"Eikö sun äiti tajua antaa vesipullo/pukea oikein/syöttää tarpeeksi..." ARGH!

Mikä yleinen arvostelunkohde minä ja minun tapani olla äiti on??

Tänään olin lapsen (pian 1v) kanssa ulkona ja poika istui rattaissa. Naapurin täydellinen äiti tuli lepertelemään lapselleni ja joka ikinen kerta huomauttaa jostain. Milloin lapsellani on liikaa päällä/liian vähän tai aurinkolasit päässä vaikka aurinko olisi juuri mennyt pilven taa jnejne. Tänään poika siis istui rattaissa ja juuri olin antanut nokkamukista vettä ja laitoin mukin hoitolaukkuun. Ja sitten tämä nainen tuli siihen sössöttämään että "pikkuinen on janoinen, eikö se äiti yhtään tajua antaa sulle juotavaa"

yritän viimeiseen asti vältellä tätä naista, mutta valitettavasti hän päivystää ilmeisesti kotonaan ikkunan edessä milloin lähden lapsen kanssa ulkoilemaan ja ryntää ulos samantien.

joka kerta päätän etukäteen että tällä kertaa sanon hänelle suorat sanat mutta jotenkin aina jään monttu auki ja sanat eivät tule suustani. olen luonteeltani arka ja ujo, tuntuu todella pahalta hänen sanansa vaikka yritän olla lapselleni maailman paras äiti ja pistää hänen hyvinvointinsa kaikessa etusijalle.

muutenkin tämän pihapiirin äitien tavat ihmetyttävät, puhutaan toisista äideistä selän takana pahaa ja arvostellaan muiden lapsien vaatetuksia ja kenkiä "tuolla on kyllä liian isot/liian pienet kengät jalassa". Toisena päivänä iloisesti jutellaan keskenään ja seuraavana haukutaan seuraavalle. Tämän siis tiedän siksi että puhe kuuluu selvästi meille jos on ikkuna tai parvekkeen ovi auki. me ei enää edes ulkoilla pojan kanssa tässä omassa pihassa vaan kävellään tuonne vähän kauemmas leikkipuistoon. En halua osallistua muiden arvosteluun, enhän edes tunne heitä! luultavasti tästä syystä osa naapuriäideistä on lopettanut tervehtimisen (?!) ja luultavasti marttakerhossa puidaan sitten negatiiviseen sävyyn tapaani olla äiti/olen ylimielinen kun en tähän juorupiiriin osallistu. Enhän edes osaa pukea lastani oikein ja luultavasti pidän nälissäänkin kun on ruumiinrakenteeltaan hoikka. Kuitenkin itse tervehdin aina ja hymyilen, olen kohtelias ja mukava keskustellessa jne.

ei pitäisi välittää muiden sanomisista ja mielipiteistä, mutta tuntuu silti aina tosi pahalta. Ehkä olen liian herkkänahkainenkin, mutta kyseessä on ensimmäinen lapseni. Onko kaikissa pihapiireissä näin pahansuopa meininki ettei hyväksytä muiden tapoja vaan omat tavat ovat juuri ne oikeat?