Te, jotka olette kotona "ison" lapsen kanssa
Miten saatte päivät kulumaan? Mitä teette? Me ollaan 4-vuotiaan kanssa päivät kahdestaan, kun isommat on koulussa ja aika käy välillä todella pitkäksi.
Kommentit (10)
Laita lapsi tarhaan ja mene töihin. Ei pitkästytä enää.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 10:27"]
Askartelua, leivontaa, lapsi mukaan ruuanlaittoon. Näin kesäisin ulkonaoloa leikkimisestä puutarhanhoitoon. Lukemista, telkkarin katselua, kavereilla vierailua, shoppailua, jätskillä ja kirjastossa käymistä. Välillä mennää viereisen kaupungin leikkipuistoon leikkimään. Pyöräilyä, lenkkeilyä, metsässä kävelyä jne.
[/quote]
Minun täytyisi varmaan hiukan piristyä ja alkaa askarrella enemmän. Siinä menisi nopeasti tunti. Se on ihan kivaa itsestäkin, mutta jotenkin sitä ei vain tule paljoa tehtyä.
Kaverilla kyläily, shoppailu ja kirjasto on niitä asioita, joita ehkä eniten juuri nyt kaipaan ja lapsikin nauttisi, mutta ne ei onnistu...
Onneksi koululaisilla on vielä tosi lyhyitä päiviä, niin ei koskaan montaa tuntia tarvitse täällä kahdestää pyöriä. :)
ap.
Meillä 5-vuotias nauttii muutaman tunnin rauhallisuudestakin, aina ei tarvitse tehdä jotain. Muuten teemme ihan normaaleja arkijuttuja niin sisällä kuin ulkona. Yhdessä emme askartele / piirrä, mutta hän joskus oma-aloitteisesti näitä tekee. Pelaamme lautapelejä paljon.
Totta tuokin. Kiitos muistutuksesta. Sitä vain vaatii itseltään koko ajan jotain. Pitäisi touhuta ja tehdä sitä ja tätä, että olisi hyvä äiti jne.
ap.
Voitko kertoa miksi ei nuo kyläilyt ja kirjastot yms onnistu? Etäisyys, autottomuus, terveysesteitä...? Kotipiiristä poistuminen pikku retkille kuitenkin piristää aina (ei nyt niin että pitäisi kaikki aika viettää muualla) ja monesti myös luo lapseenkin sellaisen mukavan mielialan, että ollaan tiiminä maailmalla. :)
Itse en ole mikään askartelijatyyppi, joten ihan kotosalla lapsen kanssa ollessa meillä kuluu aika ehkä parhaiten lukien, jutellen, tv:tä katsoen (siis vaikka yhteisesti valittuja elokuvia ennemmin kuin jotain mitä vaan sattuu tulemaan). Pikkuisen isomman kanssa on jo kivakin piirtää ja askarrella, mutta meidän perheessä semmoinen ei ole kauheasti sujunut vielä nelivuotiaan kanssa niin että molemmilla olisi kivaa. Riippuu tietysti lapsesta.
Kokeilkaa myös ihan silkkaa leikkimistä, vaikka kotia. :) Leikkimisen aloittaminen siten, että menee sinne lattialle mukaan, on monesti vaikeaa eikä huvittaisi, mutta sitten yllättyy ja viihtyy kun näkee lapsensa luovuutta ja kekseliäisyyttä kun hän johtaa tilannetta. :) Varmaan kaikki lapset nauttivat myös siitä, kun vanhemmat kertovat omasta lapsuudestaan tarinoita ja saa verrata sitä nykypäivään.
no esim tällä viikolla:
ma - aamusta puistoon kavereiden kanssa, ip kotona, illalla lapsen ulkoharrastus
ti - aamusta perhekerhoon, ip lapsen oma kerho, illallakotipihalla (kerrostalo eli siellä yleensä seuraa)
ke -aamusta kaverin kanssa uimaan, ip kotona, illalla omaan pihaan
to- aamusta kavereiden kanssa puistoon, ip omaan pihaan, ilta kotona
pe - aamusta kaverille kylään, ip asioille, illalla ulos puistoon tai omaan pihaan.
??? Tuollainen 4-vuotiashan on juuri kaikkein parasta seuraa, viihtyy vielä äidin kanssa mutta puuhaa kaikkea mielellään. Lukeminen, piirtely, joskus voi katsoa telkkaria, yhdessä askartelu, kodin pikkukorjausten yms. teko. Kotihommat; pyykinpesu, siivous, ruuanlaitto, leivonta. Syöminen yhdessä nautiskellen. Ulkoilu tietenkin, puistokäynnit, puutarhatyöt näin keväällä. Kirjastot, uimareissut, pyöräretket, talvella talviurheilut, museot, perhekerhot jne. jne., siis tekemistähän on ihan loputtomasti! Eikä tarvitse tulla kotiin päiväunille eikä olla yhtä tarkkana ruoka-aikojen kanssa kuin ihan pienillä. Sitähän voi tehdä ihan mitä vaan!
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 12:06"]
Voitko kertoa miksi ei nuo kyläilyt ja kirjastot yms onnistu? Etäisyys, autottomuus, terveysesteitä...?
[/quote]
Niin, etäisyys ja autottomuus syynä. Auto on miehellä aina päivisin. Kyläilyt ei onnistu siksi, kun täällä ei ole yhtään tuttavia. Niitä kaipaankin paljon ja varmaan sen takia tuntuu välillä arki kovin tylsältä ja pitkästyttävältä. Eikö teitä muita koskaan pitkästytä?
ap.
Joo, en tässä kritisoi ketään, mutta kyllähän "ison" lapsen kanssa paremminkin vain laajenee se kirjo, mitä kaikkea voi tehdä. Aika ei mene siinä määrin johonkin uhmakohtauksien selvittelyyn, potattamiseen, syöttämiseen etc. Lasten kanssa voi leikkimisen lisäksi alkaa myös tutustua erilaisiin isompien asioihin; oma esikoiseni esim. innostui perhosten keräämisestä, tähtitieteestä, sienistä... Ja sitten tietysti pikku hiljaa voi ulkona vaikka pelata jotain niin, että käy äidillekin liikunnasta :) Meillä tuon ikäiset ovat viihtyneet yksinkin (esim. kuopus ihan nauttii siitä, kun isoveli onkin välillä koulussa, ja hän saa leikkiä yksin), ja se on äidillekin aikaa vaikka lukea tms. Lautapeleistä taas minusta on hauskempi pelata jotain Afrikan tähteä tms. "vaativampaa", ja esim. jonkun shakin monet lapset oppivat yllättävänkin helposti reilusti alle kouluikäisenä.
Askartelua, leivontaa, lapsi mukaan ruuanlaittoon. Näin kesäisin ulkonaoloa leikkimisestä puutarhanhoitoon. Lukemista, telkkarin katselua, kavereilla vierailua, shoppailua, jätskillä ja kirjastossa käymistä. Välillä mennää viereisen kaupungin leikkipuistoon leikkimään. Pyöräilyä, lenkkeilyä, metsässä kävelyä jne.