Lue keskustelun säännöt.
Ahmiminen ja uniongelmat loppuivat kun esikoinen muutti pois
30.08.2013 |
Hänellä on useampi neuropsyykkinen häiriö, joiden vuoksi tarvitsee jatkuvaa tukea ja valvontaa. Itse lasta en ole tuntenut pitkään aikaan, koska käytös on 99% häiriöiden värittämää. Hänen muuttonsa oli tietysti kriisi, mutta samalla huomasin että minun on nyt paljon parempi olla kotona. Lakkasin ahmimasta toisena päivänä hänen lähdöstään, viikkoa myöhemmin sain nukuttua ilman lääkkeitä. Elämä tuntuu oudon rauhalliselta ja mukavalta nyt.
Kommentit (5)
Kamalaa luettavaa. Miten joku voi sanoa noin omasta lapsestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaako ikinä jos erikoislapsi aikoisi yrittää tappaa vanhempansa?!?Kun näitähän on ollut...ja miksi niin usein nämä on poikia...itselläkin kolme poikaa,toivon vaan parasta,pelkään aina pahinta vaikka nyt kaikki on hyvin kun ovat pieniä.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 21:34"]
Kamalaa luettavaa. Miten joku voi sanoa noin omasta lapsestaan
[/quote]
Miksei voi? Ei sitä väsymystä tajua kuin toinen saman kokenut. Meillä ei vielä helpottanut kun esikoinen muutti poiskaan, mutta vasta nyt kun muutti tukiasuntoon, on helpottanut. Kaikista vaikeuksistaan huolimatta hän on myös kaivannut itsenäistymistä itsekin, sitä, että pääsee vanhempien holhouksen alta. Meillä esikoinen ns. erityinen mutta kuitenkin empaattinen ja älyllisesti hyvätasoinen. Hän ei halua aiheuttaa huolta vanhemmille.
Voin sanoa omasta lapsestani näin, koska se on totuus.
En pelkää että lapsi olisi ketään tappanut, mutta vahingoittanut kyllä varmasti. Nytkin on väkivaltaongelmaa kaikissa ympäristöissä. -Ap
Tuntuu varmaan helpottavalta. Mulla vähän sama tilanne, lasken vuosia milloin meidän erityinen pääsee jonnekin tukiasuntoon. Tuntuu että tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Nyt ollaan aika väsyneitä.