Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi jotkut myyvät lukiokirjoja heti kurssin jälkeen?

Vierailija
25.08.2013 |

Eikö niitä tarvita kirjoituksiin lukiessa?

 

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietävät, etteivät aio kirjoittaa ko. ainetta.

Vierailija
2/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjat vanhenevat niin nopeasti että jos meinaat saada edes osan rahasta takaisin niin pitää myydä heti ei kolmen vuoden päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulu saattaa käyttää eri kirjaa jo seuraavana vuonna, joten parempi myydä heti.

Vierailija
4/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta miksi ylipäänsä myydä? Miksi ei voi säilyttää muistona jotta esim. omat lapset voivat ihmetellä niitä?

 

Vierailija
5/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heitin juuri kesällä vanhoja lukiokirjojani paperinkeräykseen, yksikään ei tainnut olla enää kellekään kelpaava. Nehän todellakin vanhenevat ennekuin ehtii kissaa sanoa. 

Vierailija
6/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Money, money, money. Sitten kun kirjaa tarvitsisi, sitä ei ole enää. Mieli saattaa muuttua esim. sen suhteen, mitä aineita kirjoittaa. Ja osa kirjoista on sellaisia, että niistä on hyötyä vielä jatko-opinnoissakin. Mutta kukin tyylillään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos käy lukion mittaan vaikka 75 kurssia ja lähes jokaiseen niistä on oma kirja, saakin varata kokonaisen hyllyn kirjahyllystään näille "muistoille", jotka todennäköisesti kiinnostavat jälkipolvia 0.

 

Jos tietää, ettei kirjoita historiaa, miksi säilyttää historian kirjoja?

Vierailija
8/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 13:28"]

Mutta miksi ylipäänsä myydä? Miksi ei voi säilyttää muistona jotta esim. omat lapset voivat ihmetellä niitä?

 [/quote]

 

reps

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 13:33"]

Money, money, money. Sitten kun kirjaa tarvitsisi, sitä ei ole enää. Mieli saattaa muuttua esim. sen suhteen, mitä aineita kirjoittaa. Ja osa kirjoista on sellaisia, että niistä on hyötyä vielä jatko-opinnoissakin. Mutta kukin tyylillään...

[/quote]

 

Aika harvasta lukiokirjasta on mitään hyötyä jatkossa. Eivät ne palvele sen kurssin jälkeen oikeastaan mitään muuta tarkoitusta kuin kirjoituksia. Muuten kannattanee säilyttää ainoastaan jotain käsikirjatyyppisiä teoksia, itsellä tallessa kielioppikirjat.

 

Lukion kirjoissa asioita on käsitelty niin pintapuolisesti, ettei missään korkeakouluopinnoissa ole niistä enää hyötyä.

Vierailija
10/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 13:28"]

Mutta miksi ylipäänsä myydä? Miksi ei voi säilyttää muistona jotta esim. omat lapset voivat ihmetellä niitä?

 [/quote]

 

Tajuatko monta kirjaa esim. minun opiskeluissano on ollut? Peruskoulu, lukio, kaksi ammattikoulua, ammattikorkea... Aika monta kirjaa pitäisi säilyttää

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parempi tosiaan, että myydään. Luonto kiittää, jos sama kirja kiertää oppilaalta toiselle. Ja ihan periaatteestakin lukiossa ollessa halusin maksaa mahdollisimman vähän kustantajille, jotka uusivat kirjoja jatkuvasti, jotta saisivat enemmän myytyä.

 

Enimmäkseen meidän koulussa oli tosi löysä linja, sai käyttää vanhentuneita painoksia ja yhdessä tsekattiin, että kaikki lukee oikean koealueen ja tekee oikeat kotitehtävät (tehtävien numerointia oli saatettu muuttaa, ehkä lisätty yksi tehtävä alkuun, jolloin vanhan painoksen numerointi kokonaan eri). Kielten oppikirjoissa oli joskus vähän tarkempaa, jos tehtäviä tehtiin kirjaan. Mulla oli tapana ostaa käytettynä kirja, jossa oli siistillä käsialalla tehty mahdollisimman hyvin tehtävät valmiiksi. Sitä ei joskus katsottu hyvällä, minkä ymmärrän.

 

Monesti kilpailtiin siitä, kenellä on vanhin kirja. Kerran toin kurssille isäni vanhan filosofian oppikirjan, jossa tuntui olevan suunnilleen samoja asioita. Luin sitten kirjastossa sen, mikä vaikutti olevan toisin kuin käytetyssä oppikirjassa. Jälkeenpäin ajateltuna ihan näppärästi toimittu ja aika hyvin suhtauduttu opettajalta, että kohautti vain hartioitaan.

Vierailija
12/12 |
25.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse käytin lukioaikana 4 vuotta minua vanhemman siskoni lukiokirjoja. Osasta kirjoista oli tullut uusia painoksia ja aiheiden järjestys muuttunut. Mutta kun opettaja antoi koesivut, niin joku välitunti lainasin kaverin uutta painosta siksi aikaa, että katsoin aiheet ja sivut, mitkä sitten itse luin omasta vanhasta painoksestani. Vaati siis minulta noin 5-15 minuutin ylimääräisen työn, mutta säästin uuden kirjan hinnan.

 

Jos oli jotain täysin uutta asiaa, niin saatoin kopioida kaveriltani ne sivut.

 

Sallittua oli käyttää vanhoja painoksia, kunhan itse viitsi hakea ne oikeat koesivut yms.

 

Amk:ssa kopioimme todella paljon kirjoja ihan kopiointiliikkeissä. Näissä itsepalvelukopiointiliikkeissä saatoin joskus seistä kopiokoneen vieressä tunnin tai kaksi, jotta sain kirjan kopioida. (kopioiminen omaan käyttöön on sallittua) Tuli kuitenkin paljon halvemmaksi kuin kirjan ostaminen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan kuusi