Ei se mitään. Ostetaan uusi.
En jaksa siskoni asennetta! Hän oli meillä koiravahtina ja sinä aikana meni olohuoneen parketti ja kahvinkeitin. Hän ei varo yhtään kenenkään tavaroita, koskaan! Ja opettaa lapsillenikin saman "se on vain tavaraa" -asenteen. No tietenkin se on vain tavaraa, mutta kun se ei hänen. Ja juu, tietenkin pitäisi olla kiitollinen, että joku hoitaa koiraa, mutta aika kalliiksi se hänen kanssaan tulee.
Kommentit (20)
Itse olen samanlainen rauhoittelija. Äitini puhkesi aina hysteeriseen parkuun jokaisesta tahrasta, reiästä, kuhmusta tms. elämän merkeistä. Jos paidassa oli tahra, hänelle ei tullut ensimmäisenä mieleenkään yrittää puhdistaa tahraa, sen sijaan sain saarnan siitä kuinka olen taas sotannut ja riehunut jne.
En ymmärrä vielä aikuisenakaan että mikä on ettei vaan voi opetella siivoamaan ja ostaa rikkinäisen tilalle uutta, ilman sitä valitusta ja mäkätystä ja ruikutusta. Ei ne parketit eikä kodinkoneetkaan mitään ikuisia ole, eikä kuulukaan olla. Se on ihan tavallista elämää että ne välillä uusitaan.
Onko sulla tunneside kahvinkeittimeen. Vahinkoja sattuu kaikille, eikä niistä meteliä nosteta vaan tosiaankin rikkoutuneen tilalle ostetaan uusi.
Vahinkoja sattuu, mutta jos ei yhtään välitä toisen omaisuudesta, on se harmillista. Eli jos esim. saa parketin tuhottua, mitä ihmettä?
Vahinkoja sattuu. Onko teillä kaikilla rajattomasti rahaa rikki/pilalle menneen materian korvaamiseen?
Minulla ei ole. Minulla on vakituinen työ ja asuntolaina, mutta ei rajattomasti rahaa.
Nämä välinpitämättömät ihmiset tuskin ovat tottuneet korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja muille.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 12:54"]
Ei ne parketit eikä kodinkoneetkaan mitään ikuisia ole, eikä kuulukaan olla. Se on ihan tavallista elämää että ne välillä uusitaan.
[/quote]
No, jo on erikoinen kommentti! Parketit, 50-tuumaiset taulutelevisiot, tietokoneet, tallentavat digiboksit jne vain uusitaan hupsheijaa joka toinen kuukausi, kun joku vieras ne käy rikkomassa? Ilmeisesti sinä olet viiden millin lottovoittaja tai jonkun Serlachiuksen perillinen, kun noinkin "älykkään" kommentin osasit väsätä.
Huh huh.
Se on todella ärsyttävää jos pilaa ja särkee kaikkea piittaamattomuuttaan, mutta ei pidä alkaa hysteeriseksi sillä aina sattuu vahinkoja.
Itse olen ratkaussut tuonkaltaiset onglemat sillä että en pyydä koskaan palveluksia keneltäkään.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 12:54"]
Itse olen samanlainen rauhoittelija. Äitini puhkesi aina hysteeriseen parkuun jokaisesta tahrasta, reiästä, kuhmusta tms. elämän merkeistä. Jos paidassa oli tahra, hänelle ei tullut ensimmäisenä mieleenkään yrittää puhdistaa tahraa, sen sijaan sain saarnan siitä kuinka olen taas sotannut ja riehunut jne.
En ymmärrä vielä aikuisenakaan että mikä on ettei vaan voi opetella siivoamaan ja ostaa rikkinäisen tilalle uutta, ilman sitä valitusta ja mäkätystä ja ruikutusta. Ei ne parketit eikä kodinkoneetkaan mitään ikuisia ole, eikä kuulukaan olla. Se on ihan tavallista elämää että ne välillä uusitaan.
[/quote]
No tää on ihan hyvä näkemys, jos ne parketit ja kodinkoneet jotka pistää vaihtoon on omia. Olen itsekin hälläväliä-tyyppinen äiti vahinkojen suhteen (juurikin siksi että lapsena sain turpaan jos vahingossa sotkin tai rikoin jotain), mutta jos aikuinen ihminen jonkun toisen aikuisen kotona pistää paikat remonttiin, hän pahoittelee asiaa ja lupautuu korvaamaan vahingot, eikä totea että johan ne joutikin mennä vaihtoon eihän ne ikuisia oo...
Mun käly on samanlainen. Asui kerran mun luona kesän työnsä takia, ja sai tuhottua mun rakkaan rannekellon (oli pessyt mun farkut, vaikka ne oli mun huoneen tuolilla, ja pesi mun korvaamattoman perestroika-kelloni). Rikkoi pari keraamistavuokaa, kosk aliattoi ne jääkaapista suoraan kuumaan uuniin ( kerran vielä ymmärrän). Niin ja pesi mun villapaidan, joka oli pyykkikorissa, liian kuumassa ja se meni täysin pilalle. Korvasi ostamalla ruman lasivuuan tilalle.
Taitaa olla köyhien kateellisten ominaisuus. Tietoisesti väheksytään kalliita tavaroita.
Meillä on yksi monilapsinen pienipalkkainen tuttavaperhe ja siitä syystä ovat myös taloudellisesti aika tiukilla.
Autonsa on vanha romu, jossa ei paljon kolhut haittaa, lisäävät vain tunnearvoa. Astiat on heillä lähinnä muovilautasisa ja kippoja.
Eivät paljon kiellä lapsiaan esimerkiksi pyöräilemästä muiden autojen välistä, mitä se haittaa jos toisen uuteen autoon tulee naarmu, sehän on vain auto.
Kylässä käydessä voivat tarjota kaksi vuotiaalle juotavaa vaikka mistä kristallipikarista ja jos se putoaa ja menee rikki, niin oho, onneksi näitä on täällä kaapissa lisää...
Jostain syystä ei pyydetä enää koskaan kylään...
Mulla on yksi ihan samanlainen sukulainen, kylvää tuhoa aina kun tulee kylään. Ensinnäkin likaa joka paikan, viime vierailusta jäi lähtemätön tahra sohvaan. Astioita on hajoittanut, lattiaa naarmuttanut, on jopa saanut maalia irtoamaan seinästä. Yhden maton olen joutunut heittämään pois tämän henkilön vierailun jäljiltä.
Jotkut ihmiset ovat vaan täystuhoja, tämä sukulaisenikin on luonteeltaan sählä, siksi noita vahinkoja sattuu. Ymmärrän ap:ta täysin, minuakin korpeaa vietävästi piloille mennyt sohva. Pelkkää materiaa ja rahalla saa uutta jne, mutta kun se uusi maksaa tonnin...
Kasteli kukkia niin, että ruukun alle jäi lätäkkö. Nyt on juuri hiottu parketti pilalla siitä kohtaa.., Kahvinkeittimen johto suli lieteen kiinni.
Ja siis tää on vain tämän kerran saldo. Joka kerta menee jotakin. Ja nimenomaan ihan vaan siksi, että "hän ei piittaa tavarasta, niitähän saa uusia". Paitsi että on niin persaukinen, ettei tasan korvaa koskaan mitään.
ap
Ratkaisu lienee se että häntä ei jätetä vahtimatta kotiinne enää, eiks jeh?
Millainen ihminen ei opi kerrasta tai kahdesta vaan ottaa kotiinsa täystuhon kerta toisensa jälkeen?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:09"]
Millainen ihminen ei opi kerrasta tai kahdesta vaan ottaa kotiinsa täystuhon kerta toisensa jälkeen?
[/quote]
Jos kyseessä on sukulainen, on tilannetta vain kestettävä. Mulla tuollainen tuholainen on miehen veljen vaimo. Jos miehen veli tulee kylään, tulee mukaan myös tuholainen. Välit menisi miehelläni veljeen, jos vierailut yhtäkkiä kiellettäisiin.
Saat uuden parketin siskosi laskuun. Mikä ongelma?
Joo, kaikille sattuu vahinkoja. Ja tavara on vaan tavaraa, joka on korvattavissa.
Mut se, missä mennään mönkään, on se, että mitään ei tartte varoa, olla huolellinen, siivota, puhdistaa, korjata siksi, kun "voi vaan ostaa uuden". Ei tartte leikkiä rauhallisesti, pitää tavaroita tallessa, kun saahan rahalla uuden jos hajoaa tai katoaa. Kyllä mun mielestä pitää toisen omaisuutta kunnioittaa niin että pitää siitä huolta. Ja omaansa myös. Jos siitä huolimatta tapahtuu vahinko, niin fine, sit ostetaan uutta ja korvataan vahinko.
Tajuskohan kukaan mitä ajoin takaa?
No ei se ihan pieni vaiva ole tyhjentää olkkaria ja eteishallia, noin 70 neliötä. Kaikki kirjahyllyt, isot huonekalut, kirjat, lasit jne.
Plus että siskollani ei ole rahaa.
Voi herranjumala teitä vastaajia.
Mua oksettaa suoraan sanoen tämä materia keskeinen kulttuuri. Kyse ei nyt ehkä ole siitä, että se on vaan tavaraa ja saahan sitä rahalla kaupasta, vaan se, että turhaa kulutusta on pakko karsia, jotta lapsen lapsen lapsillemmekin jää edes jonkinlainen maapallo asua.
Jos meistä jokainen ostaa koko ajan uutta, vaikka vanha olisi ollut vielä ihan kelpo, muttta se rikottiin tahallaan ajattelemattomuuttaan tai heitettiin pois vain siksi että väri kyllästytti, mitä luulette kuinka kauan noita tavaroita sieltä kaupasta enää kohta saadaan?
Mulla ei mene herne nenään, jos tulee sotkua tms, mutta jos joku tärvää täysin käyttökelpoisen kapistuksen, niin kyllä mulla kiehahtaa yli.
Mitä niille parketille ja kahvinkeittimelle sitten kävi? Ja jos tämä on jatkuva ongelma niin miksi otatte sellaisen riehujan kotiinne, ja etenkin vahtimatta?