Elämä pikkukaupungissa on yhtä tuskaa....:(

Kun on asunut sellaisessa pikkukylässä, jonka kaikki 50 asukasta tuntevat toisensa, pikkukaupunki on suorastaan suurta maailmaa.

Miksi kukaan välittäisi vähääkään toisten ihmisten puheista, varsinkaan perättömistä niin paljon että ahdistuisi niistä? Outoa minusta, mutta minä olenkin karaistunut koko ikäni kestämään sellaista.

Muistan elävästi, miten onnellinen olin kun pääsin muuttamaan synnyinkauåungistani Kajaanista pois. Juuri tuota se oli.

Etkö ap pysty laittamaan asiaa paikalleen? Äitini oli juuri poru kurkussa, kun kuuli huhun, että olisivat eroamassa isän kanssa. Mitään siihen suuntaan ei ole edes tiedossa. En pysty ymmärtämään äitiäni. Mua ei juorut haittaa, siitä vaan puhuvat. Voisin jopa itse syöttää lisää juoruja vain huvikseni itsestäni. Mitä haittaa noista juoruista loppujen lopuksi on? Ainoa jolloin olen itse kärsinyt oli se, että eräs puolituttu nainen alkoi mulkoilla, koska olin kuulemma yrittänyt iskeä hänen miestään. Täysin perätön juttu, ukkonsa ei kiinnosta mua millään tasolla, en edes huolisi häntä missään olosuhteissa. Kiva mies sinänsä, mutta muuten täydellisen turn off. Ei ole käynyt mielessä edes pieni flirtti saati sen suurempi.  Muuten saavat puhua, mitä haluavat. Nuorena haittasi enemmän, nyt melkein nelikymppisenä en välitä. Itseasiassa se on jopa hauskaa joskus kuulla niistä juoruista.

Isossa kaupungissa se kivaa on, naapurin äänet häiritsevät mutta ei edes päivää sanota seinän takana asuvalle.

Ongelmana on se, että muita eivät kiinnosta ap:n asiat lainkaan. Suurin osa kaupunkilaisia ei tunne häntä tai ole koskaan kuullutkaan. Jos joku tomittaja menisi ap:n kuvan kanssa kadulle kyselemään juoruja, ei suurin osa tunnistaisi ap:ta.

Kaikki on sinun omien korviesi välissä! Tosiasiassa kukaan ei juoruile kertomiasi juttuja, olet itse ne kehitellyt muiden yksittäisistä lauseista.

Usko tai älä, et ole maailman napa kuin itsellesi.

Sieltä Järvenpäästä kannattaa yksinkertaisesti vain lähteä.

Itse tykkään asua Hgissä, en edes tiedä kuka mun alapuolella asuu, mies on mutta en tiedä minkänäköinen. Kivaa. En halua tutustua naapuriin.

Olen samaa mieltä kutosen kanssa. Asun itse pikkukaupungin (n.16000 asukasta) ulkopuolella, eikä täällä juoruilla ja mesota kuin jostain valtuuston ja kaupunginhallituksen typeristä päätöksistä paikallislehden yleisönosastossa. tollaset parisuhdejutut ja erot... siis ketä kiinnostaa, kun erot ovat niin tavallisia.

Ja ikää mulla on 55v ja olen toista kertaa naimisissa. Täytyy sanoa, ettei nuo pettämiset ja erot hetkauta enää millään lailla. Oikein huvittaa muistella, kuinka sitä itsekin on ollut joskus aivan itsemurhan partaalla jonkun nuoruudenrakkauden vuoksi, hohhoijaa...

Jos mä kuulisin nyt juorun, että mun puoliso on pettänyt, niin olisihan se kova paikka. En usko voivani toisesta ihmisestä ihan satavarmasti sanoa, että ei tietenkään ole pettänyt. Vaikka luotankin täysillä ja uskon vakaasti, että ei halua ketään muuta eikä koskaan pettäisi. Minä ja puolisoni ollaan erillisiä ihmisiä eikä toinen voi koskaan ihan varmasti tietää, että miten toinen ajattelee tai käyttäytyy tietyissä tilanteissa. En mitenkään voisi olla selvittelemättä asiaa. En voi viitata tuollaiselle kintaalla. Merkityksetöntä on se, että kuinka monet ihmiset tämän juorun kuulevat. Kuulkoot vaikka kaikki. Merkityksellistä on se, että onko se totta. Jos ei ole, unohdetaan koko juttu ja nauretaan koko asialle. Jos on, niin sitten olen tyytyväinen että asia tuli ilmi.

Mun sympatiat on AP:n puolella! En siis allekirjoita kutosen ja ysin ajatuksia ollenkaan.

Itse olen myös asunut pikkukaupungissa (asukkaita reilusti alle 15000) ja tuollaista AP:n kuvailemaa kyttäämistä ja valehtelua se oli. Joku oli muka nähnyt (ehkä paremminkin näkevinään) jotakin ja kohta juttu oli kasvanut aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Ihmiset jotka luulevat tietävänsä tekevät omiin oletuksiinsa perustuvia yleistyksiä ja juttu paisuu rikkinäisen puhelimen tyyliin suusta suuhun levitessään. Milloin on joku muka kuollut (vaikka oikeasti on elossa), vakavasti sairastunut (vaikka on täysin terve), eronnut, pettänyt, saanut potkut työpaikaltaan, tappanut jonkun, ajanut kännissä autoa ja menettänyt ajokorttinsa, varastanut jnejne. Ja todellisuus on kuitenkin aivan toinen.

Periaatteessa mullekin on melko sama, mitä huhuja minusta joku itselleni merkityksetön yksilö levittelee. Ehkä tuollainen pettämisestä syytteleminen ja vieläpä sen petoksen toisen osapuolen suoranainen osoittaminen ja nimeäminen menisi pahiten yli sietokykyni. Erityisesti jos tietäisin jutun kantautuneen myös lähisukulaisteni korviin kuten AP:n tapauksessa.

Ongelmana tuskin siis on se, ettei AP:n asiat kiinnostaisi muita asukkaita ollenkaan ja AP on muka keksinyt kaikki huhut oman päänsä sisällä. Ongelmana pikemminkin on se, että tuollaisessa tuppukylässä ihmisillä ei ole riittävästi virikkeitä ja omaan elämäänsä liittyviä kiinnostuksen kohteita, ja siksi täytyy kehittää sisältöä muiden elämään liittyen.