Lue keskustelun säännöt.
Että on pikkupaikkakunnalla ahdistavia ihmisiä.
17.05.2013 |
Muutettiin joku aika sitten pikkupaikkakunnalle. Olen huomannut täällä ahdistavan ilmiön.
Asioilla käydessä esimerkiksi kaupassa tai kioskilla kuulee lähes joka kerta, kuinka ihmiset juoruilevat suureen ääneen paikalla olemattomien kyläläisten asiosita suureen ääneen. Oikeasti eikö ihmisillä ole mitään käytöstapoja tai omassa elämässään mitään tapahtumia, kun pitää muiden asioita ruotia. Eilisenkin asiointireissun jälkeen tiesin taas tahtomattani "Meikäläisen Matin" elämän käänteistä, vaikken ihmistä ole koskaan tavannut.
Kommentit (17)
Mä muutin miehen perässä Hgistä maalle, en edes kovin kauas. Sain kaunaisen haukkumiskirjeen eräältä syrjäseuduilta sinne muuttaneelta ihmiseltä, jonka kanssa olin aluksi jossakin määrin tekemisissä. Mamma oli pohtinut elämääni ja tekemisiäni oikein urakalla ja haukkui mut ihan pystyyn. Epäili myös kaikkien tekemisteni ja tekemättä jättämisteni johtuneen hänestä. :D Mä en edes ajatellut koko ihmistä juuri koskaan, saati, että hän olisi ollut minkäänlainen motivaationlähde mihinkään. Jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin jonkin aikaa pienehkössä kaupungissa. Alkoi ahdistaa, kun aina jos kävin jossain (esim. konsertissa tai teatterissa) se tiedettiin seuraavana päivänä töissä. En nähnyt ketään tuttuja noissa tilaisuuksissa, mutta olin niin "tunnettu", että heti raportoitiin työtovereilleni, jos kotoani liikahdin. Muutin pois sieltä heti kun pääsin! Muistelen kammolla niitä muutamia vuosia, jotka siellä asuin.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 11:33"]
Ap lisää, että tämä ruotiminen ei ole yleensä hyväntahtoista.
[/quote]
tuu äkkiä pois sieltä
Se liittyy ihmisluontoon, ei mitenkään erityisesti paikkakunnan kokoon. Isommissa kaupungeissa asioitasi ruotivat ne jotka sinut tuntevat. Eihän joku joka ei edes nimeäsi sitä voisikaan tehdä. Kuulisit mitä tuttusi ja kaverisi puhuvat sinusta kun et ole läsnä.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 16:13"]
Se liittyy ihmisluontoon, ei mitenkään erityisesti paikkakunnan kokoon. Isommissa kaupungeissa asioitasi ruotivat ne jotka sinut tuntevat. Eihän joku joka ei edes nimeäsi sitä voisikaan tehdä. Kuulisit mitä tuttusi ja kaverisi puhuvat sinusta kun et ole läsnä.
[/quote]
Tämä ei ole lähellekään sama asia. Terv. nro 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samaa mieltä inhoan pikkupaikkakuntaa. Ihmiset puhuvat ja tuijottavat ihan häpeilemättä, ja se on järjestelmällisesti ilkeätä ja kateellista. Minkäänlaista kohteliasta, omaa reviiriä ei sallita tai ymmärretä. Omaa elämäänsä pitäisi suojella piilottelemalla ja salailla, sen sijaan muiden elämää udella ja ruotia sivullisten kanssa.
Olen ratkaissut itse asian niin, etten suostu tuohon umpimielisyyteen. Elämämme on ihan avointa ja herkullisen erilaista ja poikkeavaa. Puhukoot, selvitelkööt syyt ja seuraukset keskenään. Minä vain en kiinnostu heidän tekemisistään, enkä myöskään yritäkään ystävystyä muutaman pettymyksen jälkeen. Voin käyttäytyä asiallisen kohteliaasti ja tavallaan tunnen hiukan hyvääkin mieltä siitä, että voin olla vajoamatta tuohon juoruilukulttuuriin.
Minulle sopii olla apina, jonka kaikki tuntevat, mutten itse välitä tuntea ketään. Tapaan itselleni mieluisia ihmisiä muualla Suomessa ja harrastan muualla. Samaan nippuun menevät myös sukulaiset, joista en vain pidä. Verisiteet eivät velvoita mihinkään.
"Better to be hated than
loved for what you' re not"
Asun maalla, mutten ole tekemisissä ihmisten kanssa täällä enää. Lasten ollessa pieniä oli pakko. Sitten jättäydyin pois naispiireistä. Ihan sama mitä puhuvat. Olen unohtanut jo, että puhuvat. Puhukoot. Elän elämääni luonnon helmassa tyytyväisenä ja nautin olostani. En kaipaa "ystäviä" paikkakuntalaisista. Jos joku vaikka kauppareissulla kysyy, missä oikein piileksin, sanon, että hirveästi on kiireitä ollut. Nykyään kukaan ei enää edes kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukkumiskirjeen saanut 8 jatkaa. Mä sain kuulla kunniani myös siitä, että haluan olla rauhassa ja omissa oloissani. Tämä oli ahdistelijan mielestä henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan. Hänellä oli kuulemma suuret odotukset sen suhteen kuinka vietämme aikaa yhdessä ja minä petin hänen odotuksensa.
Miksi ihmisten ei voi antaa olla rauhassa? Mä en tajua, miten ketään edes kiinnostaa minunkaan elämäni noin paljon. Varokaa vain muutkin, jotka haluatte jättäytyä pois nurkkakuntaisista juoruringeistä ja muusta ahdasmielisestä kyyläyksestä.
Ei se ole maaseudun vika, jos te maalle muuttaessanne hakeudutte jonnekin typeriin juorupiireihin. Valitkaa seuranne paremmin. Ja jos kuvittelette, että teitä tuijotetaan pahansuopaisesti, niin se on kyllä ihan luulosairautta.
Ihan samanlaisia piirejä on kaupungissa, jos siellä valitsee seuransa huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 21:21"]
Ei se ole maaseudun vika, jos te maalle muuttaessanne hakeudutte jonnekin typeriin juorupiireihin. Valitkaa seuranne paremmin. Ja jos kuvittelette, että teitä tuijotetaan pahansuopaisesti, niin se on kyllä ihan luulosairautta.
Ihan samanlaisia piirejä on kaupungissa, jos siellä valitsee seuransa huonosti.
[/quote]
Huoh, ootko ikinä asunut maalla?!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 21:21"]
Ei se ole maaseudun vika, jos te maalle muuttaessanne hakeudutte jonnekin typeriin juorupiireihin. Valitkaa seuranne paremmin. Ja jos kuvittelette, että teitä tuijotetaan pahansuopaisesti, niin se on kyllä ihan luulosairautta.
Ihan samanlaisia piirejä on kaupungissa, jos siellä valitsee seuransa huonosti.
Oletko asunut sekä kaupungissä että pikkukylillä? Kyllä se ero on olemassa. Sen huomaa, kun kokemusta on molemmista. Kaupungissa saa pitää elämänsä ja yksityisyytensä, jos niin tahtoo. Ihmisiä on niin paljon, että jokainen vastaantulija ei jaksa edes kiinostua. Pienissä paikoissa rauhaansa ei saa vetäytymälläkään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää, että tämä ruotiminen ei ole yleensä hyväntahtoista.
tuttu tunne.. :( itsekin muutin isosta kaupungista pieneen ja huomannut saman ilmiön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totahan se useinkin kai on. Kun mulle välillä iskee kaipuu takaisin maalle, niin muistelen hetken oikein tarkkaan, mitä se todella on. Ei mulla välttämättä mitään niin vahvaa muistoa siitä ole että se olisi mitään niin pahansuopaakaan (yleensä) ollut, mutta jo pelkästään se että jotkut naapurit aina kyttää mitä teet, mihin meet, ketä kävi, missä naapurin kumminkaima kävi... ei never ever, ei. Tukehdun pelkästään ajatukseenkin. Siksipä kesäasunto onkin hyvä ratkaisu. Oot ihan irrallaan siitä näytöksestä siellä kun et koskaan sillä tavalla kuulu joukkoon, oot vain se joku kesäasukas, mutta voit kuitenkin ottaa sen kaiken parhaan mitä maaseutu on, etenkin keväästä syksyyn.
Mä muutin isosta kaupungista parin tuhannen ihmisen kylään enkä kyllä allekirjoita tuota. Siis toki kaikki tietävät hyvin toistensa asiat, mutta en ole mihinkään ilkeämieliseen törmännyt. Ei minua ainakan haittaa että kirjastossa ei tarvitse korttia kun "kirjaston täti" kyllä tietää ketä olen ja hän jopa kerran muistutti että osoitteen muutos on tainut jäädä heille tekemättä. Tai että kaupan kassa antaa minulle kälyn unohtaman plussakortin ja samalla kommentoi miten pihamme näyttääkin mukavan avaralta kun puita on kaadettu. Minusta täällä maalla on ihanaa! Eilenkin hymyilytti kun kaupan edessä oli vaikka kuinka monta pyörää eikä yksikään ollut lukossa!
Sama kokemus...
Varsinkin töissä se toisten asioitten ruotiminen, 99% pahassa hengessä suorastaan oksettaa. Muutenkin kaikkeen ja kaikkiin pitää suhtautua negatiivisesti, olen varmaan kylässä ainoa joka ei ole rasisti. Ja se ulkopuolisuuden tunne, kun kaikki kaupunkilaiset on rikkaita ja leuhkoja. Yhtälailla ne juoruaa varmaan minustakin, ainakin olen antoisa aihe :)
Älä AP kerro asioistasi mitään. Kiertele tai älä vastaa. Nämä ruotijat ruotii kaikkien asioita ja paisuttelee niitä. Asun isossa kaupungissa, mutta luonnon rauhassa ja voi tuota meidän pihan akkakerhoa. Siellä haukutaan muiden perheitä. En puhu enää mitään asioistani. Jos joku kysyy niin sanon, että yksityisasia. Olen oppinut kantäpään kautta.