mä en enää kestä kaukosuhdetta =(

Voi miksi mä en voi löytää kotikaupungistani miestä... olen ollut yksin iät ja ajat, vain jotain tosi lyhyitä miesjuttuja on ollut. Asunutkin yhden kanssa mutta ihan hetken vain. Enkä todellakaan ole mikään sinkkuuteen tyytyväinen ihminen =( haluan suhteen, perheen, tai edes mahdollisuuden siihen, että sellainen joskus olisi. No nyt olisi suht ihana mieskin löytynyt vihdoin vuosien etsimisen jälkeen, mutta tämäpä asuu aivan eri kaupungissa. Hän ei voi tänne muuttaa opiskelujen takia, ja minä taas en pysty muuttamaan sinne. Mulla on mm. vihdoin saatu vakituinen työ täällä, monen monen pätkätyövuoden jälkeen. Lisäksi oma asunto ja kaikki tuttavat, kaverit, vanhemmat jne. Tässä vieraassa kaupungissa en tuntisi yhtään ketään muuta kuin mieheni. Hänellä kylläkin on paljon tuttuja siellä. Ei tästäkään hommasta varmaan mitään sitten tule. Mutta mä en halua enkä jaksa enää olla sinkku!!! Mä en kestä niitä yksinäisiä iltoja, tai iltoja kaveriporukan kanssa, kun olen aina se kolmas pyörä tai ainut pariton. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että jos perheen joskus haluan niin ei montaa vuotta ole aikaa enää odottaa. =( mun elämä on ihan solmussa...

Mies olisi ihan tyytyväinen kaukosuhteeseenkin, mutta mun hermot ei kestä sitä jatkuvaa ikävää ja sitä, että nähtäisiin korkeintaan 2 kertaa kuussa. Mikä suhde sellainenkaan muka on...

Mitä mä teen. Tuntuu, että muutenkin on elämä aivan solmussa. Mulla ei ole elämälle mitään suuntaa, ei mitään tarkoitusta...

No ompahan edes tämä palsta mihin voi purkaa itseään joskus