50-villityksen uhrit, jäikö luu käteen?

Nelikymppinen ystäväni alkoi pari vuotta sitten salasuhteeseen 50-vuotiaan ukkomiehen kanssa. Varoittelin jo silloin että miehellä on kriisi päällä eikä hän tule ikinä eroamaan vaimostaan. Niinhän siinä sitten kävi että ystäväni ei saanut miestä omakseen, ja oma biologinen kello tikittää uhkaavasti.

Miksei naiset varoitteluista huolimatta ymmärrä että ikäkriisissä tai vastaavissa oleviin ihmiseen ei kannata luottaa, vaan he ovat vaan selviytymisen välikappaleita. Heitä joille kerrotaan kuinka huonosti menee ja että ollaan eroamassa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?