Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni, esikoinen, on 17v
17.01.2014 |
Lukiossa, pärjää oikein hyvin, fiksu, melko järkevä, asiansa hoitava nätti nuori nainen.
Pari vuotta sitten en olisi ikinä uskonut että olleen tässä tilanteessa. Hänellä oli pahin murrosiän sekoiluvaihe, huono kaveripiiri, ryyppäämistä, valehtelua ja jopa yksi lastensuojeluilmoitus. Olin aivan epätoivon partaalla, jouduin pahimmassa vaiheessa jopa turvautumaan mt-toimistoon kun tuntuu etten jaksa, tyttöön ei voinut yhtään luottaa.
Varmaan ihan tavallinen tarina =) Välillä oikeasti olin sitä mieltä että tästä ei selvitä, tyttö pilaa elämänsä ja jotain kamalaa tapahtuu epämääräisissä porukoissa sekoillessa. Niin vaan selvittiin kuitenkin
Kommentit (8)
Tälläisiä tarinoita on ihana lukea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelinkaan alkuun että kirjotat isoäidin ominaisuudessa, plääh.
Hieno juttu jos lapsesi elämä raiteillaan. Murrosiän kuohunta on toisilla voimakkaampaa irtiottoa vanhemmista yms.
Ja vielä tuosta ls-ilmosta. Kun yleensä aina parjataan sosiaaliviranomaisia liiasta puuttumisesta, on minun kokemukseni aivan päinvastainen. Ilmon teosta meni pari viikkoa ennenkuin ls-viranomainen otti yhteyttä, olin jo ottamassa yhteyttä sinnepäin. Juteltiin puhelimessa, kysyi onko tämä ensimmäinen kerta kun tyttä käyttää alkoholia ja jos on eka kerta, homma hoituu varmaan ihan näin puhelimitse. Sanoin ettei todellakaan ole ensimmäinen kerta ja ehdottomasti vaadin että me käydään jossain tapaamisessa. Ajattelin että jos se vähän herättäisi/säikäyttäisi tytärtä ajattelemaan. Tapaamisen lopputulos oli että lastensuojelullista tarvetta ei ole, kodin huolenpito on niin vahva? Itsestäni ei kylläkään siltä tuntunut.
Ihan kuin oma kirjoitukseni, paitsi että meidän tyttö on vasta 15v .
Pahin vaihe hänellä oli 13-vuotiaana, heti kun meni yläasteelle alkoi aivan tolkuton sekoilu. Vanhat kaverit vaihtuivat uusiin, jotka olivat melkein kaikki häntä vanhempia ja mikään muu ei merkannut mitään paitsi nämä kaverit. Pelkkää huutoa, kiroilua, ovien paiskomista, tolkuttomia raivareita tai sitten murjotusta,
eikä lapseen saanut minkäännäköistä puheyhteyttä.
Numerot laskivat ja koulukuraattorikin soitteli lähes päivittäin. Mekin oltiin vähän aikaa lastensuojelun kirjoissa, kun tyttö jäi kiinni alkoholin käytöstä, sekä tupakoinnista kouluaikana ja siitäkin oli tehty ilmoitus.
Huh huh mitä aikaa.... Nyt hän on tosiaan pari vuotta vanhempi ja ihan kuin eri ihminen taas. Koulunkäynti sujuu, hän on taas oma mukava itsensä jonka kanssa voi jutella ja naureskella, riehumiset on loppuneet ja luottamuskin palautunut :)
Lapsellani oli sama homma yläasteikäisenä. Nyt ei juo alkoholia juuri ollenkaan, koulusta tulee hyviä ja kiitettäviä numeroita, on innostunut liikunnasta ja lukemisesta. Ikää siis 18v :) Ovat tainneet itsekin tajuta, ettei tuollaisella pelillä saavuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, meillä eletään nyt sitä pahaa vaihetta, mutta kiva lukea, että oletettavasti ohi päästään täälläkin. Tyttöni on nyt 16v.
Omat tyttöni vasta 3v ja 1v, mutta kolmevuotiaalla, niin hurja luonne, että kauhulla jo odotan teini-ikäänsä. Tuttu psykologi myös sanoi, että tyttöjen murrosikä vaikeampi kuin pojilla. Oletteko kokeneet samoin, jos teillä sekä tyttöjä että poikia? Ja onnea ap:lle ja muille lapsen teini-iästä selvinneille.
Hieno juttu että kaikki kääntyi parhain päin!