Riittääkö teillä juteltavaa miehenne kanssa?

Löytyy, me puhutaan varmaan enemmän kuin muut :)

Juuri tänään itseasiassa ajattelin, kuinka onnellisessa asemassa olenkaan, kun mieheni ja minä juttelemme kaikista asioista niin paljon. Milloin mistäkin. Jos joskus pientä kinaa ollut, niin oma mykkäkouluni menee parissa minuutissa ohitse. Joskus heräämme jopa yöllä vain juttelemaan.

Meillä kans jutellaan ihan mistä sattuu. Samalla tavalla puidaan parisuhdejuttuja kuin mietitään auton käyntihäiriötä kuin joku uutinen saattaa saada keskustelun aikaiseksi kuin... osaamme olla toki myös hiljaa ja vain anuttia toistemme seurasta, mutta yleensä kyllä lätistään mistä sattuu ja esim. viikon vaellusloma kahdestaan onnistuu ilman minkäänkaltaisia tylsistymisiä, vaivaannuttavia hiljaisuuksia tms.

Löytyy kyllä. Maailma on täynnä puheenaiheita lapsista politiikkaan, kirjallisuudesta ruokaohjeisiin. Me jutellaan koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:41"]

Meillä kans jutellaan ihan mistä sattuu. Samalla tavalla puidaan parisuhdejuttuja kuin mietitään auton käyntihäiriötä kuin joku uutinen saattaa saada keskustelun aikaiseksi kuin... osaamme olla toki myös hiljaa ja vain anuttia toistemme seurasta, mutta yleensä kyllä lätistään mistä sattuu ja esim. viikon vaellusloma kahdestaan onnistuu ilman minkäänkaltaisia tylsistymisiä, vaivaannuttavia hiljaisuuksia tms.

[/quote]

Meillä hiljaisuus ei ole kyllä koskaan vaivaannuttavaa, vaikka minun mielestäni tylsää onkin. Hiljaisuus on miehelleni niin luontevaa. Mutta minä vähän kärsin siitä etten saa jakaa ajatuksiani :( Viimeinen asia mitä mies tekisi, olisi esim. elämän tai maailmanmenon pohtiminen yleisellä tasolla.

-Ap

Joo, vaikka ollaankin samaa mieltä oikeestaan kaikista isommista kysymyksistä.

Ei ole paljoa puhuttavaa miehen kanssa.

Olemme todella erilaisia ja mieheni on vielä uskomattoman huono verbaalisesti.

Kaipaan aika ajoin todellakin exääni, joka oli mieletön verbaaliakrobaatti.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:41"]

Meillä kans jutellaan ihan mistä sattuu. Samalla tavalla puidaan parisuhdejuttuja kuin mietitään auton käyntihäiriötä kuin joku uutinen saattaa saada keskustelun aikaiseksi kuin... osaamme olla toki myös hiljaa ja vain anuttia toistemme seurasta, mutta yleensä kyllä lätistään mistä sattuu ja esim. viikon vaellusloma kahdestaan onnistuu ilman minkäänkaltaisia tylsistymisiä, vaivaannuttavia hiljaisuuksia tms.

[/quote]

Meillä hiljaisuus ei ole kyllä koskaan vaivaannuttavaa, vaikka minun mielestäni tylsää onkin. Hiljaisuus on miehelleni niin luontevaa. Mutta minä vähän kärsin siitä etten saa jakaa ajatuksiani :( Viimeinen asia mitä mies tekisi, olisi esim. elämän tai maailmanmenon pohtiminen yleisellä tasolla.

-Ap

[/quote]

Mä voin kuvitella miten hankalaa tuo on. Mä kuitenkin selitän miehelleni jopa näitä juttuja täältä vauva-palstalta ja sitten mietitään aihetta eri kanteilta, nauretaan kommentteja, mietitään miten jokin juttu meillä on jne.

Ja jos toinen ei puhuisi oikein mistään, niin mä tulisin hulluksi hyvinkin nopeasti =\

Täytyy myöntää, että ei riitä. Meillä minä olen se hiljaisempi, mies on porukassakin suulas ja tuntuu keksivän kaikkien muiden kanssa puhuttavaa paitsi minun. Jos vaikka ollaan ulkona kävelyllä, saatan huomauttaa hänelle, että mikset puhu mitään. Vastaukseksi saan yleensä, että en mä keksi mitään sanottavaa. Joo-o... Varmaan keksisi, mutta ei vain puhu mulle.

Kuitenkin tavallaan pystytään puhumaan toisillemme mistä tahansa. Mulla on vain usein sellainen olo, että mies ei avaa niitä oikeita ajatuksiaan minulle, ajattelee ehkä ettei minua kiinnosta.

ap - olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. On surullista joo. Minkäikäiset lapset teillä? meidän isot jo niin isoja etteivät juuri ole kotona enää (3 muuttanut jo pois) ja nuorin 9v ja huomasin kun alkoi olla enemmän aikaa kahdestaan täällä että eihän meillä olekaan enää yhteistä....Olen jo sisäistänyt asian. Tiedän että erotaan muutaman vuoden sisällä koska seksiäkään ei juuri enää ole. Itse puhun kans vaikka mistä ja syvistä asioista ja mies ei taas osaa ollenkaan ajatella empaattisesti tai syvempiä asioita, eikä häntä kiinnosta ollenkaan muiden tuntemuksia. Meitä on kuule paljon enemmän kuin luullaan, liian moni jää tämmöiseen suhteeseen.

Vaikka ja kuinka. Olemme miehen kanssa toimittajia molemmat ja kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Yhdessä ollaan oltu jo 26 vuotta, ja puhetta piisaa edelleen...

En väitä, että kaikkien pitäisi jaksaa kinata Venäjän ulkopolitiikasta tai sote-uudistuksen järkevyydestä, mutta meille tämä on tärkeä osa parisuhdettamme. En ikinä olisi rakastunut ihmiseen, joka pitää tällaisia turhana löpinänä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:53"]

 Meitä on kuule paljon enemmän kuin luullaan, liian moni jää tämmöiseen suhteeseen.

[/quote]

Ihmettelen miksi on yleensä edes päädytty tuollaiseen suhteeseen. En mä voinut kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja paljon juteltavaa.

Hmm.. mun mies on "äijä", eli ei ymmärrä naisia. Mielummin on miesten seurassa.  Ei juuri puhuttavaa.

Kyllä me keskustellaan kaikenlaisesta, ajankohtaisista asioista, tieteestä, historiasta jne, mutta valitettavasti mies ei osaa puhua tunnetason asioista ollenkaan (siis oikeasti niin "ollenkaan", että ei välttämättä osaa sanoa mitään, kun kysyn tai kommentoin jotain, eikä varsinkaan oma-aloitteisesti sano MITÄÄN KOSKAAN), ja se hiertää. Paljon.

Ai niin 14 jatkaa. Miehen lempisanoja on huora ja pillu, niin revi siitä nyt sit jotain puhetta.

Kyllä puhetta piisaa, kaikenlaisista aiheista, mies ei kyllä oikein millään osaa silti puhua meidän suhteesta ja tunteistaan mua kohtaan, se on se kompastuskivi. Mun on tyytyminen siihen että jutellaan sitten kaikesta muusta, mies sanoo että hän on tyypillinen suomalainen mies joka ei osaa puhua rakkaudesta vaimolleen.

Ihmettelen kyllä näitä pareja joilla ei ole mitään puhumista, miten ovat tosiaan yhteen edes päätyneet, ja tuo 14/16 on kaiken huippu.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 19:53"]

ap - olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. On surullista joo. Minkäikäiset lapset teillä? meidän isot jo niin isoja etteivät juuri ole kotona enää (3 muuttanut jo pois) ja nuorin 9v ja huomasin kun alkoi olla enemmän aikaa kahdestaan täällä että eihän meillä olekaan enää yhteistä....Olen jo sisäistänyt asian. Tiedän että erotaan muutaman vuoden sisällä koska seksiäkään ei juuri enää ole. Itse puhun kans vaikka mistä ja syvistä asioista ja mies ei taas osaa ollenkaan ajatella empaattisesti tai syvempiä asioita, eikä häntä kiinnosta ollenkaan muiden tuntemuksia. Meitä on kuule paljon enemmän kuin luullaan, liian moni jää tämmöiseen suhteeseen.

[/quote]

Höh, kirjoitin aika pitkän vastauksen tähän mutta se katosi jonnekin bittiavaruuteen. Tiivistettynä siis: meillä ei ole edes lapsia, joten eroamisen pitäisi olla "helppoa". Tässä ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo todella kauan, joten ei se vaan niin yksinkertaista ole. Varsinkin kun mies on muuten mahtava, ja kelpaisi varmasti monelle. Eihän tuo moneen muuhun asiaan verrattuna ole hirveä ongelma, mutta kyllä se kalvaa kun vuosikausien ajan tylsistyy omassa parisuhteessaan.

13: Minun mies ei ainakaan suhteen alkumetreillä, nuorempana ollut noin hiljainen. En tiedä mikä on muuttunut, mutta toisaalta miehen perheelläkään ei ole tapana puhua keskenään muusta kuin siitä, kenen vuoro on ulkoiluttaa koirat. Eli varmasti osittain sieltä opittua.

-Ap

Riittää vielä näin  17 vuoden jälkeenkin:) Välillä väitellään kiivaastikin kun on eri näkemykset, yleensä jutellaan ja haaveillaan, puhutaan historiasta tai työstä tai lapsista:) Jopa parisuhteesta, tunteista ja omista odotuksista! Ihanaa!