Reilusti alle 30-vuotiaat, miksi halusitte sitoutua parisuhteeseen?

Siksi, koska rakastan avomiestäni. Eikä minua pahemmin kiinnosta seksikokeilut muiden kanssa, tai seurustelutkaan, koska en oikeasti usko että voisin löytää parempaa miestä. Ainut, mikä tuossa miehessä häiritsee, on se, että sillä on ollut useita kumppaneita. Olen mustasukkainen.

Ylempi jatkaa: Voisin myös mennä naimisiin piakkoin.

No kerro toki itä minulta on jäänyt kokematta? Olen ollut naimisissa 24-vuotiaasta

Olisin halunnut sitoutua, koska ihastuin syvästi. Olen hieman mustasukkainen. En kaivannut irtosuhteita. Mutta päästin hänet menemään, koska hän ei kai tuntenut samoin.

Mikä on riittävästi maailman näkemistä?? Mä ainakin olen matkustellut omatoimisesti 18-vuotiaasta ja kerennyt näkemään ja kokemaan jo paljon enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Ja miksi avioliitto koetaan noin negatiivisesti? Eihän sen kuuluisi olla niin rajoittava juttu.... Taitaa olla ap huonossa suhteessa... ;)

Ei huolestuttanut. Naimisiin menin 22-vuotiaana, tämän jälkeen ehdin asua mm. yksin ulkomailla, opiskella pitkän kaavan mukaan ja tehdä kaikkea muutakin haluamaani. Edelleen ollaan yhdessä, vaikka häistäkin on jo yli 10 vuotta ja lapsia tullut pari kappaletta. En ole koskaan haikaillut mitään tai ketään muuta. Mutta mieheni ei olekaan mitenkään omistushaluinen, vaan olemme molemmat saaneet tehdä avioliitossakin niitä omia tärkeitä juttujamme.

Ei huolestuta. Avoimella mielellä ja hyvällä elämänasenteella maailmaa voi nähdä yhdessäkin. Ainakaan meidän kohdallamme sitoutuminen nuorina ei ole tarkoittanut sitä, että olisimme ostaneet talon landelta, josta emme poistuisi kuin   vironlaivalle ja valintataloon. Olemme matkustelleet paljon ja perhe-elämä itsessään näyttää ja opettaa paljon kaikkea uutta elämästä.Olin 22 kun aloimme seurustella vakavasti, kyllä siihen ikään ehtii seurustella muidenkin kanssa.

Asiat, joita en voi kokea, koska olen nuorena sitoutunut: seksi ja seurustelu muiden miesten kanssa. Kaikkea muuta voin tehdä. Ei sitoutuminen minullekaan tarkoita kotona kykkimistä kahdestaan. Kaikkein tärkeintä on mielestäni se, että molemmilla on myös vapautta, omia kavereita ja menoja. Olen saanut nuorempana aivan tarpeeksi tanssia kännissä baarin pöydällä, vaikka olenkin seurustellut koko nuoruus- ja aikuisikäni saman miehen kanssa. Tätähän sillä tarkoitetaan, että nuorena pitää mennä ja tehdä? Ollaan miehen kanssa myös järjestetty isoja ja hauskoja kotibileitä, koska molemmilla on laaja kaveripiiri. Elämää voi kokea ja maailmaa nähdä niin miehen kuin kavereidenkin kanssa, vaikka onkin sitoutunut nuorena. Minulle nuorena sitoutuminen on ehdottomasti antanut enemmän kuin ottanut.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 09:32"]

Eikö huolettanut, että moni asia jää kokematta, kun sitoutuu liian aikaisin? Omasta mielestäni sitoutuminen kannattaa vasta sitten, kun on nähnyt riittävästi maailmaa. Silloin suhde kestää paremmin. 

[/quote]

Ei huolettanut ollenkaan ja suhdekin kesti 20 vuotta kunnes kuolema erotti.

Mikä voi jäädä kokematta?

Minä tapasin mieheni 18-vuotiaana, ei huolettanut yhtään, hän oli ensi hetkestä alkaen se oikea. Ja paljon on koettu yhdessä, mitkään yhden yön suhteet ja miesten vaihdot ei ole koskaan kiinnostaneet. Ja hyvin on kestänyt, 24v ollaan oltu yhdessä ja edelleen ihan hiton onnellisia. Meillä on hauskaa yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa edelleen.

Mitä sitoutunut ihminen ei voi kokea? Seksiä useiden eri ihmisten kanssa? 

ei sitä voi ajatella mitä menettää jos tekee jotain vaan ajatella mitä saa sillä kun tekee sen jonkin asian?

Ap taitaa olla ikis mutta vastaan nyt kuitenkin: tosiaan ainoa joka jää kokematta on seksi ja lyhyet irtosuhteet. Mikä näistä tekee sellaisia, että kaikkien moisia pitäisi harrastaa? En ymmärrä. Ja sitä paitsi kyllähän ap:kin sitoutui nuorena, omista virheistä tämä ahdistus ehkä kumpuaakin.