Vapaehtoinen lapsettomuus on uskonto?

En tiedä, onko tällainen ajattelutapa hyvin yleistä vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa (en oikein usko) vai onko tällä palstalla joku erittäin jäykkäniskainen ihminen, joka sattuu olemaan vapaaehtoisesti lapseton (täällä on kirjoitellut usein eräs hyvin saman tyylinen ateisti, sellainen, joka on päättänyt kaikkien muiden puolesta, mitä ateismi tarkoittaa ja miten ateistin pitäisi elää ja ajatella).

Siis: luin tuota vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevää ketjua. Siinä joku kirjoitteli hyvin painokkaasti, mitä vapaaehtoinen lapsettomuus on ja miten sen tien valinneet ihmiset ajattelevat. Kuten jokainen hieman elämää nähnyt ihminen on todennäköisesti huomannut, on olemassa todella paljon ihmisiä, jotka ovat nuorempana olleet vapaaehtoisesti lapsettomia (siis ajatelleet, etteivät koskaan halua lapsia), mutta muuuttaneet sitten mielensä. Näin minäkin. Tämä kyseinen kirjoittelija kertoo kuitenkin paavin erehtymättömyydellä, että tällaiset ihmiset eivät ole koskaan olleet veloja. Hän nostaa - aivan kuin uskonnossa - itsensä ja kaltaisensa muiden, "tavallisten" ihmisten yläpuolelle. Hän on nähnyt valon, muut ajattelevat asiasta väärin.

Joku vertasi ajatusmaailman muuttumattomuutta siihen, että ihminen kuuntelisi samaa musiikkia teini-iästä vanhuuteen ilman, että maku muuttuu lainkaan. Hyvä vertaus. Ihmisillä on tapana muuttua, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää. Turha jyrkkyys yleensä karisee pois.