Isovanhempien pitää aina olla varautuneita lastenhoitoon
Suuni loksahti auki kun anopin kanssa juteltiin ulkomaanmatkoista. Anopilla oli matkakuumetta, ja sanoin että nythän voivat ottaa vaikka jonkun äkkilähdön kun eläkkeellä ollessa ei tarvitse välittää loma-ajoista. Anoppi sanoi itsestäänselvänä asiana että nykyisin tietenkin äkkilähdöt ovat mahdottomia, kun ei koskaan tiedä milloin tyttärensä perhe tarvitsee apua lastenhoidossa ja muutenkin viikon poissaolo olisi ihan mahdoton.
Ai että tuohon ollaan menty! Anoppi on ennenkin valittanut että on tosi väsynyt tyttärensä perheen lasten hoitamiseen mutta kyllä aika hurjalta kuulostaa että viikon lomakin olisi heiltä "kielletty".
Ymmärtääköhän tytär ollenkaan kuinka rankkaa heidän lastensa hoito on? Miksi ihmeessä ei sano asiasta tyttärelleen, vaan minulle? Eikö uskalla itse sanoa ja toivoo että minä tai poikansa hoitaisi asian?
Kommentit (7)
Anopit ja äidit haluavat välillä olla tärkeämpiä kuin ovat oikeasti, ainakin se kuulostaa hyvältä kun juttelee muiden kanssa, ettei vaan ole eläkkeellä turhanpanttina.. Näitä löytyy ja jos tätä lastenhoitosyytä ei nostettaisi esiin, niin sitten se olisi joku toinen, vaikka puutarhan marjojen poimiminen tai kukkien kastelu. Ei heillä ole usein ajatusta enempää minnekään lähteä ellei joku tee kaikkia lähtövalmisteluita valmiiksi tai pyydä mukaan olemaan "tarpeellinen". Näin ainakin meillä niin appivanhempien kanssa kuin omienkin vanhempieni kanssa.
Oikeesti on sellaisiakin mummoja, jotka opettaa lapsensa tähän hoitopalveluun ja sitten marisevat. Mun mielestä ei ole sun tehtävä toimia puhemiehenä ja kertoa totuutta. Ei kai sun kannata rikkoa välejä miehen siskoon totuuden torvena toimimalla. Jos kerrot ja tyttö menee kysymään asiasta äidiltään, tämä kieltää sanoneensa mitään sen suuntaista. Ja sä olet se syntipukki.
Ja sanon tämän kokemuksella.Valitsin muutaman pikku virheen jälkeen diplomaattisen vaikenemisen, koska tämä puoli suvusta on niin arvaamatonta porukkaa. Sano mummolle, että ottaa asian puheeksi tyttären kanssa.
Mun äitini sanoo ihan samaa. Ei omien lapsien puolelta. Käy isovanhempien kerhossa ja valtaosa valittaa kun lapset voivat olla hoidossa jopa 2 kuukautta kesälomalla, joka päivä.
Maanantaista perjantaihin ovat vanhemma töissä, viikonloppuisin pitää vanhempien nauttia laatuaikaa kaksin. Ja tienkin lähdetään sinne joka vuotiselle parisuhdematkalle, vähintään 2 viikoksi, lapset mummolaan. Vanhemmat ovat lasten kanssa korkeintaan 2 viikkoa ja siitäkin ajasta määrätään isovanhemmat mukaan mökille, lapsien perään katsomaan.
Se 2 viikkoa kun lapset ovat mummolassa ja vanhemmat parisuhdematkalla, tulee isovanhemmille lista mitä kaikkea pitää lasten kanssa tehdä, mm. käydä Serenassa ja Linnanmäellä. Rahaa menee liikaa ja ei jotkut mummot jaksa Linnanmäellä koko päivää olla. Omalla autolla kun liikutaan ei pääkaupungissa ole helppoa ajella, saati sitten löytää parkkipaikkaa koko päiväksi.
Näitä vanhempia on äitini mukaan pienessä kerhossa paljon.
Ja tuskin ovat aikoita tässä maassa.
On myös niitä äitejä, jotka oikeasti odottavat, että isovanhemamt on käytettävissä koska vaan heti, kun sormia napsauttaa.
Ystäväni suuttui äidilleen, joka ei suostunut hoitamaan lapsen lastaan joka päivä niin, että päiväkotipaikkaa ei tarvitsisi ottaa. Mummo oli sanonut, että ottaa mielellään lapsen silloin tällöin ja voi hakea lasta aikaisemmin yms. mutta ei halua sitoutua koko päiväiseen hoitoon. Minusta tämä on hvyin ymmärrettävää, eläkeläisen pitää saada myös nauttia elämästä. Lasten lasten hoito on varmasti mukavaa ja rentouttavaa, mutta 9 h työpäivä 5 päivää viikossa on monelle liikaa. Siksi he ovat eläkeellä.
Itse pidän tiukasti kiinni siitä, meillä isovanhemmat hoitavat lapsia sen verran, kuin heistä on kivaa ja minkä verran hyvin jaksavat. Missään tapauksessa omia menoja, harrastuksia ja lomia ei peruta lasten hoidon takia.
Tiedän kyllä miehen siskonkin version asiasta. Hän usein kiittelee kuinka tärkeää lastenhoitoapu heille on. On sanonut useasti, että ilman isovanhempia eivät missään tapauksessa olisi voineet hankkia niin monta lasta kuin heillä on.
Vievät siis lapset mummolaan käydessään kaupassa, siivouksen ajaksi, lenkkeilyn ajaksi, kavereiden tapaamisen ajaksi, parisuhdeajan vuoksi jne.
Välillä todella tuntuu että pitävät apua itsestäänselvänä. Näkevät kuinka isovanhemmat nauttivat lastenlapsistaan, eivät huomaa sitä väsymystä.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 10:44"]
On myös niitä äitejä, jotka oikeasti odottavat, että isovanhemamt on käytettävissä koska vaan heti, kun sormia napsauttaa.
Ystäväni suuttui äidilleen, joka ei suostunut hoitamaan lapsen lastaan joka päivä niin, että päiväkotipaikkaa ei tarvitsisi ottaa. Mummo oli sanonut, että ottaa mielellään lapsen silloin tällöin ja voi hakea lasta aikaisemmin yms. mutta ei halua sitoutua koko päiväiseen hoitoon. Minusta tämä on hvyin ymmärrettävää, eläkeläisen pitää saada myös nauttia elämästä. Lasten lasten hoito on varmasti mukavaa ja rentouttavaa, mutta 9 h työpäivä 5 päivää viikossa on monelle liikaa. Siksi he ovat eläkeellä.
Itse pidän tiukasti kiinni siitä, meillä isovanhemmat hoitavat lapsia sen verran, kuin heistä on kivaa ja minkä verran hyvin jaksavat. Missään tapauksessa omia menoja, harrastuksia ja lomia ei peruta lasten hoidon takia.
[/quote]
Komppaan tätä! Siskoni on just tuollainen joka pitää äitiämme hoitoautomaattina ja elämänsä rahoittajana. Meni teini-iässä tavatun kundin kanssa naimisiin ja menovaihe tuli 30+ vaiheessa. Halusi eron ja sit baanalle viettään sinkkuelämää. Äitimme olisi pitänyt olla joka hetki käytettävissä. Itse olin hetken lomautettuna ja lupasin viedä äitimme madeiralle pariksi viikoksi. Siitäkös siskoni suuttui ja että kuulemma vaikeutan hänen elämäänsä. Onneksi äitimme ei antanut periksi vaikka alkuun meinasi peruuttaa matkan silkkaa kiltteyttään. Meillä oli tosi onnistunut 2 vkoa,nautimme spa-hoidoista,teimme erilaisia retkiä ja levada kävelyitä. Äitimme silminnähden rentoutui ja sai nukkua rauhassa ilman että koko ajan on joku vaatimassa jotain.
Olet kuullut vasta anopin version. MInun äitini sössöttää kaikille vastaavaa. Todellisuudessa häiriköi meitä koko ajan, tunkee ja kyylää. Lauantaiaamuisin saattaa alkaa soittaa lapsia luokseen ennen kahdeksaa, vaikka olisi edellisenä päivänä käynyt. Sitten kuitenkin oli naapureilleenkin ruikuttanut, miten kehno äiti olen, kun en itse hoida.
Ja niin edelleen.