Miten pääsen yli siitä että olen ruma?

Hei! Päätä, että unohdat tuon ongelmaksi kokemasi asian. Unohda ja ala elää! Sulla on mies, hän hyväksyy ja rakastaa sinua. Anna sille niin suuri arvo, että iloitset siitä. Hymyile miehellesi, anna sille suukko. Huomaat miehesi silmistä, että olet ihana nainen. keskity siihen äläkä vertaa itseäsi muihin.

Emme kaikki täytä yleisiä kauneusihanteita, miksi pitäisikään? Silti huoliteltu olemus on hyväätekevä kaikille, kiva kampaus, itselle sopivat vaatteet, pieni ehostus ulos mennessä. Usko pois, olet nätimpi kuin luulet, varsinkin ,jos unohdat tuon veratailun toisiin.4

1. Opettele meikkaamaan. Tämä ihan oikeasti toimii.

2. Hanki hyviä vaatteita.

Heippa! Mene we♥heart it:iin ja etsi hauskoja kuvia. Mukavaa joulua!

Minua haukuttiin teininä rumaksi. Juu, olihan minulla ihosairaus, jota en osannut hoitaa. Mutta se on mennyttä elämää nyt.

Nykyään ajattelen, että jos olen ruma, niin sittenpähän olen. En ala vakuutella itselleni enkä kenellekään muulle olevani kaunis. Olinpa ruma tai en, minulla on oikeus olla olemassa juuri tällaisena. Olen normaalipainoinen, terve ja pukeudun asiallisesti. Jos kelpaan itselleni, muilla ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista siihen. Kohtelen ihmisiä oikeudenmukaisesti ja ennen kaikkea teen työni helvetin hyvin. En suostu kuuntelemaan minkäänlaista haukkumista tai vähättelyä työelämässä enkä muutenkaan. 

Suurimman osan elämästäni minulla on ollut sellainen olo, että olen kuin avaruusolio vieraalla planeetalla. Olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja minusta on tuntunut, etten osaa kommunikoida ihmisten kanssa. Nykyään asenteeni on sellainen, että yritän nähdä tämän "vieraan planeetan" mielenkiintoisena tutkimuskohteena sen sijaan, että ahdistuisin siitä. 

Mun mielestä sanaa "ruma" käytetään aivan liian herkästi, ja varsinkin lapsena/nuorena ihan vaan loukatakseen toisia. Suurin osa niistäkin ihmisistä joita on rumiksi haukuttu, ovat oikeasti ihan tavallisen näköisiä, tai jopa kauniita. 

Eli ap on hyvin iso todennäköisyys että olet ihan tavallisen näköinen, et kaunotar, mutta et mikään yökkäysrefleksiä nostattava rumiluskaan. Joku kirjoitti tuossa aiemmin ettei oikeastaan ole edes kovin montaa rumaa ihmistä nähnyt, voin kyllä allekirjoittaa tämän täysin. Täytyy olla kyllä hyvin  oudon näköinen ihminen, jotta minä määrittelesin rumaksi. Silti nuorempana, olen kyllä tyhmyyttäni haukkunut joitakin rumiksi (selän takana), vaikka oikeasti nekin olivat ihan normaalin näköisiä, joillakin ehkä joku erikoinen piirre jonka takia oli kiusattu.

Ja on minuakin sanottu rumaksi monta kertaa, vaikka olen omasta mielestä varsin kaunis, ja enemmän olen kuitenkin saanut niitä kauniiksi ylistyksiä kokea. Mulla onkin aika iso nenä, ja varsinkin nuorena monet sai siitä hyvän syyn haukkua. Mutta nyt katson itseäni ja vertaan moniin jotka minua haukkuneet, niin ihan rehellisesti sanottuna, olen kyllä paljon nätimpi. Ihmiset käyttää sanaa "ruma" useimmiten vain lyödäkseen lyttyyn jota kuta. 

Vaan ei "rumallekaan" naiselle kelpaa tavallisen näköinen tai keskivertoa rumempi mies.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 15:04"]Olen nyt 39-vuotias, ja niin ruma etten ole koskaan edes löytänyt miestä. Pari kertaa sentään nuorempana saanut hyvin kännisiltä seksiä joten en ihan neitsyeksi ole onneksi jäänyt.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Onko sinun elämäsi nyt näiden känniseksitapausten takia huomattavasti parempaa kuin ilman niitä? Ajatteletko tosiaan ilolla noita kertoja tyyliin "kelpasinpa sentään känniselle, joka ei minua enää muista"?

Hei ap, luethan tämän: http://www.vauva.fi/keskustelu/3850796/ketju/jokaiselle_naiselle_opettele_nakemaan_kauneutesi

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 15:04"]Olen nyt 39-vuotias, ja niin ruma etten ole koskaan edes löytänyt miestä. Pari kertaa sentään nuorempana saanut hyvin kännisiltä seksiä joten en ihan neitsyeksi ole onneksi jäänyt.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Onko sinun elämäsi nyt näiden känniseksitapausten takia huomattavasti parempaa kuin ilman niitä? Ajatteletko tosiaan ilolla noita kertoja tyyliin "kelpasinpa sentään känniselle, joka ei minua enää muista"?

[/quote]

No kyllä minä uskon että jos olisin vieläkin neitsyt, niin kokisin sen ongelmaksi, että avioliiton, lasten saamisen jne lisäksi olisi jopa seksikin jäänyt kokematta täysin. Olen oikeasti tyytyväinen siitä, että on tullut sitten ilman parisuhdetta sitä edes kokeiltua, kun ei kerran parempaakaan ole ollut tarjolla.

Mitä sitten ajattelen niistä kerroista? Että tulipahan kokeiltua, ja että ei seksi oikeastaan minun juttuni tainnut ollakaan. Se oli minusta vähän vaivaannuttavaa ähellystä, enkä tuntenut mitään erityisen hyviä ruumiillisia tuntemuksiakaan siinä. Joten ei ole ollut mitenkään vaikeaa olla sen jälkeen selibaatissa, eipä kiusaa ajatus siitä että jotain valtavan hienoa menettää kun ei ole miestä. Tosin henkistä kumppanuutta toisinaan kaipaisin kyllä.

Minä en ole kyllä nähnyt sellaista naista joka olisi ruma tavalla jolle ei mitään voi. Yksi puolituttu on ihan helvetin ruma, mutta olen asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen että rumuus johtuu siitä että:

-ylipainoa on

-ylipainosta huolimatta sulloo itsensä liian pieniin ja vartalolleen muutenkin sopimattomiin vaatteisiin koska ne ovat muotia

-naamassa on joku ihme paise jonka voisi yleislääkäri napsaista pois, kallista plastiikkakirurgiaa ei siihen tarvittaisi

-kulmakarvat rehottavat ylipitkinä

-hiukset ovat aina paskaiset ja pitää pitkiä hiuksia vaikkei osaa laittaa niitä ja ne ovat hiirenhäntämäisen ohuet

Muutamalla pienellä toimenpiteellä tuostakin naisesta tulisi voguemateriaalia, mutta ilmeisesti asia ei ole hänelle niin tärkeä tai sitten on vain tyylitajuton.

Jos olet sitä mieltä että olet niin ruma ettei rumemmaksi voi muuttua eikä mitään menetettävää ole, hakeudu johonkin muuttumisleikkiin ja anna jollekin stylistille vapaat kädet. Kun näet itsesi laitettuna ja uudella tyylillä varustettuna, mielesi muuttuu varmasti!

Usein rumat piirteet ovat kuvitelmaa ja turhia komplekseja. Minä olen ollut aikoinaan suhteettoman ahdistunut yhdestä piirteestäni kerrallaan:

-nenä oli mielestäni hirveän muotoinen, nykyisin olen sitä mieltä että se sopii kuin nenä päähän ja on ihan kauniin muotoinen

-kaksoisleuka aiheutti aikoinaan unettomia öitä, nykyisin en kyllä ymmärrä mistä silloin keksin että minulla sellainen olisi

-sormeni olivat mielestäni lyhyet paksut nakit, mutta nykyisin ne näyttävät mielestäni ihan tavallisilta siroilta naisen sormilta

Toivon, että löydät henkisen kumppanin kuitenkin jossain vaiheessa, nr. 5+17. Se voi toisaalta osoittautua vaikeaksi, sillä useimmat kuitenkin haluavat seksisuhteenkin (ja sinun sanojesi mukaan se ei kiinnosta).

t: 15, joka aikoo kuolla ilman yhtäkään suhdekokeilua

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:42"] Ex-poikaystävä ei ikinä esitellyt mulle kavereitaan. Varmaan siksi että oon ruma. :( Miten tästä voi päästä yli?

[/quote]

No, jos niin ruma olisit hänen mielestään ollut niin miksi olisi halunnut seurustella sun kanssa? Rakastui kuitenkin suhun, vähintäänkin ihastui.

Olen myös sitä mieltä että asialle voi AINA tehdä jotain, ilman kalliita leikkauksia, vinkkejä täällä onkin jo tullut!

Kiinnitä huomiota hiuksiin (sen väriin ja malliin/pituuteen), kulmakarvoihin, meikkiin (etenkin että iho on huoliteltu) sekä oikean mallisiin ja kokoisiin vaatteisiin!

Mukava luonne on todella tärkeä, älä aliarvioi sitä!

Mikä sinussa on mielestäsi rumaa? Paljon pystyy "kaunistumaan" kun ryhtyy liikkumaan ja elää terveellisesti. Tulosten myötä itsetunto kasvaa ja tulokset näkyy kaksinkertaisena kauneutena.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 10:37"]

Toivon, että löydät henkisen kumppanin kuitenkin jossain vaiheessa, nr. 5+17. Se voi toisaalta osoittautua vaikeaksi, sillä useimmat kuitenkin haluavat seksisuhteenkin (ja sinun sanojesi mukaan se ei kiinnosta).

t: 15, joka aikoo kuolla ilman yhtäkään suhdekokeilua

[/quote]

Kyllä minä mielelläni seksiinkin suostuisin, voisihan se olla paljon parempaakin rakastavan vakikumppanin kanssa kuin se känniähellys vieraan kanssa. Tai jos ei olisikaan, niin ei se niin ikävääkään ole ettenkö toisen iloksi suostuisi...

Minä olen muuten joskus kokeillut noita ehdotettuja muuttumisleikkejäkin. Menin semmoiseen Kauneus ja Terveys -lehden muuttumispäivään. Mutta ei minusta siellä kummoisemman näköistä tullut. Äitini mukaan kyllä 10 vuotta vanhemmalta näytin kovassa meikissä ja "aikuisemman" tätitukan kanssa. Mutta naamani kaikinpuolinen epäsuhtaisuus ja epämuodostuneisuus eivät pakkelilla peittyneet mihinkään. 

Mulla siis on tosi kummallisen näköinen naama, ja lisäksi toinen puoli ihan erinäköinen kuin toinen. Jopa nenä on vinossa toiselle puolelle, samoin hampaat on toiselta puolelta suorat ja toiselta vinot, silmät erimuotoiset eri puolilla jne. Yleisesti naamani on alaspäin levenevä munapää jossa pienet vinot tihrusilmät syvällä päässä ja leveä vino muhkuranenä siinä keskellä.

t. 5/17

Tuskin olet kovin ruma, kun sulla mies. ....Jos hän ei ole sokea tai arvostelee sua alituisesti rumaksi. Kampauksilla ja vaatteilla, meikeillä saa ihmeitä aikaan. Isäni sanoin; "Kaikista saa kun laitetaan".

Älä ajattele sitä asiaa. SInä itse voit päättää, mitä ajatuksia mielessäsi pyörittelet. Eli heti kun huomaat omaan rumuuteesi liittyviä ajatuksia, lopeta niiden ajattelu ja ajattele jotain mukavampaa.

Itselläni tämä on ainakin toiminut. Olen nyt 39-vuotias, ja niin ruma etten ole koskaan edes löytänyt miestä. Pari kertaa sentään nuorempana saanut hyvin kännisiltä seksiä joten en ihan neitsyeksi ole onneksi jäänyt. Nykyisin minua ei haittaa oma ulkonäköni, kun olen päättänyt lopettaa sen asian murehtimisen, kun ei se murehtimalla muuksi muutu.

Minä en myöskään ikinä menisi kauneusleikkauksiin, ei kiitos mitään leikkauksia riskeineen pelkän ulkonäön takia.

Sinulla on varmaan monia kauniita piirteitä, mutta et itse vaan suostu/pysty näkemään niitä, kun murehdit sitä, että olet niin ruma. Mutta joku muu ihminen, kuten miehesi, näkee sinussa ne kauniit puolet eikä niinkään niitä rumia. Ja sama juttu on kaikille, vaikka olisi kuinka kaunis, niin joku näkee aina vaan ne rumat  puolet ja joku toinen ne kauniit.

Mutta joo, on toki olemassa tietynlainen yleinen kauneuskäsitys, jonka mukaan toisista ihmisistä voi sanoa, että he ovat kauniita ja toiset taas eivät (riippumatta siitä, kuka katsoo). Mutta enpä tiedä, onko se aina ihan "oikea", esim. tällä hetkellä naisen pitäisi olla älyttömän laiha, mutta silti tosi sporttinen ja lihaksikas. Tissit pitää kuitenkin olla isot. Hiusten ja ripsien pitää olla pitkät ja tuuheat. Ja nykään kun ihminen voi halutessa rakentaa itsestään keinotekoisesti sellaisen kun tahtoo, noita aivan samannäköisiä "kauniita" naisia on pilvin pimein, ihan toistensa kopioita. TYLSÄÄ!

Toivottavasti opit arvostamaan itseäsi sellaisena oman persoonallisena itsenäsi. Ettet joudu lähteämään mukaan tuohon "leikkaa ja liimaa" itsestäsi "kaunis", koska se on todella tylsän näköistä.

Minäkin olen iso, romuluinen ja ruma kömpelys. Tukkakin on ohut. Ärsyttää, kun mulla on kasvoissa kaksi ruskeeta vanhuuden luomea. Olen yrittänyt rapsutella niitä pois, mutta alkoi vuotamaan vähän verta. Uskaltaisinko itse poistaa nuo saksilla, jos otan vaikka kunnon huikat anisviinaa? ;)

En usko, että olet ruma. En edes muista koska olisin nähnyt ruman ihmisen, joten oikeasti rumat on kyllä todella harvassa. Epämiellyttävän näköisiä ihmisiä näkyy taas aika usein, mutta nämä siksi etteivät yhtään pidä huolta itsestään.  Jos olet puhdas, siististi laitettu ja kivasti pukeutunut, olet varmasti oikein mukavan näköinen. Ei auta vaikka olis kuinka kaunis jos on epämiellyttävä,  esim. liikaa meikkiä tai huono hygienia. Ja inhottava luonne rumentaa kaunottarenkin nopeasti.

Pää