te, joilla esim. iäkkäät vanhemmat jotka sairastelee

En. Mitä mun paikalle rientäminen auttaisi?

En minäkään riennä, mutta poden huonoa omaatuntoa. Pitäis kai siellä olla tukena.

Ei pysty paljoa rientämään jos on töissä. Vaikka työnantaja on ihan jees niin ei katsota hyvällä että olisi poissa iäkkäiden vanhempien hoitamisesta johtuen. 

Molemmat vanhemmat elossa ja 80+ , äiti hoitaa (jaksaa toistaiseksi) sairastelevaa isää kotona, huom. ilman minkäänlaista yhteiskunnan tukea.

Tämä tulee olemaan tulevienkin sukupolvien dilemma, toivottavasti siihen löytyy jokin työelämän kompromissi samaan tyylin kuin että voi olla kotona sairastelevan lapsen kanssa tietty aika, niin voisi muutamia päiviä kun on tilanne päällä jeesata iäkkäitä vanhempiaan. Muuten voi kyllä käyttää vapaapäiviä tai viikonloppuja perusauttamiseen (helpompaa nyt kun ei ole omia lapsia enää kotona). Vanhemmat sinnittelevät pienillä eläkkeillä, molemmat 40+ vuotta työelämässä Suomen hyvinvaltiota rakentamassa. Suomessa on satoja tuhansia samanlaisia kaikkensa antaneita, lapsuutensa sodalle menettäneitä eläkeläisvanhuksia, joita nyt kollektiivisesti paheksutaan koska eivät suostu kuolemaan pois lapsiperheiden saavutettujen etujen tieltä. Pistää vihaksi.

Minulla ongelma on se että en halua mennä..

Kyllä jos on kyse äidistäni( isä kuollut) tai anopistani.

Ei oo toistaiseksi ollut sellaista tilannetta, vanhempani on alle 70v ja hyväkuntoisia. Mut toki, jos vakavasti sairastuisivat, menisin paikalle, ihan jo siksi, että oon sisaruksista ainoa samalla paikkakunnalla asuva, ja toisaalta ainoa terveydenhuoltoalalla vaikuttava, eli mun sisaruksetkin olettais, että saisivat multa ns. valmiiksi tulkittua tietoa.

Minusta on kyllä reilua sairaalahenkilökuntaakin kohtaan, että esim. sairastuneen perheestä paikalla on vaan yksi, joka pitää yhteyttä sairaalan kanssa. Niillä pitää olla aikaa hoitaa potilaita, eikä keskustella jokaisen omaisen kanssa erikseen.

Että joo, tätä odotellessa. Toivottavasti ei oo vielä hetkeen ajankohtaista.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 15:23"]

En. Mitä mun paikalle rientäminen auttaisi?

[/quote]

Riippuu tilanteesta. Potilaan hyvin tuntevan läheisen antamat esitiedot voinnista, sen kehityksestä ja perustilanteesta on hirmu tärkeitä ja vaikuttavat usein hoitopäätökseen. Mitä huonommassa kunnossa omaisesti on, sitä tärkeämmäksi tämä muuttuu ja erityisesti muisthäiriöisen kohdalla omaisten antamat taustatiedot on liki korvaamattomat.

Mut antakaa silti henkilökunnalle työrauha. :)

t. 7

Riennän, jos syy on sellainen että on todellakin oltava paikalla auttamassa sairaalassa tai kotona auttamassa. Tämä ei ihan aina onnistu, riippuu miehen työvuoroista. Jaamme huolehtimisvastuuta sisarusteni kanssa.

Lähden kiireestä riippuen autolla tai lentokoneella. Matkaa on rapiat 700km.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 18:50"]

Riennän, jos syy on sellainen että on todellakin oltava paikalla auttamassa sairaalassa tai kotona auttamassa. Tämä ei ihan aina onnistu, riippuu miehen työvuoroista. Jaamme huolehtimisvastuuta sisarusteni kanssa.

Lähden kiireestä riippuen autolla tai lentokoneella. Matkaa on rapiat 700km.

[/quote]Toivotaan vanhemmillesi hyvää terveyttä ja lähtöä ns. saappaat jalassa sit kun se hetki on. Olis varmaan ihan hirveä tilanne, jos pitäis vaikka muistisairaita vanhempia paimentaa tolta etäisyydeltä. :(

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 18:53"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 18:50"]

Riennän, jos syy on sellainen että on todellakin oltava paikalla auttamassa sairaalassa tai kotona auttamassa. Tämä ei ihan aina onnistu, riippuu miehen työvuoroista. Jaamme huolehtimisvastuuta sisarusteni kanssa.

Lähden kiireestä riippuen autolla tai lentokoneella. Matkaa on rapiat 700km.

[/quote]Toivotaan vanhemmillesi hyvää terveyttä ja lähtöä ns. saappaat jalassa sit kun se hetki on. Olis varmaan ihan hirveä tilanne, jos pitäis vaikka muistisairaita vanhempia paimentaa tolta etäisyydeltä. :(

[/quote]

Kiitos toivotuksesta. Mainittakoon, että isäni on jo kuollut ja ehdin hänen kuolinvuoteensa ääreen viimeisiksi tunneiksi juuri lentokoneen ansiosta. Äitini sen sijaan on taistellut yli vuoden syöpää vastaan ja olen käynyt hänen lukuisan kerran sekä sairaalareissujen, että kodinhoitamisen takia. Suuremman työn tekevät tietysti lähempänä asuvat sisarukset.

On tapahtunut pari kertaa, vaikka eivät olekaan huonokuntoisia. Ei riennetty. Kumpikin taisi soittaa vasta sairaalasta seuraavana päivänä (yöllä tai illalla olivat menneet), että btw, tiedoksi olen täällä. Toinen joutui eristykseen, joten ei sitten käyty katsomassa ollenkaan. Toista en muista, taisi hänkin päästä kotiin jo seuraavana päivänä, joten käytiin sitten vasta kotona.

En ollut paikalla kun äitini kuoli. Oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä. Mulla kanssa että ei niin vaan pitkän matkan päähän lähdetty kun mies reissussa ja lapset pieniä. Isäni oli viime kesänä huonossa kunnossa, mutta selvisi. En rientänyt, sillä vanhin veljeni asuu lähellä. Minulla matkaa 400 km. Kävin kyllä  katsomassa viikonloppuna. En minä mitään voi tehdä kuitenkaan ja isä ei yleensä halua ihmisiä sairaalaan paljoa, jos hän on huonona, joten tehdään niinkuin hän haluaa. En ole läheinen isäni kanssa, joskaan en huonoissakaan väleissä. Veli ilmoittaa kyllä jos tilanne on akuutti. 

Kummisetäni kuoli muutama vuosi sitten. Heti sairaskohtauksen jälkeen en päässyt paikalle, mutta kävin sit ekana mahdollisena päivänä ja "pakotin" veljenikin mukaan. Muut läheiset, tätini eli kummisedän sisar kävi joka päivä.

Kyllä kannattaa käydä jos pääsee.