Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sinun lapsesi eivät ole sinun.

Vierailija
02.09.2006 |

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä heistä tehdä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.





(Kahlil Gibran)

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
02.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silti samaa mieltä. Enhän itsekkään tunne olevani vanhempieni omaisuutta.

Vierailija
2/3 |
02.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi lukea Gibranin kirja kokonaan. Ainakin huomaisi sen, että ei ole kommunistista kyse.



Voiko joku oikeasti kyseenalaistaa noita sanoja? Joo, tiedän, että JUURI NYT minulla on suuri valta lapsiini, joista vanhin on 13-vuotias. Mutta entäpä 5 tai vaikka vain 3 vuoden kuluttua? Enhän minä voi päättää lapsen/nuoren puolesta, mitä hän ajattelee, millainen arvomaailma hänella on jne. Hänellä pitää olla omat ajatukset ja jossain vaiheessa minun tehtäväni on olla kalkkis ehkäpä ja kaiken ikävän keskipiste - silti turva epävarman olon kanssa painivalle nuorella. Lapsen on kapinoitava - ainakin jollakin tavalla - itsensä itsenäiseksi. Minun on luovutettava vastuu hänelle. Helppoa se ei tule olemaan, koska niin mielelläni haluaisin tasoittaa tien hänelle niin helpoksi kuin mahdollista. Mutta hänen on itse saatava tehdä omia päätöksi ja katkeria virheitäkin. Jossain vaiheessa minun on päästettävä lapseni kokonaan ja annettava hänen elää oma elämänsä. Käsittääkseni tästä Gibran kirjoittaa. Tietysti voin toivoa, että olen onnistunut luomaan lapseeni sellaisen suhteen, että hän haluaa tavata minua aikuisena.



Asiaa sivuten. Jäi mieleen Laura Vuotilaisen haastattelusta seuraavan tapainen seikka: hän oli retkeillyt perheensä kanssa noin 12-vuotiaani, " kun vanhemmistaan vielä piti kritiikittömästä" . Huom. tämä ei ole suora lainaus vaan mieleeni jäänyt tulkinta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
15.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Miten niin kommunistista ajattelua? Eiväthän lapset ole meillä kuin lainassa, oli vanhempi kommunisti tai kokoomuksen kannattaja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän neljä