Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla syrjäytymässä
11.12.2013 |
Olen 28v. ja kahden lapsen äiti (lapset 3v. ja 7v.).
Koulut jäivät kesken jo 18-vuotiaana kun alkoholi ja mielenterveysongelmat veivät mennessään. Yritin 20-vuotiaana uudelleen koulunkäyntiä mutta sama ongelma ja sitten huomasinkin olevani raskaana. No elämäntaparemppa siinä tuli (alkoholi jäi pois). Tuota ennen tein muutamia hanttihommia mutta ei se raha elämiseen riittänyt vaan tt-tukea piti hakea.
Kuopus syntyi ihan tarkoituksella kun olin 25v. En halunnut kovin pientä ikäeroa lapsille ja ajattelin, että kunhan kuopus täyttää kolme, menen takaisin koulun penkille, en ole siinä vaiheessa liian vanha vielä mihinkään. Lapsiluku olisi siinä vaiheessa täynnä eli voisin keskittyä kouluun ja työssäkäyntiin. Motivaatio oli ihan erilainen kuin ennen lapsia.
Hain viimeisimmässä yhteishaussa kouluun enkä päässyt minnekään. Työkkäri osoitti kuukauden mittaisen ammattistartin, joka oli lähinnä peukaloiden pyörittämistä. Oikeasti, olisin ollut paljon hyödyllisempi kotona.
Noiden jälkeen olen hakenut erilaisiin ammattikoulutuksiin mutta en ole päässyt (tosin niitäkään ei ole montaa tällä hetkellä). En tietääkseni ole edes mikään ihan toivoton tapaus mutta hakijoita on ilmeisesti ollut paljon. Työharjoittelusta työkkäri on puhunut mutta ymmärsin niin että nekin paikat ovat kiven alla joten ilmeisesti kovin suuria toiveita ei kannata elätellä. Toisaalta työkkärin ja minun tiedossani on se, että minulle ensisijaisen tärkeä asia olisi ammattillinen koulutus.
Oppisopimustakin ehdottelin työkkärissä mutta kuulemma se on tässä kaupungissa hyvin epätodennäköinen mahdollisuus. Halukkaita olisi paljon mutta paikkoja jonne mennä aivan liian vähän.
Näin pian vuoden jälkeen alkaa masentaa. En kelpaa edes työkkärin järjestämiin koulutuksiin, muusta puhumattakaan. Haaveilen maalarin tai arkeologin ammateista (joo, eka on realistisempi) mutta tuntuu, että ne ovat jotain hyvin kaukaisia etappeja, joita on lähes mahdoton saavuttaa enää.
On tässä tietysti se hyvä puoli, että kuopus saa olla kotona ja esikoisen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin koulusta. Mies yrittää kovasti kannustaa mutta tuntuu, että elämä alkaa tuntua jo aika mitattömältä koska en ole niin sanotusti hyödyllinen. Eikä se rahakaan tietenkään olisi pahitteeksi vaikken mistään kolmen tonnin palkasta haaveilekaan.
Ehkä suurin järkytys on silti ollut se, kun tajusin ettei koulutuspaikkaa saakaan helposti. Nuorempana opiskelu ei sattuneista syistä kiinnostanut ja sitten kun siihen olisi ollut motivaatiota, se ei ole näköjään mahdollista.
En oikein tiedä, mitä tehdä. Työkkäri vain kehottaa hakemaan koulutuksiin mutta tähän asti ne eivät ole tuottaneet tulosta. Turhauttaa niin pirusti.
Kommentit (18)
Miksi kaikki kuuluu ojentaa valmiina?
Jotenkin super ärsyttävää että virastoista kerrotaan että on sitten vaikea saada työtä niin ei ihmiset sitten edes lähde työtä hakemaan.
Miksi et voi hakea sitten maalauslinjalle vaikka oppisopimuksella? Kun pitää itse mennä kyselemään työpaikkaa.. Ja kun on vaan niin hankalaa ja voivoi.
Tässäkin kun istut ja kirjoitat niin voisit pitää vaikka pienen tauon ja tehdä jotain konkreettista elämäsi eteen. Mutta jonkun se sinulle pitää toimittaa: työkkäri tarjosi aikasemmin jotain koulutusta niin miksi pitäisi lisää kun jo jätit sen hakematta? Ihan vaan ajattelit että joku täti virastossa haaskaisi lisää aikaansa sinuun? TEE SINÄ!
Jos koulutuksiin ja töihin on jonoa niin mitä sitten? Harrasta, osallistu. Teet itsellesi kaikkea listattavaa että olisit jonkunlainen hyvä valinta. Miksi sinä et tee mitään tällaista? Miksi sinut pitäisi valita mutta joku toinen sitten jäisi ilman paikkaa? Koska kyllähän siinä haussa otetaan huomioon millainen tehopakkaus ja miten kiinnostunut ihminen itse on. Minusta sinä saatkin jäädä hakujen ulkopuolelle jos et ala tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nykyään noin vaikea päästä kouluun...huiii.
Ainakin sinulla on lapset tuomassa elämään sisältöä. Jos et ole vielä lukiota käynyt, sen voi tehdä nykyään täysin netissä ja se voi auttaa pääsemään monipuolisemmin eri koulutukseen; lukiotutkintoon voi myös saada hyväksilukuja mm.kesäyliopiston ja kansalaisopiston kursseista. Sen lisäksi kannattaa huomioida erilaiset kansanopistot, muut yksityiskoulut ja yhteishaun ulkopuolella olevat aikuiskoulutukset, joista voi saada esim.matkaoppaan, koulunkäyntiavustajan tai hierojan ammatin reilussa vuodessa ja hinnat vaihtelevat nollasta pariin tonniin. Jos haluat heti korkea-asteella aloittaa, niin ainakin AMK:ssa on hyvät mahdollisuudet päästä opiskeluun täysillä kiinni avoimen kautta, jos vain sattuu olemaan se mahdollisuus omalla paikkakunnalla ja alalla.
-Mies 28v-
Voit tehdä niinkin että menet lukioon yksityisoppilaana. Maksaa vähän mutta saat mahdollisuuden hakea eteenpäin. Jos hankit koulutuksen ammattikoulusta niin voi hyvinkin olla että hujahdat saman tien takaisin kortistoon.
Ei kannata missään nimessä lähteä opiskelemaan mitään arkeologiaa. Ei niille ole töitä! Valitse jokin työllistävä ala, muuten harmittaa jälkeenpäin. t. toisen tutkinnon hankkinut yliopiston jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia numeroita sait koulussa ollessasi? Missä olet omasta mielestäsi lahjakas? Suurin uhkasi on luovuttaminen, ja se lähtee korvien välistä. Älä missään nimessä heitä kirvestä kaivoon - sinnikkyys ratkaisee ihan kaiken ja Sinulla on mahdollisuudet vaikka mihin mutta se vaatii yrittämistä, työtä, työtä, työtä. T.Lääkäritäti
Oletko käynyt lukion? Jos et, aloita siitä. Jos olet, sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä opiskelemaan arkeologiaa siinä missä muillakin. Tekstisi perusteella osaat ainakin kirjoittaa, ja siitä on suuri hyöty yliopistoon hakiessa! Älä masennu siitä ettet pääse ensiyrittämällä kouluun, vaan käytä aika hyödyksesi: lue edellisvuosien päästkoekirjoja ja -materiaaleja ja muuta kirjallisuutta. Jos taas päätät hakea maalarilinjalle, luulisi sen jossain vaiheessa tärppäävän. Millainen todistus sinulla on edellisestä koulusta? Jos koulu meni nuorena huonosti, ei se kuitenkaan sulje nyt kaikkia ovia, älä ole turhaan huolissasi. Oppisopimus on jokaisella paikkakunnalla melko long shot, keskity ennemmin kouluun pääsemiseen kun kerran motivaatiotakin riittää. Kerkeät opiskelemaan vielä montakin ammattia, joten nyt pää pystyyn ja ratkaisuja tekemään! Suosittelen itsenäisyyttä - työkkärin kurssit on ihan tuubaa, nyt kun kevääseen ja yhteishakuihin on vielä aikaa, käytä energiasi mieluummin valmistautumiseen. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat fiksulle etkä ole helpolla päässyt elämässä. Olen itse samanikäinen ja lapset myös samanikäiset tosin yksi enemmän - vuoden olen hakenut kouluihin täysin tuloksetta!
Olen varma että jos vaan saat nk. jalan oven väliin tulet olemaan menestystarina.
Olet varmasti jo hyvä äiti ja vaimo, älä masennu missään nimessä, ajat on nyt vaikeat!
Miksi et saanut koulutuspaikkaa? Onko sulla niin huono todistus? Todistusarvosanoja voi korottaa. Kansanopistoissa on peruskoululinjoja, siellä voi korottaa numeroita. Kesälukiossa voi korottaa lukioarvosanoja. Ja jos kirjoituksissa on tullut huonoja arvosanoja, niin niihin voi ilmoittautua uudelleen. Ja sitten tietty valmistaudut niin, että arvosanat myös nousee.
Eli älä jää tuleen makaamaan, vaan tee asialle jotain. Auta itseäsi. Selvitä minne haluat opiskelemaan, mikä olisi paikka minne sinulla on realistiset mahdollisuudet myös päästä. Selvitä sitten mitä sinne vaaditaan, mitkä arvosanat vaikuttavat sisäänpääsyyn. Ja sitten korotat niitä arvosanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihan samalainen olo ja ihan samat ajatukset vuosi sitten. Oikeasti olinkin jo aika syrjäytynyt, kun sosiaalista elämääkään ei ollut muuta kuin perheen kesken. Ei kiinnostanut kodin laittaminen ("kun eihän meillä edes käy ketään") eikä itselle uusien vaatteiden ostaminen ("enhän minä missään edes käy eikä minua kukaan ikinä näe") jne.
Mun pelastus oli aikuiskoulutus. Sinne pääsee kaikki ja niinpä minäkin vihdoinkin sain koulupaikan. Nyt on vuosi opiskelua takana ja nyt kiinnostaa jopa joulun laittaminen, kun tuli vähän toivoa tähän elämään.
Aina puhutaan nuorten syrjäytymisestä ja kotiin jämähtämisestä ym., mutta ihan samalla tavalla se meitä vähän vanhempiakin koskee. Itse olen 32v. joten mihinkään nuorison työllistämisjuttuihinkaan en edes kuulunut ja tuntui, että meidät vanhemmat on unohdettu ihan kokonaan. Kai sitä kuvitellaan, että tämän ikäiset on kaikki jo kiinni työelämässä...
Suosittelen katsomaan aikuiskoulutustarjontaa. Useille linjoille on jatkuva haku/ilmoittautuminen eli voi aloittaa opiskelut milloin vaan.
AIkuiskoulutuksen puolella pitäisi kyllä päästä kursseille, on jännittävää, että työkkärissä ei ole puhuttu asiata. VAikka asuisit jollain pikkupaikkakunnalla, on aikuiskoulutusta yleensä kuitenkin jossain lähimmässä kaupungissa. Iltalukiot ja aikuispuolet ammattikoulutukset eivät vaadi kauheasti keskiarvoja, kuten nuorten yhteishaku (eihän siinä olisi mitään mieltäkään, kun aikuispuolella ihmisten peruskoulusta saattaa olla ties kuinka kauan, osa tiedoista olisi unohtunut, osa vanhentunut, arviointimenetelmät ja sisällöt muuttuneet ja sitten ihmiset oppineet toisaalta paljon lisää). Kulkemista se voi vaatia, mutta toisaalta monet koulutukset ovat monimuotokoulutuksia, joissa paikalla koulussa pitää olla joitain intensiiviviikkoja tai viikonloppuja ja muu aika opiskellaan itsenäisesti tai esim nettiin oppimisalustalle harjoituksia tehden. Näin ihmiset pystyvät jopa käymään töissä samaan aikaan. Tämä tarkoittaa, että koulutuksen ei välttämättä tarvitse olla edes ihan lähellä, kun sinne ei kumminkaan joka päivä tarvitse kulkea.
Toinen asia on sun oma aktiivisuus sen mahdollisen oppisopimuspaikan löytämisen kanssa. Älä jää odottamaan, että työkkäri kaivaisi sen sulle, vaan käännä jokainen kivi ja tuttava ja tutuntuttava paikan löytämiseksi. Ja selitä niille kaikille valmiiksi, että sä olisit aika nopeasti kohtuullinen työntekijä, koska opit nopeasti ja taidot kasvaa koko ajan ja että valtio maksaa ison osan sun palkasta oppisopimuksella. Ja että ei se bvyrokratia niin vaikeaa ole, työkkäri ja oppilaitos pyörittävät sitä isolta osin työnantajan puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) tavoitteena työelämä -> ammatilliseen koulutukseen
b) tavoitteena syrjäytyminen -> lukio ja arkeologian opinnot päälle.
Realismia peliin, ap! Mikään ei ole liian myöhäistä, olet nuori ihminen! Mutta: arkeologia kannattaa unohtaa juuri nyt jo siitäkin syystä, että työllisyystilanne sillä alalla on oikeasti toivoton. Oppisopimuksen saaminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.
Selvitä lähelläsi olevan ammatillisen oppilaitoksen opintoneuvojan (tai vastaavan) kanssa ne alat, joita on tarjolla. Hae niin moneen kuin mahdollista ja selvitä myös alan työllisyystilanne alueellasi.
Kun pääset sisälle kevään haussa, aloitat opiskelun ensi syksynä. Jos opiskeluala ei ole ihan sitä, mitä toivoisit, tee ekan vuoden aikana mahdollisimman paljon kaikille yhteisiä opintoja. Ekan vuoden loppupuolella voit hakea uudelleen jollekin toiselle alalle ja saat kuitenkin hyväksiluettua suorittamiasi opintoja.
Varaudu siihen, että opiskelun aloittaminen on henkisesti erittäin raskasta, mutta selviät siitä kyllä. Opiskelu- ja tietotekniset taidot eivät kehity hetkessä, kun edellisistä opinnnoista on kuitenkin noinkin pitkä aika.
NYT heti kartoitat kaikki mahdolliset työpaikat, jotka työllistävät valitsemasi alan työntekijöitä ja pyydät päästä kevään ajaksi työkokeiluun kyseisiin paikkoihin. Hankit siis oman alan kokemusta jo ennen opintojen aloittamista. Silloin olet syksyllä jo ajan tasalla alan asioista.
Lisäksi pyydä, että työllistymissuunnitelmaasi kirjataan mahdollisuus opiskella omaehtoisesti työttömyysetuudella. Heti kun opiskelupaikka varmistuu, haet päätöksen tästä.
Tsemppiä!!!
Mä en muuten tunne yhtään työtöntä arkeologia, vaikka tunnen paljon arkeologeja. (olen itse historioitsija, teen jonkun verran töitä arkeologien kanssa). EIvät ne toki kaikki tutkijoina kaivauksilla ole, vaan esim museoissa, yleisissä kulttuurihommissa, alansa journalisteina jne. Oikeasti arkeologian ongelma ei ole surkea työllisyystilanne vaan se, että arkeologin todellinen arkipäivä on tappavan tylsää verrattuna siihen indianajonesiin, jonka perusteella ihmiset mielikuvansa ovat luoneet. Mutta toisaalta jos ihminen panee samaan kappaleeseen arkeologian ja oppisopimukset, ihan kauhean suurta asiantuntemustaei ehkä voi odottaakaan. Toki on totta, että arkeologian opiskelun jälkeinen työllistyminen tulee vaatimaan oma-aloitteisuutta, joustavuutta ja mielikuvitusta, koska selvät linjat ovat aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteessasi on sentään jotain positiivistakin: sinä sentään tiedät mitä haluat. Paljon on meitäkin, jotka eivät millään keksi, mihin kouluun hakisivat...
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:47"]
Mä en muuten tunne yhtään työtöntä arkeologia, vaikka tunnen paljon arkeologeja. (olen itse historioitsija, teen jonkun verran töitä arkeologien kanssa). EIvät ne toki kaikki tutkijoina kaivauksilla ole, vaan esim museoissa, yleisissä kulttuurihommissa, alansa journalisteina jne. Oikeasti arkeologian ongelma ei ole surkea työllisyystilanne vaan se, että arkeologin todellinen arkipäivä on tappavan tylsää verrattuna siihen indianajonesiin, jonka perusteella ihmiset mielikuvansa ovat luoneet. Mutta toisaalta jos ihminen panee samaan kappaleeseen arkeologian ja oppisopimukset, ihan kauhean suurta asiantuntemustaei ehkä voi odottaakaan. Toki on totta, että arkeologian opiskelun jälkeinen työllistyminen tulee vaatimaan oma-aloitteisuutta, joustavuutta ja mielikuvitusta, koska selvät linjat ovat aika vähissä.
[/quote]
Arvasin heti viestin lähetettyäni, että joku puuttuu tuohon arkeologia ja oppisopimus -kohtaan. Todellakin tiedän, ettei maisterintutkintoja tehdä oppisopimuksella.
Oppisopimuksia käsittelevä lause siis toki pitäisi olla erillään yliopisto-opinnoista ylipäänsä.
Niin siis oletko käynyt sen lukion? Minkä asteen opintoihin hait viimeisimmäksi? Maalarin opinnot kuulostavat ihan realistiselta vaikka peruskoulupohjalta hakisit, ammattikoulussahan tuota voi opiskella.Työllistymisen kannalta lukion käyminen ei ole nopea ratkaisu, mutta mahdollistaisi tietysti ammattikorkeakouluun tai yliopistoon hakemisen.
Jos et ole käynyt lukiota, pitäisi se suorittaa ensin ja sitten päälle viiden vuoden yliopisto-opinnot, lyhimmilläänkin tuossa menee se seitsemän vuotta aikaa jos arkeologiksi tähtäisit.
Vaikka tilanne vaikuttaa nyt mielestäsi toivottomalta, erilaisia mahdollisuuksia on paljon. Oppisopimuspaikankin voit löytää vaikka työkkärissä ajatus ammuttiin alas. Kyselet vaan eri paikoista, voihan joku paikka ottaa olemassaolonsa ensimmäisen oppisopimuskoulutettavan, ei ole pakko yrittää päästä pelkästään niihin paikkoihin jotka ovat työkkärille luvanneet ottavansa opiskelijoita.
Eli sinulla on valinnanmahdollisuuksia sen suhteen tavoitteletko nopeasti työelämään pääsemistä vai menetkö pidemmän koulutuksen tietä, oletko valmis vaihtamaan paikkakuntaa ym.
Maalari ja arkeologi ovat todella erilaisia ammatteja. Jos pidät käytännön työstä niin sanoisin maalari, jos olet valmis pitämään esittelykierroksia tai päätymään tutkijaksi niin arkeologi.
Ota selvää eri ammateista ja jos löytyy joku yksi ylitse muiden, niin sitten vain teet kaikkesi päästäksesi siihen.
Tunnen muuten ikäisiäsi opiskelijoita. Osa on lukiopohjaisia ja osa ammattikoulupohjaisia. On alanvaihtajaa ja äitiysvapailla pitkään olleita. Eivät ne mitään syrjäytyneitä ole, asiansa hoitavia vastuullisia ihmisiä. On myös tuttuja jotka ovat valmistuneet kolmekymppisenä, olleet siihen saakka rutiköyhiä ja sitten menestyneet tosi hyvin kolmenkympin tuolla puolen.
"Työllistymisen kannalta lukion käyminen ei ole nopea ratkaisu, mutta mahdollistaisi tietysti ammattikorkeakouluun tai yliopistoon hakemisen."
Myös ammatillinen koulutus antaa jatko-opintokelpoisuuden amk:uun ja yliopistoon.