Lue keskustelun säännöt.
MIstä tietää onko ero oikea vaihtoehto
15.08.2013 |
Te, jotka olette eronneet niin mistä olette tienneet milloin erota?Onko se ollut oikea vaihtoehto? Siis en tarkoita "selviä" erotapauksia (väkivalta, alkoholismi jne). Vaan sitä kun ajatukset eri syistä on jo pitkään pyörineet erossa.
Olen miettinyt eroa pitkään. Syitä mm. mieheni liika pelaaminen tietokoneella ja itsekkyys. Nämä päälimmäisenä. Jos ajattelen nyt vain itseäni niin minusta tuntuu, että ero olisi helpotus. Ei tarvitsisi nähdä sitä miehen retaletta silmässän.
Mutta vaakakupissa painaa, että meillä on 2 lasta. Olen raskaana ja siis kolmas on tulossa. Mistä tiedän jos koen arjen 3:n lapsen yksinhuoltajana vielä rankemmaksi kuin nyt kun mies sentään joskus harvoin jotain tekee? Lisäksi tuottaa tuskaa pelkkä ajatuskin siitä, että lapset olisivat joka toisen joulun ym miehen luona.
Mutta jos elän tässä suhteessa niin tuntuu, että en saa itse mitään iloa tästä. MIes ei tuota minulle iloa, ei arvosta minua jne. Ehkä jossain voisi olla mies joka rakastaa minua? Tuntuu, että olen jumissa tässä suhteessa lasten takia.
Kommentit (8)
Eikö viime aloituksesi vastaukset tyydyttäneet sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 22:00"]
Eikö viime aloituksesi vastaukset tyydyttäneet sinua?
[/quote]
En ole tehnyt yhtää aloitusta aiheesta aiemmin.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 21:57"]
Voisitteko puhua?
[/quote]
Yritetty on. Eipä tuota miestä näytä kiinnostavan kun ei "ehdi".
Varaa aika pariterapiaan. Kerro miehelle pari päivää ennen, että tällainen olisi varattuna. Kerro myös, että jos hän ei lähde, pitää alkaa miettiä, onko teillä halua asua ja elää keskenänne. Kerro, ettet ole tyytyväinen elämääsi. Että et jaksa kohta enää.
Itse tein vähän väärän ratkaisun ja kerroin ensin, etten tiedä, haluanko enää jatkaa parisuhdettamme, sitten vasta varasimme pariterapia-ajan. Siinä välissä ehdittiin heittää lokaa sen verran paljon mun niskaan, etten enää jaksanut yrittää pelastaa avioliittoa. Ehkä sen olisi voinut pelastaakin, ehkä ei. Ei pelastettu ja olen onnellisempi kuin aikoihin. Vaikka ottihan se alku tiukille. Nyt puolentoista vuoden jälkeen voin sanoa, että kyllä tämä tästä.
Syyt oli meillä aika samanlaiset: mies roikkui netissä, pelasi tai katsoi televisiota, huomiota en saanut lainkaan, arvostuksen puute ja se, että minä hoidin lähes kaiken. Lisäksi jouduin loppuajasta myös maksajaksi lähes kaikessa, kun mies onnistui sössimään työkuvionsa totaalisesti. Viimeiset kaksi vuottta menivät tosi tiukille. Silti sain vain välinpitämätöntä kohtelua ja moitteita siitä, että ostin vain ruokaa ja lapsille vaatteita, etten pitänyt itsestäni huolta (siis ostanut vaatteita, käynyt kampaajalla jne. ai millähän rahalla...).
En ole katunut eroa kuin silloin, kun suren, että lapset eivät saaneet kasvaa ydinperheessä. Tosin silloin aina muistan sen tosiasian, että lapset eivät joudu kuuntelemaan sitä kylmäkiskoista keskustelunyritystä, jota meillä oli.
Lomien jälkeen moni miettii tätä samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on siinä vaiheessa ainoa oikea vaihtoehto kun alkaa tosissaan eroa miettimään, silloin tietää ettei toinen ole se oikea elämänkumppani jos ajatus yksin olosta tai toisen miehen rinnalla alkaa pyöriä enemän mielessä. Suhdetta ei pysty yrittämällä pelastamaan.
Voisitteko puhua?