Koiranomistajat, miksi sinulla on koira, mitä saat siltä
Kommentit (14)
Meillä on koira, koska lapsi tahtoi sen joskus 5 vuotta sitten. En itse tahtoisi pitää koiraa, koska siitä aiheutuu kauhea siivo ja vaiva. Karvaa lähtee ja koira sotkee kun syökin.
Kissan voisin itse ottaa, en koiraa, mutta mitäpä tuolle nyt tekee enää? LIsää siivoamista minulle äitinä vaan, vaikka mies ulkoiluttaakin enimmäkseen.
Meillä on koira, koska lapsi tahtoi sen joskus 5 vuotta sitten. En itse tahtoisi pitää koiraa, koska siitä aiheutuu kauhea siivo ja vaiva. Karvaa lähtee ja koira sotkee kun syökin.
Kissan voisin itse ottaa, en koiraa, mutta mitäpä tuolle nyt tekee enää? LIsää siivoamista minulle äitinä vaan, vaikka mies ulkoiluttaakin enimmäkseen.
mäyräkoira, metsästyskaveri ja rakas ystävä.
Kultainennoutaja
kaipasin hellyyden kohdetta,kun lapset kasvaneet. Olen laiska ulkoiluttaja, koira kaipaisi enemmän. On superkiltti ja tyytyy kohtaloonsa. Saa rakkautta ja paijausta, mutta eniten kaipaa liikuntaa. Kesäisin uidaan ym,mutta uskon koiran tarvitsevan enemmän. Haju jälkiä tehdään useammin.
Ps. Ai niin! Lapsi on iloinen, kun joku on aina odottamassa kotona. Saa koirasta turvaa.
Dobermann. Kaipasin myös hellyyttä lasten lähdettyä ja dobia rakastavampaa koiraa ei olekaan. Kuljemme paljon ja koira on aina autossani. Illalla koira käpertyy jalkoihini.
beagle, kaveri sienimetsällä ja marjametsällä, mökillä ja luonnossa.
Kaupunkikoira ja maalaiskoira samassa paketissa. Paras kaveri.
Walesin springerspanieli. Lapsi halusi koiran ja me vanhemmat myös. Nyt koira on meillä vanhemmilla.
Pakkaus huumoria ja iloa. Joka päivä saa nauraa tuon koiran hölmöilyille.
Kiintymys ihmisten ja koiran välillä on liikuttavaa. Meidän koira itkee, jos joku jää jälkeen tai katoaa (muka). Tervehdys jälleennäkemisessä on riemukas ja ihana : )
Braslilanterrieri.
Ihana, eloisa rotu, joka on aina innokkaana kaikessa mukana mutta tykkää myös tyytyväisenä vetää päikkäreitä mamman kainalossa. Eikä tuo ulkoa mukanansa rapaa, karvaa ei myöskään irtoa paljon eli lisäsiivottavaa ei tule.
Parasta on koiran kanssa harrastaminen, käydään jonkin verran agilityssä ja näyttelyissä ihan vaan oman kivan vuoksi. Olen kovasti stressaavaa ja murehtivaa tyyppiä, mutta kun lähden koiran kanssa kentälle niin kaikki murheet ja huolenaiheet katoavat siksi ajaksi, kun keskitytään koiran kanssa yhdessä puuhaamiseen - se on sen verran intensiivistä ja "toisesta maailmasta" olevaa hommaa, että ei siinä paljon tekemättömiä töitä tule mietittyä.. ;)
Länsigöötanmaanpystykorva, 5 kk. Kun edellinen kuoli, oli saatava uusi. Elämämme rytmittyy koiran kautta. 6:30 lähtee joku lenkille ja viimeinen lenkki n 22:00. Aina tullaan suoraan töistä kotiin, eikä muuta ohjelmaa ole kuin koiran hoito. Se on vähän sama kuin lapsen hankkiminen. Ei sitä ylsinkään voi jättää.
Sekarotuisen piskin omistan. Lapinkoiran ja porokoiran sekoitus. Maailman ihanin ja rakkain otus. Varmistaa että käyn edes kerran päivässä kävelyllä joten tulee liikuttua. Pitää seuraa ja mulla on jokin josta huolehtia. Tulee tunne että olen jollekin tärkeä. Se jälleennäkemisen riemu mikä tulee kun ees käväset kaupassa ilman koiraa... Aivan upea fiilis ja saa hymyilemään satavarmana. Olen koiran kautta tavannut monta uutta ihmistä ja pakottautunut masennuksen syövereistä ulos. Saan päivittäin epilepsiakohtauksia ja on ihanaa kun siitä toipuessa vierellä on koira joka selvästi miettii onko minulla kaikki ok. Usein havahdun siihen että koira nuolee kasvojani ja makaa vierelläni. Saan turvaa öisin. Ei pelota niin paljon kun tietää että koira varottaa tunkeilijoista.
Rakkautta, saan ja annan. Koirien kanssa eläminen on minulle aivan välttämätöntä.
Iloa! Onnistumisen tunteita! On niin paljon helpompi kasvatettava kuin lapset. Lisää siivottavaa ei tullut, karvaa ei irtoa, espanjanvesikoira. Vie mut ulos, laajensi mun kapeaa reviiriä ihaniin paikkoihin ja tutustutti mukaviin ihmisiin!
Eläimet on kiehtovia, koira on mukava kaveri. Corgi.