Uhmakkuus 9v pojalla mistä on kyse

Minun yhdeksänvuotias kokeilee ja uhmailee. Luulen sen kuuluvan ikään. En saanut tekstistäsi oiekin kuvaa minkälaisia nuo ongelmatilnteet ovat. Oletko miettinyt onko sääntösi ja ohjeistuksesi liian nipottavia. Tuo ikäistä lasta ei voi käskyttää kuten pienempää. Itse mietin tuota lukematta nukkumaan. Jos poikasi olisi saanut hetken luke kirjaa ja rauthoittua nukkumaan niin nukahtaminen olisi varmasti käynyt nopeammin. Nyt tilanne oli se, että poika ei pysty rauhoittamaan itseään hetken lukemalla, lisäksi ärsytti äidin käskyttäminen. "Lautanen tyhjäksi"-lausahdus herättää minussakin ärsyyntymistä. Rajat on rakkautta mutta sinun pitää myös ymmärtää, että käskyttämällä ei voita mitään.

Meillä on 10v. poika ja jo vuoden ajan on ollut tuollaista samanlaista sääntöjen kapinointia. Liittyy varmaan ikään, liekko esimurkkua? Meillä ainakin pojalla jo hiki alkanut haisemaan.

Olen kyllä varmastikin liian nipo. Koen kunnon yöunet vaan niin tärkeinä että tulee kauhea paniikki että lapsi pitää saada nukkumaan jo. Mutta pitäisi relata vissiin. Olen kai joustamaton ja jäykkä mitä lapsenkasvatukseen tulee. Vaikeaa on. Kai sitä pärjäisi vähemmilläkin säännöillä. Jotenkin ne vaan luo turvallisuutta...mulle.

ap

Meillä protestointi on hyvin voimakasta ja on aina ollut. Poikia kaksi ja iät 10 vuoden kummallakin puolella. Itse olen ollut samanlainen ja kai se vaan on luonteestakin kiinni. Toisten lasi on puolitäysi, toisten puolityhjä. Ei sille mitään voi.

Oletko  miettinyt, että lapsesi unentarve on vähentynyt ja hän ei tarvitse enää 10 h unia aina pärjätäkseen seuraavaa päivän. Todennäköisesti olisitte molemmat menneet paremmalla mielellä nukkumaan, kun olisitte sopineet, että kirjaa saa lukea esim. 15-30 minuuttia ja sitten valot pois ja nukkumaan. Lapsi olisi rauhoittunut kirjansa kanssa ja todennäköisesti unikin olisi tullut helpommin. Näinhän se toimii meillä aikuisillakin, että luemme hieman (jos harrastaa lukemista) ennen nukkumaanmenoa ja siitä on kiva sammuttaa valot, kun alkaa hetikohta silmissä uni painamaan. Eli tosiaan ap, relaa vähän ainakin näissä nukumaanmenosäännöissä. Joustoa on toki löydyttävä puolin ja toisin eli ainahan lasten kanssa joutuu tasapainottelemaan. Jos lapsi ruokapöydässä temppuilee eikä syö kunnolla, mielestäni tällöin passitetaan pois pöydästä eikä välipaloja tipu ennen seuraavaa ruokaa. Lapsi ei siitä kärsi, jos paastoaa pari tuntia, mutta kenties seuraavalla kerralla ruoka maistuu ilman temppuja. Tarkoitankin tällä, että tietyt peli- ja käytössäännöt on oltava ja itsekin niitä kannatan. Mutta ei maailma siihen kaadu, jos lapsi valvoo ja lukee kirjaa esim. sen varttitunnin pidempään kuin äiti hänen haluaisi valvovan. Tsemppiä AP, olet varmasti paras äiti lapsellesi ja löydätte sen kultaisen keskitien. Lapsilla on näitä uhmakausia säännöllisin väliajoin ja tuokin kausi menee kohta ohi. Seuraava on edessä sitten muutaman vuoden päästä. :)

Tämä juttu on ollut vaan pitempiaikainen ongelma. Pelkään, että poika on perinyt isänsä hankalan luonteen joko perimän tai

isän kanssa olemisen kautta. Isä on yhteistyökumppanina mahdoton ihminen. Tämä piirre tulee todellakin esiin vain jos

pitää tehdä yhteisiä päätöksiä, olla tiiviisti tekemisissä jne. Kaikessa harataan vastaan. Mitä tahansa yrittääkin niin

suhtautuminen on kielteistä.

Isänsä on aspergertyyppinen mies. Kuitenkin hyvin normaalin oloinen jos näin voi sanoa. "Hyvin naamioitunut". Nämä

piirteet tulevat esiin paremmin tutustuessa vasta. Jatkuva muutosvastarinta. Paikalleen, samoihin toimintatapoihin

jumiutuminen. Mitään uutta ei suostuta kokeilemaan, koskaan. Kaikki menee pakon kautta. Sitten yleensä ihan pidetäänkin

niistä uusista asioista, ja jumiudutaan vuorostaan niihin jne.

Minua äitinä haukutaan jatkuvasti. Kuitenkaan lapsen isä ei itse käytännössä suostu ottamaan päävastuuta. (Käytännössä =

periaatteessa suostuu, mutta käytännössä ei tapahdu mitään).

olen miettinyt voisiko poikani olla myös lievä asperger, koska nämä ongelmat ovat jatkuneet koko lapsuuden ajan. Isän

mielestä mitään ongelmaa ei ole, ainoa ongelma olen minä, äiti. :-(

ap

Anteeksi, yritän uudestaan jos rivityksestä tulisi parempi

ap

Tämä juttu on ollut vaan pitempiaikainen ongelma. Pelkään, että poika on perinyt isänsä hankalan luonteen joko perimän tai isän kanssa olemisen kautta. Isä on yhteistyökumppanina mahdoton ihminen. Tämä piirre tulee todellakin esiin vain jos pitää tehdä yhteisiä päätöksiä, olla tiiviisti tekemisissä jne. Kaikessa harataan vastaan. Mitä tahansa yrittääkin niin suhtautuminen on kielteistä.

Isänsä on aspergertyyppinen mies. Kuitenkin hyvin normaalin oloinen jos näin voi sanoa. "Hyvin naamioitunut". Nämä piirteet tulevat esiin paremmin tutustuessa vasta. Jatkuva muutosvastarinta. Paikalleen, samoihin toimintatapoihin jumiutuminen. Mitään uutta ei suostuta kokeilemaan, koskaan. Kaikki menee pakon kautta. Sitten yleensä ihan pidetäänkin niistä uusista asioista, ja jumiudutaan vuorostaan niihin jne.

Minua äitinä haukutaan jatkuvasti. Kuitenkaan lapsen isä ei itse käytännössä suostu ottamaan päävastuuta. (Käytännössä = periaatteessa suostuu, mutta käytännössä ei tapahdu mitään).

Olen miettinyt voisiko poikani olla myös lievä asperger, koska nämä ongelmat ovat jatkuneet koko lapsuuden ajan. Isän mielestä mitään ongelmaa ei ole, ainoa ongelma olen minä, äiti.

Relaa vähän, vaikutat jotenkin vähän kontrollifriikiltä

Miksi ihan normaalista kasvusta pitää ottaa hikeä ja tehdä lääketieteellinen diagnoosi. Ei ole tullut varmaan pieneen mieleesikään, että lapsesi olisi ottamassa ensiaskeleita kohti itsenäistymistä hakemalla rajoja ja ennen kaikkea omia rajojaan.

Minun pojallani on as-piirteitä (tutkittu on). Ne eivät oikeuta huonoon käytökseen mutta luovia täytyy. Itse olen joutunut miettimään omia käytösmallejani ja tapaani toimia. Itse olen myös sitä mieltä, että miehelläni löytyy myös samanlaisia toimintamalleja kuin pojalla.

Itselleni oli tärkeää huomata ettei as-piirteet ole vika vaan erilainen tapa huomioida ja suhtautua ympäristöön. Poikani menee helposti lukkoon juuri tuollaisissa "äkkiä, nyt on jo kiire"-tilanteissa. Helpoint on jos tilanteita pystyy ennakoimaan. Juuri tuo nukkumaan meno onnistuu parhaiten kun iltarutiinit ovat iltaiwsin samat. Poika pystyy jo tiedostamattaan asennoitumaan nukkumaan menoon. Nyt kun poika on vanhempi niin kerron usein, että "vartin päästä on nukkumaan meno". Vanhemmilla on usein erilaisia näkökantoja kasvatusasioihin riippumatta siitä onko as vai ei. Toisille rajat ja säännöt tuovat jatkuvuutta päivään ja toiset taas tykkäävät rennommasta menosta.

Jos lapsellasi olisikin as niin älä kuitnekaan leimaa lastasi käytöshäiriöiseksi. LApsesi ei vaan toimi samankaavan mukaan kuin sinä. Oletko käynyt lukemassa tietoa aspergerista? Jos koet arkenne hankalana ja toivot siihen apua niin hakeutukaa tutkimuksiin ja yrittäkää saada apua. Itse olen saanut apua ulkopuoliselta taholta. Se on helpottanut minua jäsentämään asioita sekä tuonut apua arjen pyöritykseen. Tärkeintä minusta oli tosiaan havaita ettei asperger ole sairaus tai vika. Se on ominaisuus ja lapseni on arvokas juuri omana itsenään.

nro11 =nro 2

Et ole varmaan ruokkinut lastasi tarpeeksi rintamaidolla julkisesti. 

Pojalla ei ole mitään hätää. Mutta onko sinulla ystävää tai vastaavaa, jonka kanssa voisit puhua. Taidan kaivata vähän kannustusta. Sinulla taitaa olla ainakin ongelmia itsetuntosi kanssa.