9-vuotiaan poikani paras kaveri teki oharit :(

Meidän samanikäistensamanikäisten poika joutuu tosi usein kärsimään tuollaista. On usein ns. "varavaihtoehto" jos ei ole muuta kaveria, ja jos sitten parempaa seuraa tulee, poikani jää yksin. Surku on :(

No hei rauhoitu. Ihan normaalia poikien maailmaa. Ei ne ota noita juttuja niin vakavasti, joskus on kaveri ja joskus ei, pojat ei juurikaan asiaa märehdi.

Minulla on myös 9-vuotias poika ja harva se päivä kaverit onkin jonkun muun kanssa. Mutta so what. Sitten touhutaan veljen kanssa tai ollaan yksin. Tai soitetaan jollekin muulle tyypille.

Ei meidän poika ainakaan mitään mustaa kirjaa pidä kavereiden tekemisistä tai ohareista. Kun tilanne on ohi, se on ohi. Seuraavana päivänä soitetaan taas ja kysytään "voiksäolla?" :)

Joo, pojat taitaa olla erilaisia. MInunkaan poika ei käsittänyt miten tuollaisesta voi tulla paha mieli. Äiti nyt vaan on herkempi... Kasvua kai tämäkin.

Kiitos teille tsemppauksesta!!!!

ap

Siis käsitinkö oikein, poika oli ok asian suhteen ja sinä menit siihen viereen nyyhkimään pahaa mieltäsi..??? Hienoa vanhemmuutta, ei voi muuta sanoa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:34"]

Siis käsitinkö oikein, poika oli ok asian suhteen ja sinä menit siihen viereen nyyhkimään pahaa mieltäsi..??? Hienoa vanhemmuutta, ei voi muuta sanoa.

[/quote]

Juu, ap nimenomaan kertoi pojan nähden ja kuullen surkutelleen tilannetta ja säälimällä poikaa ja tätä musertavaa kiusaamistilannetta niin että varmasti naapurissakin kuullaan kuinka reppana ap:n poika on. Hienosti ymmärsit :)

Ja mulla poika, jolla paljon ystäviä: harrastuksista ja muilta asuinalueilta, kun ollaan muutettu. On ollu tilanteita, et joku ystävä tulee poikani luo kylään ja hetken päästä on eräs pikkupoika iseineen ovella. Iskä sit syyttää mua, et hänen lapsella on kurjaa ja se itkee ja haluu myös meille. No muuten hyvä MUTTA joskus on kiva olla niitten muitten kavereitten kanssa. Siis ilman, et on ulkopuolisia  kyselemässä "siis mitä te teitte siellä" yms.

Sen lisäks meillä on pieni vauva ja taapero, niin en itsekään halua kotiin mieletöntä poikajoukkoa riehumaan. Pienellä porukalla leikitkin pysyy maltillisina.

Mut tää isukki ei vaan tajua. Kokee, että hänen lastaan syrjitään ja kiusataan. Mut oikeesti se poika on vaan hyvin arka ja ripustautuu ihmisiin, myös kavereihin. Voiko semmonen olla enää tervettä, jos vanhemmat vielä ruokkii tätä lisää?

Juu ei. En nyyhkinyt pojalle, mutta kyselin asiasta. Nyyhkin ihan omissa oloissani. Hyvä kun kysyin pojalta, koska taas opin lisää hänestä ja hänen maailmastaan. 

ap

Pojat ovat kyllä joskus aika hyviä peittämään tunteensa joten ap et voi olla ihan varma että olisi pojallesi ollut ok tuo tilanne...ja näköjään pojat osaavat kaveripiirissä ihan samat metkut kuin tytöt vaikka kivenkovaa palstalla muuta usein väitetäänkin.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 22:31"]

Juu ei. En nyyhkinyt pojalle, mutta kyselin asiasta. Nyyhkin ihan omissa oloissani. Hyvä kun kysyin pojalta, koska taas opin lisää hänestä ja hänen maailmastaan. 

ap

[/quote]

Tiedän niin tilanteen, en itsekään kestä millään tälläistä. Miten Se onkaan niin raastavaa? Meillä poika nyt aloitti 8- luokan ja toivon totisesti parempaa lukuvuotta kuin 7 luokalla. Murrosikä toi lisää tälläistä niin paljon. 5- luokka oli meillä kanssa tämän asian suhteen melko murheellinen. Kyllä äitinä olo on rankkaa....

Äh ja tuota sitten koko lapsuus..eih ( oma lapsi ei vielä koulussa). meillä meni tänään päiväkodissa eka päivä todella hyvin ja lapsi sanoi, että oli todella mukavaa. Kun tulimme pihalle niin naapurin ihan ystävälline.  rouva tulee kuiskuttelemaan lapselle, että hylkivätkö toiset lapset, joutuiko olemaan yksin t.m.s  Lapsi ei vastannut mitään, mutta minulle tuli vihainen olo. Mietin tuota, että se on kyllä ärsyttävää jos lykätään jotain reppanan roolia. Naapuri varmaan omassa päässään kuvitellut jotain ja tulee vain huoli, että mitä oma lapsi tuumii tuollaisesta "kannustamisesta".

Mutta tajuan on vaikea tietää koska olisi tukea antava  niin, että kannustaa sanoen; " kyllä sinä selviät" ja koska täytyy yrittää antaa tilaa pettymyksen tunteille.

Miksi lapsilta helpisti vaaditaan, et pitäis olla kaikkien kaveri? Eihän aikuisetkaan ole ystävää kaikkien kanssa.

Mä olen samanikäisen pojan kanssa jutellut tuollaisessa tilanteessa ja sanonut, että minsuta kaveri teki väärin. Kerran meillä oli vastaava tilanne, jossa vielä oli kaverin äiti sillä tavalla mukana, että olisi kuvitellut hänen puuttuvan asiaan. Ei puuttunut. Sanoin lapselleni, että jos minä olisin ollut se äiti, niin en olisi antanut toimia niin. Ja sanoin myös, että en halua oman poikani käyttäytyvän ketään kohtaan tuolla tavalla. Kyllä lapset ymmärtää. Nämä on niitä pieniä elämän murheita ja vastoinkäymisiä, joita on vaan opittava sietämään. Ei sen kummempaa. Usein varmaan on just niin, että äidistä tuntuu pahemmalta kuin lapsesta :)

13: toimit juuri siten miten olisin itsekin toiminut! :)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 15:26"]

Mä olen samanikäisen pojan kanssa jutellut tuollaisessa tilanteessa ja sanonut, että minsuta kaveri teki väärin. Kerran meillä oli vastaava tilanne, jossa vielä oli kaverin äiti sillä tavalla mukana, että olisi kuvitellut hänen puuttuvan asiaan. Ei puuttunut. Sanoin lapselleni, että jos minä olisin ollut se äiti, niin en olisi antanut toimia niin. Ja sanoin myös, että en halua oman poikani käyttäytyvän ketään kohtaan tuolla tavalla. Kyllä lapset ymmärtää. Nämä on niitä pieniä elämän murheita ja vastoinkäymisiä, joita on vaan opittava sietämään. Ei sen kummempaa. Usein varmaan on just niin, että äidistä tuntuu pahemmalta kuin lapsesta :)

[/quote]

Niinhän kyllä sopimuksita pitää oppia pitämään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 15:20"]

Miksi lapsilta helpisti vaaditaan, et pitäis olla kaikkien kaveri? Eihän aikuisetkaan ole ystävää kaikkien kanssa.

[/quote]

Koska helposti se muuten menee sellaiseen kiusaamiseen, että laumasta joku päättää, että tuon kanssa ei leikitä. Jos tuota yhtä ei olisi niin syrjityn kanssa leikittäisiin ja tykättäisiin hänestä, mutta kun joku on päättänyt, että ei niin siinä se. On eriasia jos kyse ei ole tuollaisesta ja jotkut lapset eivät vain ole kiinnostuneita samoista asioista ja leikkiä ei synny siksi.

Mutta tässäkin tapauksessa lapsi on ihan sujut asian kanssa. Mut tääl spekuloidaan jo, että varmaan piilottelee aitoja tunteitaan yms. Mitäs jos ei piilottele? Jos on ihan ok, et ystävä on vähän aikaa jonkun toisen kaverin kanssa? Ton ikäset harjoittelee sosiaalisia suhteita ja niissä olemista. Ollaan jonkun kaveria viikko ja jonkun toisen toinen viikko. Ja sit jostain hiipii joku mamma paasaamaan, et kyl pitää leikkiä kaikkien kaa ja aina pitää olla kivaa eikä kukaan saa ikinä loukkaantua/suuttua tai olla vihainen mistään. Tai edes haluta olla jonkun yhen ystävän kans kahestaan. Sehän on heti kiusaamista!

Niin ja se joka lapselleen ääneen arvosteli lapsen kaverin äitiä, niin mutäs jos te ette vaan ihan ymmörtäneet toisiaan jossain asiassa? Sä arvostelit toisen vanhempaa ja ehkä sun lapsi kaveripiirissä tai vaikka vaan sille kaverille on sitten jakanut tätä arvostelua. "Neidän äiti sano, et ton äiti on ihan ääliö. Se oli sanonu niin ja näin ja MEIDÄN äiti ei ikinä ois sanonu niin lapsille". Mut jos tilannetta ei ole nähnyt, niin mistä tiedät miten se oikeasti meni?

JÄTÄ SE!