Mun elämässä on tapahtunut niin paljon paskaa, että

Ei sulle oo millään voinut enempää sattua kuin mulle!

En voi tietenkään verrata, mutta kyllä mulle on tapahtunu niin kamalia asioita, että en kenellekään muulle toivois. ap

No kerrohan toki.

Ihminen voi selvitä monenlaisestakin ilman apua, ja aikoina jolloin ammattiapua ei ole ollut saatavilla on selvitty kaikenlaisista, sodista ja nälistä ja läheisten kuolemista...

Mutta nyt kun apua on saatavilla, niin toki sitä kannattaa käyttää jos tuntuu että on tarve. Itse en kuitenkaan varmuuden vuoksi viitsisi maksaa esim. terapiasta, vain siksi että ehkä joskus voi pato pettää. Ei sellaista useimmiten käy eikä sitä tarvitse erikseen pelätä. Mutta jos tuntuu että elää niin että joutuu pakenemaan omia ajatuksiaan tai tunteitaan niin sitten varmaan on syytä.

Millainen sun tapa käsitellä asioita on? Tunnetko tarvetta puhua? Pukkaako vanhat paskat mieleen useinkin? Miten silloin kun uudestaan sattuu jotakin ikävää, osaatko käsitellä juuri sitä asiaa vai kaatuuko kaikki menneetkin vaikeudet niskaan? Millaista käytöksesi on stressin alla? Stressitilanteessa usein huomaa alkaako repeileen vanhasta painolastista.

Tarvitsetko neuvoja miten asioita pitäisi käsitellä? Tarvitsetko jonkun kertomaan, että olet ihan hyvä ja selviät kyllä, myös tulevaisuudessa? Tarvitsetko toista näkökantaa asioihisi?

Jos sulla on tarve puhua ja tunnet jossakin takaraivossa vellovaa negatiivisuutta, silloin ehkä kannattaisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa. Tai hakeutua vertaistuen piiriin.

Kavereille voi toki purkaa mieltään jossakin määrin, mutta harkitse sitä tarkkaan. Ihmiset ovat usein huonoja kestämään toisten vaikeuksia pitemmän päälle, varsinkin kun kyse on vanhoista asioista. Akuutit kriisit ymmärretään paremmin. Samaten tuo täälläkin huomattu kilpailu "mulla on asiat vieläkin paskemmin kun sulla" ei auta ketään. Lisäksi on riski, että sun vaikeuksista aletaan juoruamaan ja joku käyttää niitä sua vastaan. Tietysti itse tunnet kaverisi ja osaat arvioida heidän sietokykynsä ja luotettavuutensa.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kyllä sitä monesta selviää yksinkin. Mun menneisyydestä löytyy mm. vanhempien alkoholismia ja mielenterveysongelmia, koulukiusaamista, raiskaus, väkivaltainen parisuhde, jossa mies yritti tappa mut ja oma alkoholisminalku. Kovaa työtä on vaatinut, mutta sanoisin kyllä että mun kohdalla oli oikea ratkaisu olla menemättä puhumaan kenellekään. Mun persoonaan sopii paremmin käsitellä asiat omin voimin.

Ihanaa, että koet itsesi onnelliseksi. Elämässä tapahtuu kamalia asioita, mutta niistä pitää jossakin vaiheessa osata päästää irti. Itse esimerkiksi totesin, että mun raiskaaja pilasi multa paljon, mutta yksi paska ei vie multa koko loppuelämää. Sitä valtaa en anna kenellekään.

Hyvää elämää tästä eteenpäin sinulle toivon!

Kutonen pyytää anteeksi vaikeaa luettavuutta, kone laittoikin nuo kaikki yhteen pötköön vaikka jaottelin.

Kutosta kannattaa kuunnella. Hyvää tekstiä, itse olisin neuvonut samaan tapaan jos olisin yhtä hyvä ilmaisemaan. Minä yritin selviytyä kaikesta yksin, en voi tietää olisiko onnistunut, koska hain apua kun alkoi tuntua liian raskaalta. Tsemppiä kaikille hyvä- ja huono-osaisille tasapuolisesti!

Kiitos kutonen! :) Kavereille ei kaikesta voi puhua tai ainakaan en viitsi kuormittaa heidän elämäänsä. Yksi asia on josta haluaisin puhua jonkun kanssa. Asia on niin vaikea ja mun kantani asiaan ei miellytä lähipiirissä olevia. Olis vaan ihana jos joku ymmärtäisi mun pointin tuomitsematta. Vertaistukea ei ole.

Hei, hain itse apua, kun voin huonosti ja voin kyllä suositella kaikille sitä tarvitseville. Meillä kaikilla on omat tapamme käsitellä niin positiivisa kuin negatiivisakin asioita elämässä. Minulle yksin vellominen ei olisi sopinut pidemmän päälle, vaan tarvitsin toisen ihmisen avuksi ja peiliksi. Tuoreita näkökulmia, uusia linkkejä asioiden välille. En kadu hetkeäkään, enkä myöskään usko, että olisin päässyt näin hyvin eteenpäin ilman tuota apua. Se ei toki tarkoita sitä, ettei joku muu asemassani olisi voinut niin tehdä. Mutta jos pohdit avun hakemista, suosittelen kokeilemaan. Eihän sitä ole pakko lähteä heti monen vuoden terapiaan tms., vaan kevyempiäkin vaihtoehtoja on. Ja nekin voi aina lopettaa, jos ei koe saavansa apua tai tarvitsevansa sitä enää. Tsemppiä!