Miten päästä eroon mustasukkaisuudesta ystäviini

No mulla on ainakin sellainen kaverijoukko (vanhoja kavereita) joista itse olen jäänyt ulkopuoliseksi. Toisekseen nämä ihmiset saattavat edustaa kaikkea sitä, mihin itse haluaa samastua. Ja kun siihen lisätään vielä se, että ei itse ole näiden kanssa niin läheinen tai sitten ei ole muita niin läheisiä ystäviä niin tunne kärjistyy.

varsinkin facebookissa toi tekee kipeää... itse tunnen sitä myös. Tunnen itseni todella yksinäiseksi vaikka yritän aina päästä porukkaan mukaan, mutta tuntuu ettei kukaan halua mua mukaan mihinkään... tosin tääkin taitaa olla pään sisäistä, mutta joskus vaan tuntuu siltä

Ehkä olet ap vielä nuori, mutta kehottaisin sua etsimään omat piirisi, ne ystävät, jotka ovat kiinnostuneet susta. Toi tilanne kuulostaa epäsymmetriseltä, haikailet joukkoon, joka ei niin halua sua mukaan. Kannattaa mielestäni pitää etäisyyttä tuollaisiin ihmisiin, koska jos he eivät halua sinua mukaan, ei se siitä muuksi muutu. Kuitenkin ansaitset myös arvostusta, jos olet jonkun ystävä eikä niin, että olet jonkun kaveripiirin ringin ulkoreunalla se tyyppi, jonka voi jättää huomiotta jos haluaa.

 Yritä tutustua uusiin ihmisiin ihan toisista porukoista, se ei välttämättä ole helppoa mutta parempi kuin tuo kuvio.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 10:49"]

varsinkin facebookissa toi tekee kipeää... itse tunnen sitä myös. Tunnen itseni todella yksinäiseksi vaikka yritän aina päästä porukkaan mukaan, mutta tuntuu ettei kukaan halua mua mukaan mihinkään... tosin tääkin taitaa olla pään sisäistä, mutta joskus vaan tuntuu siltä

[/quote]

Itselläni vähän sama. Facebook on kyllä tosi paha, sieltä kun näkee mistä kaikesta taas on jäänyt ulkopuoliseksi.

En ole mikään nuori,lähemmäs 40 v. Ja nämä ystävä tovat ystäviä eri piireistä, eli eivät tunne toisiaan. Enkä tunne heidän ystäviään. Mistä niitä uusia tuttavuuksia sitten hankkia? En ole kovin hyvä vaan aloittamaan jutustelua tuntemattomien kanssa.ap

Mulla kävi aina nuorena noin, aina kun ns. kaveri sai jonkun toisen kaverin, mut hylättiin kokonaan tai luisuin vain ulkopuoliseksi, joka joskus saattoi hengailla siinä kolmantena pyöränä.

Aina minä toiveikkaana yritin saada uusista oppilaista itselle kavereita, ja alkuun kelpasinkin, kun ei muita ollut, kunnes kävi taas noin.

Viimeinen ystäväksi luokittelemani mulla oli yli 25 vuotta sitten. Itse lopetin sen ystävyyden, osin koska olin kokenut sitä mustasukkaisuutta ja luopumisen tuskaa jo pitkään kuunnellessani kuinka hän iloisesti kertoo uusista hyvistä ystävistään.

Sen jälkeen ei ole ystävyysuhteita muodostunut, vain lyhytaikaisia hyvänpäiväntuttuja niissä pätkätyö- ja muissa yhteisöissä joissa olen ollut, mutta ikinä ei ole kukaan erityisesti halunnut jatkaa yhteydenpitoa kanssani. Itse olen joskus yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta olen jopa luuria korvaan saanut vaikka ensin on kovasti puhuttu miten varmasti pysytään yhteydessä.

Mulla on ihan kohtalaisesti näitä yhteisöjä takana, ja aina olen luullut pärjänneeni ihmisten kanssa. Olen kuvitellut olevani hauska ja huumorintajuinenkin jopa, kun meillä on ollut ihan kivaa porukassa.

Joten näillä mennään, täysin yksin. Ja kun katson muiden ihmisten (lue käytännössä sukulaisten, kun ei niitä kavereita ole) elämää fb:ssä, mietin että miksi mulle kävi näin. Tuskin kukaan muu on joutunut roikkumaan niiden satojen kavereidensa perässä väkisin.