuten ne ovat, esim. tytön 1 vuotta vanhempi veli tietää kyllä ruoan terveellisyysjutut hyvin ja menee itsekin lenkille, jotta saisi liikuntaa. Tytöllä ei vain järki pelaa sillä tavoin vielä. Kahvipöydässäkin ei rajoita syömisiään, minun pitää siitä hänelle sanoa, että älä nyt syö enempää kuitenkaan.

Joku porkkanajuttu varmaan vois olla hyvä? Palkita sitten jollain mistä lapsi tykkää kun ei esim. ole näpistänyt rahaa tai ollut syömättä karkkia tai muuta epäterveellistä. Ja sen palkinnon tulisi sitten olal jotain ihan muuta kuin syötävää... 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:57"]

En tiedä mikä diagnoosi kaverini lapsella on, mutta kuulemma sokerin kokonaan poisjättäminen vähensi oireita merkittävästi. Lapsi on niin pieni, ettei omin neuvoiN vielä osta mitään. Mutta tuokin pointti kannattaa miettiä.

Kannattaisko ottaa rahat pois ja vaikka tilille jemmaan.

[/quote]

Tuskin kyseessä "asse", koska jos "asselta" ottaa pois sen tikkarin, johon on tottunut, seuraa oikeasti vain pahempi huuto, ja pitkäksi aikaa. Asperger-ihmiset siis tosiaan ovat hyvin rutiiniorientoituneita, pelaamiseen, karkinsyöntiin ja aikuisena jopa viinan juontiin liittyy tiettyä pakonomaisuutta. 

Asperger on autismin kirjoon liittyvä diagnoosi, itse asiassa esimerkiksi Yhdysvalloissa on ainakin puhuttu koko asperger-diagnoosin poistosta. Joten vaikka ap:n lapsi on ilmeisesti HFA autisti, niin hänellä on samoja piirteitä kuin autisteilla, jotka eivät pärjää ns. arkielämässä, kuten Toisenlaiset frendit sarjan Mikko.