Äitini ratkaisu siihen kun lapsi ei viihdy rattaissa! "JÄÄKÄÄ SISÄLLE!"

No toisaalta ymmärrän äitisi vastauksen. Ei sulla nyt ihan hirveän montaa vaihtoehtoa tuossa ole. Jos lapsi kitisee rattaissa eikä sulla ole sydäntä häntä siinä väkipakolla pitää ja jos pelkäät lapsen karkaavan kävellessään itse, vaihtoehto kaiketi on jäädä kotiin.

Tai jos käytät vähän luovuutta, jätät ne rattaat kokonaan kotiin ja kävelette käsi kädessä sen minkä lapsi jaksaa. Hankit pyörän istuimen/kärryn ja kuljette pyörällä. Hankit valjaat lapsellesi.

Eihän tuollaisen asian ratkaiseminen äitisi vastuulla ole.

Kyllä mulla sydäntä on väkipakolla pitää, joskus on vaan käytävä kaupassa!!! Kaikilla ei kato autoa ole :o) Enkö juuri kirjoittanut että "... ja sitten laitetaan rattaisiin istumaan, halusi tai ei. Huutavan lapsen kanssa ei kuitenkaan pitkiä lenkkejä viitsi tehdä"

Mutta ei kai vaihtoehtona ole jäädä kotiin neljän seinän sisälle lapsen kanssa vain koska lapsi ei halua rattaissa istua?! Hei haloo curlingit :D:D:D

ap

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:46"]

Kyllä mulla sydäntä on väkipakolla pitää, joskus on vaan käytävä kaupassa!!! Kaikilla ei kato autoa ole :o) Enkö juuri kirjoittanut että "... ja sitten laitetaan rattaisiin istumaan, halusi tai ei. Huutavan lapsen kanssa ei kuitenkaan pitkiä lenkkejä viitsi tehdä"

Mutta ei kai vaihtoehtona ole jäädä kotiin neljän seinän sisälle lapsen kanssa vain koska lapsi ei halua rattaissa istua?! Hei haloo curlingit :D:D:D

ap

[/quote]

Niin jos sulla ei itselläsi löydy ratkaisuja tuohon (väliaikaiseen) tilanteeseesi, miksi niitä pitäisi äidilläsi olla? Varmaan äitiäsi ärsyttää kun olet noin avuttoman oloinen.

No voi HerranJumala, eihän mä mitään neuvoja ole pyytänyt äidiltäni, äitini vaan tuputtaa joka tilanteeseen näitä aivopieruideoitaan että istutaan kolme vuotta sisällä kunnes lapsi osaa käyttäytyä rattaissa / julkisella paikalla. Kerroin hänelle että lapsi ei viihdy rattaissa ja ei enää nätisti kulje vierellä perässä vaan häntä kiinnostaa esim ohiajavat autot. En itkenyt äidilleni ja rukoillut polviltani häneltä neuvoja :D

ap

Meillä oli tuossa ikävaiheessa sellainen vaihe noin kuukauden verran, ettei lapsi suostunut rattaisiin ollenkaan.

Kun kuukausi meni ohitse, niin lapsi suostui siell taas istumaan. Tuon kuukauden verran oltiin tekemättä pidempiä lenkkejä ihan oman itseni tähden. Curlingia siis harratetaan pienestä pitäen :)

Meillä oli juuri myös samanlainen vaihe, joka kesti jonkusen viikon tai kuukauden päivät. Ja ajattelin että kyse ei edes enää ole mistään curling-vanhemmuudesta, kun me ei kahden ihmisen voimin saatu sitä yksivuotiasta (mustelmitta) niihin kärryihin. Oltiin muuten aika näky kun yritettiin. :D Ei sen puoleen että poikaa mitkään valjaat siellä olisi pitäneet. Nyt taas pyytää itse päästä rattaisiin ja eilen oltiin 1,5 tunnin lenkillä, et eiköhän teidänkin tilanne ole pian ohimenevää..

Osta valjaat: Mun lapsi ei kanssa rattaissa viihtynyt, joten ostin valjaat. Ne päällä oli turvallista liikkua, vaikka asuttiin silloin Helsingin keskustassa. Kävely teki hyvää.

valjaat on tuossa tilanteessa aika mainio keksintö, ilman niitä en olisi voinut ulkoiluttaa 1,5-vuotiaita kaksosiani ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 18:53"]

Aina olen ollut sitä mieltä että äitini neuvot lapsenkasvatuksessa tyyliin korvasta sisään, toisesta ulos. Kuitenkin olen ajatellut että josko se vanhempana ja kolme lasta kasvattaneena (ja pph:na aikoinaan toimineena) jotain kuitenkin tietää, joten osittain olen hänen neuvojaan käyttänytkin. Mutta nyt pomppas!

Totesin että kun ei uskalla oikein antaa 1,5v:n enää kävellä kaduilla (jos ei mies ole mukana) kun saattaa tehdä nopean u-käännöksen ja juosta toiseen suuntaan. Ja toisaalta kun ei rattaissa viihdy ollenkaan niin en voi enää pitkiä lenkkejä tehdä.

"Niin kun te olette opettaneet sen siihen että hän kävelee eikä tarvi rattaissa istua". TOttakai se lapsi välillä kävelee jaksamisensa puitteissa ja sitten laitetaan rattaisiin istumaan, halusi tai ei. Huutavan lapsen kanssa ei kuitenkaan pitkiä lenkkejä viitsi tehdä. "No sitten jäätte kotiin". Ja ihan tosissaan sanoi. Totesin vain että no ei ihmekään että minä ja veljeni ollaan niin ujoja ja sisäänpäinkääntyneitä kaikki kun ei olla varmaan ulkonakaan saatu olla jos ei olla käsi kädessä kuljettu hipihiljaa.

Helvetti, kaikesta (kasvatuksessa) se ihminen mua ja miestäni sättii ja itseäni niistä sitten soimaan, mutta saanko jo synninpäästön?!

[/quote]

Et saa. Totta se on että sinun pitää varmistaa että lapsesi ei juokse pyöriä päin, koskea toisiin ihmisiin tai aiheuta meteliä tai muuta harmia. Et voi päästää lasta juoksentelemaan kävelytielle se on varma

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:57"]

No voi HerranJumala, eihän mä mitään neuvoja ole pyytänyt äidiltäni, äitini vaan tuputtaa joka tilanteeseen näitä aivopieruideoitaan että istutaan kolme vuotta sisällä kunnes lapsi osaa käyttäytyä rattaissa / julkisella paikalla. Kerroin hänelle että lapsi ei viihdy rattaissa ja ei enää nätisti kulje vierellä perässä vaan häntä kiinnostaa esim ohiajavat autot. En itkenyt äidilleni ja rukoillut polviltani häneltä neuvoja :D

ap

[/quote]

Kunhan lapsi on hiljaa rattaissa. Mutta et saa viedä sitä julkisiin tiloihin huutamaan

Siis mikä hemmetti sun valituksen pointti oli, ap? :D Joko se lapsi huutaa tai sitten ei. Pakolliset hommat on hoidettava, huusi se lapsi tai ei. Pistä se lapsi pihalle huutamaan ja juoksemaan, jos aidattu piha löytyy. Jos ei löydy, ei se lapsi siihen kuole että viettää kuukauden sisällä. Tsiisus näitä uusavuttomia idiootteja, jotka lisääntyy kuin sienet sateella...

Ja jos se sun mutsis tunkee väkipakolla niitä ohjeitaan, anna sen olla jonkun aikaa ihan rauhassa. Pieni tauko tekis varmaan ihan hyvää koko porukalle.

http://www.hattentatti.fi/turvareput-c-63_35_234.html

Mun ratkaisu on seuraava: en käy lapsen (2 v) kanssa pitkillä kävelylenkeillä, sillä a) hän tylsistyisi rattaissa istuessaan b) ei jaksa kävellä pitkiä matkoja ja kävelee ylipäänsä suunnattoman hitaasti.

Lyhyillä kävelylenkeillä, joita siis teemme, pysähdymme vähän väliä katsomaan autoja, moottoripyöriä, varpusia jne. ja olen jatkuvassa hälytystilassa nappaamassa lapsen kiinni, jos hän keksii lähteä juoksemaan pois kävelytieltä.

Muuten menemme usein lapsi rattaissa puistoon, parkkeeraamme rattaat sinne johonkin kohtaan ja lapsi saa liikkua, juosta, hypellä, leikkiä aika vapaasti puistossa ja leikkipuistossa, niin että kävelen itse tarvittaessa lapsen vierlä tai perässä. Kohtalaisen lyhyet matkat lähipuistoihin lapsi jaksaa istus kärryssä, kun tietää "pääsevänsä kohta vapaaksi".

Kaupassa käynnit sujuvat joskus paremmin, joskus huonommin. Kun muistan, varaan lapselle mukaan pientä naposteltavaa (keksiä, vihanneksia, hedelmiä) ja vettä viihdykkeeksi ja juttelen hänelle koko ajan kertoen, mitä kaikkea ostamme ja mitä hyllyissä näkyy. Jos mies on mukana kauppareissulla, lapsi (siis 2 v) saa oman pienen ostoskärryn ja toisen meistä tehtävä on huolehtia naperosta, toinen hoitaa ostosten tekemisen.