Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten päät menevät nykyään helposti sekaisin koska
27.08.2013 |
....on liikaa aikaa ajatella asioita! Pyöritellä ja paisutella niitä asioita omassa päässään, keskittyä siihen mitä muilla on ja itsellä ei ole, eivätkä näe enää oman elämänsä hyviä puolia (työpaikka tai opiskelupaikka, terve lapsi, puoliso, raha-asiat suht hyvällä mallilla jne)
Miettikää aiempaa elämää täällä kolkassa millaista ollut! Ihmiset olivat pellolla ja navetassa töissä, raha oli tiukassa mutta työtä tehtiin, kotona viihdyttiin yhdessä ruokapöydän äärellä keskustellen. Ei niin että lapset ottivat mikrossa lämmitetyt einekset mukaan tieokoneen äärelle ja kommunikoivat vain netin kautta.
Tuolloin ei ollut aikaa ajatella ja analysoida kaikkea vaan elettiin niissä puitteissa mitä oli.
Ihmiset välittivät toisistaan ja huolehtivat toisistaan eri tavalla, tänä päivänä välitetään enää rahasta ja yritetään saada haalittua sitä mahdollisimman helposti. Asutaan ahtaasti kaupungeissa, ihan kuin rotat, ärsyynnytään naurettavista asioista kaupassa ja liikenteessä.
Masennus ja melakolisuus on suosittuja puheenaiheita, liika iloisuus lytätään hetki alkumetreille. Kohta kilpaillaan siitä että kellä suurin valikoima masennuslääkitystä ja eniten terapeutteja?
Kommentit (27)
Minulla on 60v työkaveri joka kulkee päivittäin valittamassa, aamusta iltapäivään, että miten huono rahatilanne kun ei pysty ostelemaan kaikkea samaa hienoa ja luksusta mitä nuoremmat naiset ostelevat blogeissaan ja että kun siellä oli taas sitä Dioria ja tuolla tätä Vuittonia, eli ensinnäkin vertailee itseään heihin ja kuvittelee että kaikki muut naiset tässä maailmassa elävät jotain Sinkkuelämä-Carrien elämää paitsi hän itse! Tuo jankutus ja valitus käy oikeasti jo meidän kaikkien hermoille.
Eipä tule katsoneeksi omaa elämäänsä miten hyvin on asiat eli velaton aika iso talo, maksettu auto, kaksi lasta jotka saaneet hyvät opiskelupaikat ja hyvät kesätyöt, ja koko perhe on kaiken lisäksi terve eli murheiden ei pitäisi kovin suuret olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
Tuo on ihan totta, ja olen miettinytkin että on vähän kyseenalainen siunaus tämä, että nykyisin perustarpeiden hankkiminen kuluttaa niin vähän aikaa ja voimavaroja, että jää niitä yli muuhun.
Me useimmat kun emme näytä kovin luovasti tätä vapautunutta aikaa käyttävän, vaan tosiaan itsestänikin huomaan että usein käytän sen masentavasti, esim. tuijotan peilistä ulkonäköni puutteita, tai mietin mitä kaikkea minulta puuttuu joko henkisesti tai materialistisesti, miten minun olisi pitänyt sanoa tai toimia toisin jne.
Olen monta kertaa miettinyt, että minulle ainakin olisi henkisesti tosi terveellistä, jos eläisin semmoista luontaistalous-elämää, jossa aamusta alkaisin heti navettatöihin ja päivän puuhaisin, ehkä lounaan ja päiväunien katkaisemana, kotona ja tilan töissä, illalla vielä navettaa ja sitten päivän työstä sopivan väsyneenä iltapuuhat ja nukkumaan. Eikä tätä loputonta omien pitkästymisten ja vikojen vatvomista, jota minun pääni alkaa pyörittää kun ei ole muuta tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:08"]
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
[/quote]
Perheet söivät aina yhdessä muinoin, ainakin mitä minä olen juttuja 1900-luvun alusta saakka kuullut. Porukka ei tullut ja mennyt miten lystää ja lämmitellyt omia aterioitaan.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:08"]
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
[/quote]
Ja nykyäänkö muka ei syödä yhdessä?
Nykyään elämä on mahtavan kevyttä, helppoa ja turvallista.
Perheet söivät aina yhdessä muinoin, ainakin mitä minä olen juttuja 1900-luvun alusta saakka kuullut. Porukka ei tullut ja mennyt miten lystää ja lämmitellyt omia aterioitaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:08"]
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
[/quote]
Kyllä sitä yleensä oli. Olen itse elänyt lapsuuteni maalla, en tosin Suomessa, ja elämä oli niin erilaista nykyisestä kuin vain olla ja voi. Töitä tehtiin paljon eikä se ollut rajattu klo 8-16, mutta toisaalta, päivän katkaisi lounas ja iltapäivälepo, päivälliset olivat riemukkaita ja pitkiä ja niillä oli enemmänkin sukua yleensä kuin vain ydinperhe... Minun on toisinaan ikävä sellaista elämäntapaa kovastikin, sellaista jossa työ- ja vapaa-aika ei ollut kovin erillisiä, ei tiukasti ajassa ja paikassa erotettuja, mutta jossa silti oli paljon aikaa rentoudelle ja läheisyydelle ihmisten kanssa, ilman että kalenterista täytyi varata sille aikaa.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:08"]
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
[/quote]
Ei kun ne jutteli väritelkkarin ääressä ja pelas videopelejä joskus vuonna 1918.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:08"]
Kuvitteletko oikeasti, että silloin kun maailmassa tehtiin oikeita töitä ja paljon, oli aikaa viihtyä ja keskustella ruokapöydän ääressä?
[/quote]
Näin juuri. Meillä kotona kokoonnuttiin kaikki yhdessä ruokailemaan. Näin on edelleen lapsuuskodissani.
Nyt voi käydä niin että perheessä on anorektikko ja asiaan havahdutaan aivan liian myöhään.
Perheet söivät aina yhdessä muinoin, ainakin mitä minä olen juttuja 1900-luvun alusta saakka kuullut. Porukka ei tullut ja mennyt miten lystää ja lämmitellyt omia aterioitaan.
[/quote]
Ap kuvaa modernin ihmisen itsereflektiota: meillä on loputtomasti aikaa ja mahdollisuuksia pohtia omaa identiteettiämme ja minäkuvaamme. Haluamme olla yksilöllisiä ja erottautua muista, mutta paradoksaalisesti olemme useimmiten yksilöllisiä hyvin samalla tavalla (vrt. massa-ajattelu).
Esim. nykyiset downshiftaajat kuvittelevat olevansa hyvin rohkeita ja yksilöllisiä, mutta kovasti ovat keskenään samantyyppisiä. Kyllä sellainen hätkähdyttää, kun joskus tapaa ihmisen joka aidosti poikkeaa muista. Kaipaan entisajan "kylähulluja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ajattelee vaan rahaa ja vanhemmat yrittää tienata minkä ehtivät jotta pysyvät kerskakulttuurin aallonharjalla.
Istuin muutama kk sitten lentokentällä odottamassa lentoa Frankfurtista Helsinkiin niin vieressä istui arviolta noin 35-40 ikäinen, kauluspaitainen mieshenkilö naputteli läppäriään ja piti kaiutinpuhelinta päällä siinä sivussa, eli soitteli kotiin ja lapsi vastasi mutta läppärin ruudulla tapahtuva oli nähtävästi paljon mielenkiintoisempaa kun vastaili lapselleen vaan että "joo, joo" edes kuuntelematta tätä ja katsomatta puhelimeensa päin. Luuristaan kuului pienen pojan sydäntäsärkevän itkuinen ääni joka valitti kun ei ole nähnyt isää kahteen viikkoon että koska isä tulee kotiin, niin isänsä sanoi lopulta että "tänään illalla mutta olet jo nukkumassa kun tulen kotiin että hyvää yötä nyt vaan ja huomenna lähden taas aamusta" ja katkaisi puhelun tylysti kesken lapsen selityksen. Yritin olla siinä sen näköisenä kun en olisi ymmärtänyt sanaakaan ja hän luuli varmaan minua ulkomaiseksi koska en ole ihan suomalaisen näköinen. Ajattelin vaan että onneksi tuollainen kylmäkiskoinen uratyyppi ei ole minun isäni, mutta lasta kävi sääliksi! (jotenkin tyypistä sai sen fiiliksen ettei olisi koskaan lapsia halunnutkaan)
Tänä päivänä pitää vaan saada ja saada, ja ostaa ja ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Tyhmät ja minäkeskeiset ihmiset ajavat itsensä tuhoon ihan omin avuin, mitään yleistä maailmanloppua (pamausta) tuskin tulee vaan ihmiset saastuttavat mielensä lisäksi ympäristönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:19"]
Nyt voi käydä niin että perheessä on anorektikko ja asiaan havahdutaan aivan liian myöhään.
[/quote]
Totta!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:33"]
Tänä päivänä pitää vaan saada ja saada, ja ostaa ja ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Tyhmät ja minäkeskeiset ihmiset ajavat itsensä tuhoon ihan omin avuin, mitään yleistä maailmanloppua (pamausta) tuskin tulee vaan ihmiset saastuttavat mielensä lisäksi ympäristönsä.
[/quote]
Toisaalta tähän loppujen lopuksi osallistuu aika harva, mihinkään ihan tolkuttomaan kulutusjuhlaan. Suurin osa meistä tyytyy ihan vapaasta tahdostaan tavanomaiseen eikä toivo suuria rikkauksia.
Mutta silti jää tuo ongelma, että ihmismieli tuntuu joskus kääntyvän omaksi vihollisekseen, kun sillä on liikaa aikaa itsereflektioon. Itse asiassa mieletön meneminen ja kulutuskin voi olla pakoa siitä, pakoa tyhjyydestä ja siinä pyörivistä ahdistavista mietteistä. Osa meistä ei vaan jaksa edes paeta, vaan seuraamme vaan turhautuneena oman päämme toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:31"]
Ihmiset ajattelee vaan rahaa ja vanhemmat yrittää tienata minkä ehtivät jotta pysyvät kerskakulttuurin aallonharjalla.
Istuin muutama kk sitten lentokentällä odottamassa lentoa Frankfurtista Helsinkiin niin vieressä istui arviolta noin 35-40 ikäinen, kauluspaitainen mieshenkilö naputteli läppäriään ja piti kaiutinpuhelinta päällä siinä sivussa, eli soitteli kotiin ja lapsi vastasi mutta läppärin ruudulla tapahtuva oli nähtävästi paljon mielenkiintoisempaa kun vastaili lapselleen vaan että "joo, joo" edes kuuntelematta tätä ja katsomatta puhelimeensa päin. Luuristaan kuului pienen pojan sydäntäsärkevän itkuinen ääni joka valitti kun ei ole nähnyt isää kahteen viikkoon että koska isä tulee kotiin, niin isänsä sanoi lopulta että "tänään illalla mutta olet jo nukkumassa kun tulen kotiin että hyvää yötä nyt vaan ja huomenna lähden taas aamusta" ja katkaisi puhelun tylysti kesken lapsen selityksen. Yritin olla siinä sen näköisenä kun en olisi ymmärtänyt sanaakaan ja hän luuli varmaan minua ulkomaiseksi koska en ole ihan suomalaisen näköinen. Ajattelin vaan että onneksi tuollainen kylmäkiskoinen uratyyppi ei ole minun isäni, mutta lasta kävi sääliksi! (jotenkin tyypistä sai sen fiiliksen ettei olisi koskaan lapsia halunnutkaan)
[/quote]
Toinen näkökulma tuohon bisnesmiesasiaan. Oma isäni oli tuollainen kun olin lapsi. Olemme näistä asioista jutelleet paljon kun olen aikuinen, ja nyt ymmärrän, ettei hän ole eikä ole koskaan ollutkaan kylmä ja lapsistaan välinpitämätön. Vaan hän teki sitä työtä jossa oli 200 matkapäivää vuodessa siksi, että oikeasti uskoi, että teki perheelleen parhaaksi niin. Toki, hän ei sitten voinut paljoa olla lasten kanssa, mutta mahdollisti kovaa työtä paljon tekemällä sen että saatiin omakotitalo ja äiti pystyi hoitamaan meidät lapset kotona. Hän teki kaiken perheen vuoksi, ja itse uskon sen ihan täysin. Hänellä vaan oli sellainen perinteinen käsitys miehen roolista, että mies tuo leivän taloon ja nainen hoitaa lapset.
Vanhaa hyvää aikaa ei ole koskaan ollut.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:10"]
Vanhaa hyvää aikaa ei ole koskaan ollut.
[/quote]
Tämä on erikoinen sanonta. On totta, että koskaan ei ole ollut aikaa jolloin kaikilla olisi ollut kaikki hyvin.Ja varsinkin Pohjoismaissa on nykyaikana päästy siihen että taloudellisen hyvinvoinnin suhteen hyvinvointierot ovat pienempiä kuin oikein missään koskaan. Köyhän osa on esim. 1900-vuoden Suomessa olult paljon kurjempi kuin se on nyky-Suomessa.
Silti voi olla hyvinkin, että jossain muuna aikana ihmiset on keskimäärin voineet henkisesti paremmin. Itseeni on tehnyt vaikutuksen varsinkin se, kuinka iloisen ja onnellisen oloisia ihmiset ovat monissa köyhissä maissa, eikä siihen onneen tarvita muuta syytä kuin se, että tänäänkin on ruokaa ja kaikki perheenjäsenet hengissä. Yhteisöllisyys on usein ihan eri tasoa kuin länsimaissa, ja se on ihmisille voimavara.
Menneisyydessä ei ole missään aikaa, mistä olisi hyvä kopioida kaikki, ja sitten olisimme onnellisia. Mutta olisi hyvä miettiä, mikä menneessä, tai vaikka vähemmän kehittyneissä kulttuureissa, on hyvää ja koittaa saada se integroitua osaksi nykyistäkin, sillä tosiaan, kuten otsikko sanoo, nykyajassa on paljon henkistä pahoinvointia ja ahdistusta, vaikka ulkoisesti kaiken pitäisi olla hyvin.
Johtuukohan länsimainen pahoinvointi siitä, että siinä missä köyhällä on paljon tavoiteltavaa, rikkaalla on paljon menetettävää? Olemme kuin Dickensin Ebenezer Scrooge, joka kaikesta omaisuudestaan huolimatta ei osaa nauttia elämän yksinkertaisista iloista, vaan linnoittautuu taloonsa ja pelkää koko ajan menettävänsä kaiken.
Suomen asema on ollut aika säälittävä, eikä pitkään aikaan ollut mitään mutta nyt on ja ihmiset kuluttavat minkä ehtivät, asioihin joita eivät edes välttämättä tarvitse kuten monta autoa jne.
Venäjä on aina ollut mahtisuurvalta, Ruotsi tuossa naapurissa perus-hyvinvointivaltio. Me suomalaiset jääty pikkuveljenä tähän väliin, mutta valitettavan katkerina edelleen vaikka me ei olla edes eletty sotien aikaan. Kuka meidän mielet on näin hurri- ja ryssävihaisiksi myrkyttänyt? Jo edesmenneet vaarimme jotka oli sodassa mukana? Ihmettelin tätä kun olin poissa Suomesta monta vuotta, ja edelleen väki katkeraa ja masentunutta.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:41"]
Toinen näkökulma tuohon bisnesmiesasiaan. Oma isäni oli tuollainen kun olin lapsi. Olemme näistä asioista jutelleet paljon kun olen aikuinen, ja nyt ymmärrän, ettei hän ole eikä ole koskaan ollutkaan kylmä ja lapsistaan välinpitämätön. Vaan hän teki sitä työtä jossa oli 200 matkapäivää vuodessa siksi, että oikeasti uskoi, että teki perheelleen parhaaksi niin[/quote]
Miten selität tuon jollekin 3-10 vuotiaalle lapselle? Ihmettelevät miksi naapurin lasten isä on kotosalla iltaisin mutta oma isä ei tule kotiin edes öisin. Minun kollega kertoi että edellisessä työpaikassa oli myyntimies joka reissasi viikot ja viikonloput eli työkeikat, messut ja muut sekä koti-että ulkomailla, ja kävi kotona ainoastaan lomina. Oli itse vihdoin tajunnut että jossain on vikaa kun vain muutaman vuoden ikäinen tyttö oli alkanut itkemään peloissaan eteisessä kun "vieras mies" eli oma isä tullut kotiin pääsiäiseksi että kuka tuo mies on ja miksi se on meillä :-(
Alue: Aihe vapaa
niin. kun oikeita ongelmia ja suruja ei ole. on aikaa ajatella kaiken maailman kauhuskenarioita. sitten kun jotain oikeesti vakavaa tapahtuu, tällainen loppuu ja laittaa mittasuhteet kohdilleen.