Lue keskustelun säännöt.
Auttaako "asioista sanominen" muka oikeasti joskus?
16.08.2013 |
Aina jos joku valittaa jonkun käytöstä, muut neuvovat heti sanomaan ärsytyksen kohteelle asiasta. Mutta oikeasti, onko siitä sanomisesta muka joskus ollut jollekin jotakin hyötyä? Vaikea uskoa. Korkeintaan henkilö muuttaa käytöstään vain vastahakoisesti ja todennäköisesti sekin jää lyhytaikaiseksi.
En haluaisi olla mikään kynnysmattokaan, mutta näyttää tosiaan siltä, ettei ole paljon vaihtoehtoja.
Kommentit (6)
Olen itsekkin ajatellut asiaa. Itse nykyään kyllä mietin jaksanko saada sitten negatiiviset seuraukset jos joku ottaa nokkiinsa.
Osa ihmisistä varmasti miettii jos sanomiseen on oikeasti aihetta, joku on voinut ihan tietämättömyyttään tehdä jotain mikä aiheuttaa harmia muille taikka olla vain muuten ajattelematon.
Mutta sitten on näitä jotka lähtee kostoretkelle?
Itse en halua puuttua liikaa toisten elämään vain silloin kun toisten teot vaikuttavat meidän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista voi aina sanoa ja hyvä jos osaa sanoa sen kivasti. Minä ainakin kuuntelen, jos henkilö joka sen sanoo on huomioinnut myös ne hyvät asiat mitä olen tehnyt ja ne asiat, jotka olen tehnyt oikein.
Ärsyttää sellainen virheiden kyttääminen. Teet miljoona asiaa oikein mutta niitä ei huomaa kukaan. Heti jos teet yhden virheen niin se paisutellaan niin suureksi, ettei niille hyville asioille jätetä enää mitään painoarvoa.
Hyvin harvoin ihmiset vain vittuillakseen tekee mitään väärin. Kyllä suurin osa haluaa tehdä asiat oikein ellei ole joku teini-ikäinen kapinoitsija.
Jos teen (vahingossa) jotain tyhmää, niin olen tosi kiitollinen siitä jos joku huomauttaa siitä. Toisaalta jotkut tietävät varsin hyvin tekevänsä jotain mistä on haittaa muille ihmisille ja silloin sanomisesta ei ole mitään hyötyä.
Auttaa siinä mielessä että ihmisellä ei ole toistaiseksi kykyä lukea ajatuksia. "virheen" tekijä voi olla autuaan tietämätön aiheuttamastaan mielipahasta.
Jos sanot asiasta, olet siirtänyt vastuun toisen henkilön toiminnasta sille henkilölle itselleen. Jos et sano, haudot sitä itsessäsi ja tiedostamattasi otat vastuun toisen henkilön käytöksestä itsellesi. Se sitoo ihan hirveästi energiaa. Jos kyseessä on ihminen, jota tapaat pari kertaa vuodessa, sillä ei ole mitään väliä. Jos kyseessä on puolisosi ja asia tulee esille joka päivä, se vaikeuttaa omaa elämääsi huomattavasti. Sanominen helpottaa sinua, vaikka se ei muuttaisi tilannetta millään tavalla. Asiasta pitää sanoa minä viestein. Ei niin, että "sinä teet väärin" vaan kun "kun teet näin, minusta tuntuu tältä ja se on minusta hyvin epämukavaa" tai mikä nyt se asia onkaan. Kerrot kuinka hänen toimintansa vaikuttaa sinuun ja annat hänen tehdä päätöksen mitä sillä tiedolla tekee.
Auttaa se, kun sanominen tapahtuu rakentavasti, ei kiukkuisesti, ja se jolle sanotaan on ajattelukykyinen ihminen.