Miksi niinkin moni lapsia haluava nainen on sellaisen miehen kanssa

Pitäisi perustaa ketju, jossa pohditaan, miksi 2. kierroksella olevan, jo lapset ehkä aikuisiksikin kasvattaneen ja yhtään enempää jälkikasvua haluamattoman miehen haluaa nainen, joka on fertiili-ikäinen ja lapseton.

Monet naiset luulevat että mies muuttuu kun tulee isäksi. Sen olen oppinut täältä. Ja sen, että voi syödä e-pillereitä ja "syödä" niitä. Miehellä on harvoin sanavaltaa. 

Tuo on totta että järkyttävän moni nainen kuvittelee miehen mielen muuttuvan.

Aivan kuin alun alkaenkaan ei haluttaisi nähdä toista sellaisena kuin tämä todella on, omana itsenään ja erillisenä ihmisenä, jolla on omat toiveet ja tarpeet.

En oo kauheasti sellaisia aloituksia lukenut, mutta äkkiseltään sanoisin syyksi sen, että yhteen mennessä ei välttämättä tule hirveästi puhuttua siitä, haluaako toinen nyt lapsia vai ei, tai sitten molemmat voivat aluksi olla sitä mieltä, että ei lapsia, kunnes toinen osapuoli sitten tuleekon toisiin aatoksiin. Sitten kun suhdetta on jo takana pitempi aika, on rakennettu yhteistä elämää, niin ei olekaan yhtäkkiä niin helppo lähteä.

Vai onko sulla jotain parempaa selitystä tai jopa tietoa asiasta?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 19:26"]

Monet naiset luulevat että mies muuttuu kun tulee isäksi. Sen olen oppinut täältä. Ja sen, että voi syödä e-pillereitä ja "syödä" niitä. Miehellä on harvoin sanavaltaa. 

[/quote]

Miksi muuten vain naisen pitää huolehtia ehkäisystä? Voihan se mieskin verhota jortikkansa sadeasuun.

up

Tunnen henkilökohtaisesti pariskuntia joissa nainen haluaa lapsia, mies ei. En ymmärrä, mikseivät nämä miehet hakeudu vasektomiaan, vaikka "ei lapsia" on heillä täysin ehdoton. Tosin ihmettelen näitä parisuhteitakin (itsekseni).

Mun tuntemani tällaiset parit ovat olleet niin nuoresta yhdessä, ettei asia ole ollut vielä silloin ajankohtainen. Eivät eroa, koska kumpikin kai toivoo toisen muuttavan mieltä

Aika harva mies myöskään sanoo suoraan ettei halua lapsia ikinä, eikä tulehaluamaan, vaan yleensä aina ettei VIELÄ halua, ja jotenkin se vielä venyy vuodesta toiseen. 

Mun tuntemat tapaukset (miehet) ovat sanoneet näille toisille osapuolille heti, etteivät halua koskaan lasta, naiset idiootit eivät ole tahtoneet uskoa vaan yrittäneet sitoa miehet raskaudella/lapsella.

Minä en halua lapsia, mieheni haluaa niitä joskus tulevaisuudessa. Varmaan sitten kun lastenteko on ajankohtaista, teemme päätöksiä suuntaan tahi toiseen. Miksi emme kuitenkin nauttisi toistemme seurasta ja hyvästä suhteesta siihen saakka? Ainahan voi olla, että jompikumpi muuttaakin mielipidettään ihan itsestään (kumpikaan ei painosta toista).

Mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ei suhteen alkuvaiheessa puhu keskenään siitä, halutaanko lapsia. Musta on keskeistä tietää, millaista tulevaisuutta toinen kaipaa, mitä haluaa elämältään, mitä tahtoo opiskella jne. Osa tutustumista toisen persoonaan. Joo, suunnitelmat muuttuu, mutta mistä tällaiset pariskunnat sitten ylipäänsä keskenään ovat puhuneet? Uusista leffoistako?

Toisen ihmisen tahtoa aika harva pohjimmiltaan pystyy sataprosenttisesti kunnioittamaan. Se ei ole oikein, mutta tämähän tuossa ap:n avauksessa on taustalla osaltaan.

Naiset jotka haluaa kontrolloida ja määrätä kaikesta.

Olen mies joka ei halunnut lapsia ja muija ei ilmoittanut mitään pillereiden lopetuksesta, nyt meillä on pieni poika.

Olen sitä mieltä että lapsi olisi pitänyt hankkia jo aikaisemmi, ei omaa lasta voi verrata vieraisiin, meilläkin alku oli hankalaa, mutta 1v eteenpäin helpottunut kokoajan, poika on reipas, iloinen, oppii uusia asioita todella nopeasti, kiinnostun kaikesta, ei pelkää pöriseviä vehkeitä, haluaa syliin kun ajetaan nurmikkoa ym. Kohta varmaan ajaa itse?

Pehmolelut ei ikinä ole kiinnostunut, mitä kovempi kolina leikeissä sitä hauskempaa.

Me alettiin seurustella 19-vuotiaina. Mulle oli silloin jo ihan selvää että haluan lapsia, mies taas ei ollut pahemmin miettinyt. Nyt 6 vuotta myöhemmin myös mies on innoissaan lapsen hankkimisesta, mutta kyllä tässä välillä vähän pelotti, että pitääkö ruveta miestä vaihtamaan. Tunnen myös monia muita nuorena seurustelun aloittaneita pareja, joilla samanlainen tilanne. Miehet tuntuu monesti kypsyvän lastenhankkimiseen naisia myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:19"]

Olen mies joka ei halunnut lapsia ja muija ei ilmoittanut mitään pillereiden lopetuksesta, nyt meillä on pieni poika.

Olen sitä mieltä että lapsi olisi pitänyt hankkia jo aikaisemmi, ei omaa lasta voi verrata vieraisiin, meilläkin alku oli hankalaa, mutta 1v eteenpäin helpottunut kokoajan, poika on reipas, iloinen, oppii uusia asioita todella nopeasti, kiinnostun kaikesta, ei pelkää pöriseviä vehkeitä, haluaa syliin kun ajetaan nurmikkoa ym. Kohta varmaan ajaa itse?

Pehmolelut ei ikinä ole kiinnostunut, mitä kovempi kolina leikeissä sitä hauskempaa.

[/quote]

Eikö luottamus vaimoa kohtaan yhtään kärsinyt? Päättääkö hän muutkin asiat puolestasi? Teillä kävi sikäli hyvin, että loppujen lopuksi lapsi näyttää olevan mielestäsi hyvä asia. Entäpä toinen, kolmas, neljäs...? Nekin voi sitten ilmoittaa tulostaan "pyytämättä ja yllätyksenä", jos et huolehdi ehkäisystä itse.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 22:52"]

Mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ei suhteen alkuvaiheessa puhu keskenään siitä, halutaanko lapsia. Musta on keskeistä tietää, millaista tulevaisuutta toinen kaipaa, mitä haluaa elämältään, mitä tahtoo opiskella jne. Osa tutustumista toisen persoonaan. Joo, suunnitelmat muuttuu, mutta mistä tällaiset pariskunnat sitten ylipäänsä keskenään ovat puhuneet? Uusista leffoistako?

[/quote]

Oltiin teini-ikäisiä kun mentiin yhteen, ei silloin puhuta mistään lapsenteosta (ainakaan toivottavasti).. Onneksi oltiin kuitenkin lopulta samaa mieltä, ja vauva sai tulla 10 vuoden yhdessäolon jälkeen :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:19"]

Olen mies joka ei halunnut lapsia ja muija ei ilmoittanut mitään pillereiden lopetuksesta, nyt meillä on pieni poika.

Olen sitä mieltä että lapsi olisi pitänyt hankkia jo aikaisemmi, ei omaa lasta voi verrata vieraisiin, meilläkin alku oli hankalaa, mutta 1v eteenpäin helpottunut kokoajan, poika on reipas, iloinen, oppii uusia asioita todella nopeasti, kiinnostun kaikesta, ei pelkää pöriseviä vehkeitä, haluaa syliin kun ajetaan nurmikkoa ym. Kohta varmaan ajaa itse?

Pehmolelut ei ikinä ole kiinnostunut, mitä kovempi kolina leikeissä sitä hauskempaa.

[/quote]

En usko että olet mies. Kirjoitustyylisi ja tapasi kuvailla lasta on hyvin naismainen.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:15"]

Pitäisi perustaa ketju, jossa pohditaan, miksi 2. kierroksella olevan, jo lapset ehkä aikuisiksikin kasvattaneen ja yhtään enempää jälkikasvua haluamattoman miehen haluaa nainen, joka on fertiili-ikäinen ja lapseton.

[/quote]

Vähän ohi, mutta muistan joskus lapsettomana naisena ihailleeni näitä eronneita isäihmisiä: siinäpä vasta lapsirakkaita miehiä, jo isiä. He varmaan haluaisivat lisääkin lapsia. Vasta myöhemmin tajusin, että aika usein ne oli niitä miehiä, jotka eivät kestäneet sitä lapsiperhearkea, ja joille riitti hyvin nähdä lapsiaan joka toinen viikko. :)

Joku (en muista numeroa) ketjussa osuikin asian ytimeen näistä lapsettomista naisista jotka yrittävät perustaa perheen vanhemman miehen kanssa jolla on jo lapsia. Uskotaan kovasti että kyllä se mies sitten kuitenkin haluaa vielä uuden kierroksen, sitoutuu vauvan- ja lapsenhoitoon, yövalvomisiin, tautikierteisiin, päiväkoti- ja kouluaikoihin... vaikka mies olisi jo melkein 50-vuotias! Se on käsittämätöntä. Ja täyttä sokeutta samalla, ja ymmärtämättömyyttä toisen elämäntilannetta kohtaan. Ikään kuin ei haluta uskoa sitä mitä toinen on koko ajan yrittänyt sanoa: EI ENÄÄ LAPSIA.