Vanhemmat, sisarukset ja mustasukkaisuus... apua

Tuli tuosta "Pitääkö minun tasapuolisuuden nimissä hoitaa kaikki lapsenlapseni?" ketjusta mieleeni...

Siskollani ja minulla on aina ollut hyvät välit, mutta saatuaan lapsen siskoni on muuttunut paljon käytökseltään monella eri tavalla. En nyt rupea erittelemään siskoni käytöstä, mutta suurin ongelma on, että hän on saanut jostain päähänsä, että minä olen isällemme rakkaampi kuin hän. Isämme asuu lähellä minua, siskoni taas asuu monen sadan kilometrin päässä meistä molemmista, joten totta kai vietän isämme kanssa enemmän aikaa kuin hän. Väittäisin myös, että ennen lapsensa syntymää siskoani ei edes kiinnostanut isämme seura kovin paljon. Hänellä on todella aktiivinen sosiaalinen elämä, ja hän puhuu aina vähän alentuvasti "vanhuksista" yms. Minä taas viihdyn aidosti isän seurassa, koska meillä on paljon yhteistä, ja autan häntä usein jokapäiväisessä elämässä.

Mutta tämä ei ole minun puoleltani mikään kilpailu, enkä ole koskaan tätä ennen luullut sen siskonikaan puolelta olevan mikään ongelma. Nyt hän on kuitenkin sanonut ihan suoraan isällemme, ettei halua tämän viettävän minun kanssani niin paljon aikaa, ja että lapsenlapsen pitäisi olla paljon tärkeämpi kuin aikuinen tytär. Tämä hämmentää minua todella, sillä en osaa kuvitellani kilpailevani siskoni vauvan kanssa huomiosta. Mitä ihmettä? Ilmestyisikö siskoni vauvoineen taianomaisesti isäni luo, jos minä lakkaisin käymästä siellä?

Tämän tilanteen kanssa pystyy vielä toki elämään, vaikka se käykin jo kiusalliseksi (en viitsi eritellä asiaa sen enempää, jos siskoni vaikka lukee tätä palstaa). Mutta mitä sitten, jos ja kun saan itse lapsia? Saako isämme nähdä minun lapsiani ollenkaan, vai pillastuuko siskoni ihan täysin?

Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta?