Jos taaperosi kiljuu

Öö, siis kiljuiko se lapsi siis ns. jutellakseen vai kiljuiko se lapsi halutakseen jotain/pullikoidakseen vastaan..? 

Oli osa hänen "keskustelua" ja yritti saada äidin huomiota.

Tuli vaan tämä tapaus mieleen kun luin toiselta palstalta kuinka nykyään lapset saavat mellastaa ja huutaa miten sattuu eikä niitä viitsitä ojentaa.
Itse en voisi kuvitellakaan, että oma lapseni heijailisi itseään ravintolan oven kyydissä tai kiljuisi häiritsevästi enkä tekisi asialle mitään.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 03:31"]

Oli osa hänen "keskustelua" ja yritti saada äidin huomiota.

[/quote]

No jos se äiti olisi sille kiljuvalle taaperolle antanut tuossa tilanteessa huomiota, niin se taapero kiljuu ihan varmasti jatkossakin huomiota saadakseen.

Jos äiti taas ei kiinnitä muksuun mitään huomiota tämän kiljumiseen ja vastaavasti osoittaa huomiotaan ja kiittää hyvästä käytöksestä kun käyttäydytään hyvin, niin se taaperokin - uhmaikäisestä puhumattakaan - tajuaa aika nopeasti homman nimen. 

Mitä äidin sinun mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Komentaa lasta jatkuvasti ilman tulosta ja varnistaa se, että muksu tasan tarkasti tekee saman homman myös seuraavalla kerralla ja vielä kahta kovemmin koska se on hyväksi todettu tapa saada äidin huomio osakseen? 

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 03:27"]

Jos taaperosi kiljuu julkisella paikalla niin, että oikeasti korviin sattuu, annatko lapsen kiljua vai teetkö jotain?
Tänään oli yksi äiti jonka taapero kiljui näin (ei siis itkenyt vaan se oli hänen "keskusteluaan"). Samaan aikaan vanhempi lapsi roikkui ravintolan ovenkahvassa ja heijasi itseään sen kyydissä avaten ja sulkien ovea. Äiti seisoi aivan vieressä eikä reagoinut kummankaan lapsen käytökseen millään tavoin.

[/quote]

Taaperot on taaperoita, ja joistain niistä lähtee kovastikin ääntä ; ) Isomman lapsen käytökseen olisin toki puuttunut tai itse ravintola-asiakkaana ollessani kenties kiinnittänyt huomiota. 

No, minusta on jotain pielessä jos muksun pitää kijlua saadakseen sitä huomiota.

Jos lapsi saa kotona tarpeeksi huomiota, ei tarvitse myöskään muualla kiljua saadakseen huomiota, vaan vähempikin riittää, ja äitikin voi sitä huomiota antaa lapselle vaikka juttelee toisten aikuisten kanssa.

Tuollaisessa tilanteessa ovessaroikkujaa koemnnetaan paiaklleen istumaan, ja kiljujalle ilmoitetaan että juu, toi on kuultu jo, ei tartte enää kiljua.

Minä olen kyllä niin inhottava äiti että ilmoitan muksulle ihan kotonakin että ei tartte metelöidä, vähemmälläkin huomataan, koska en vain siedä lasten huutamista, kiljumista ja riehumista turhan takia.

Tuo kiljuminen kuuluu tuohon ikäkauteen. Itse yritimme kaikkemme. Kieltää ja olla huomioimatta. Menee ohi aikanaan.

Jos kiljuminen tapahtuu julkisella paikalla, ja jatkuu kiellosta huolimatta, kiikutan lapsen välittömästi autoon. Kotona saa mennä lastenhuoneeseen kiljumaan, oven taakse. Inhoan tuollaista käytöstä. Kun on rauhoittunut, selitän, miksi ei kiljuta ja kuinka se häiritsee muita ihmisiä.

Siitä kasvaa määrätirtoinen aikuinen. Hyvässä ja pahassa, riippuen taustoista.

meillä tasan 1-vee taapero kiljuu. Ihan oikeastiko te suljette sellaisen kaikkiin hyllyihin, pöydille yms. kiipeävän taaperon  huoneseen rauhoittumaan ja selitätte sitten myöhemmin, miten toisten ihmisten seurassa kuuluu käyttäytyä

Ysi tarkentaa: en nyt ehkä just ja just 1-vuotiasta oo sulkenu huoneeseensa, mutta alle 2-veen kuitenkin. Eikä siitä kiipeilystä oo meillä rankaistu, mutta siihen tolkuttomaan huutoraivariin kyllä puututaan. Ja  ravintolassa lähdetään kyllä saman tien pois häiritsemästä muita ja selitetään, vaikka sitten väsyksiin asti, miten muiden seurassa tulee käyttäytyä. Ja jos ei homma pelaa edelleenkään, niin yks aikuisista lähtee sitten naperon kanssa autoon. Tosin meillä ei oo neljän lapsen kanssa täytyny lähteä kesken mistään pois ku yhden ainoan kerran.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 12:16"]

meillä tasan 1-vee taapero kiljuu. Ihan oikeastiko te suljette sellaisen kaikkiin hyllyihin, pöydille yms. kiipeävän taaperon  huoneseen rauhoittumaan ja selitätte sitten myöhemmin, miten toisten ihmisten seurassa kuuluu käyttäytyä

[/quote]

En siirrä mihinkään huoneeseen rauhoittumaan, mutta nostan toistuvasti pois sieltä missä kiiepilee ja selitän että ei saa kiivetä hyllyille ja pöydille.

Onpa taas vaikeaa.

Ainiin, mutku lapsi ei saa pettyä ja lapsen pitää saada toteuttaa itseään ja lasta ei saa ikinä milloinkaan kieltää koska sille tulee paha mieli?

En tarkoittanutkaan, että kiipeilystä rangaistaisiin, mutta meillä ainakin juuri 1-v täyttänyt on vaarallista jättää mihinkään yksin. On kolmessa sekunnissa pöydällä, kirjahyllyssä jne. Päivittäin tulee kuhmuja ja nenästä verta, vaikka aikuinen vahtisi vieressä. Ja hyvin tuo ymmärtää puhetta, mutta en usko, että käsitteet riittää niin pitkälle, että voi alkaa selittää, kun silloin ravintolassa huusit näin ja näin, niin nyt keskustellaan... 

Ihan niinkuin olisi taas alettu puhua eri asiasta. Eli jos 1-v kiljuu ravintolassa, niin hänet laitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan ja kun on rauhoittunut, niin kerrotaan, miksi ei saa kiljua ravintolassa.

No, monen yksivuotias on itselleen niin vaarallinen, ettei voi jättää mihinkään huoneeseen yksin, koska kiipeää helposti vaikkapa verhoja pitkin verhotankoon sen rangaistuksen aikana.

No, nyt sitten täällä väitetään, että sitten on selvää, että mennään vaan ja otetaan pois ja sanotaan, ettei saa kiivetä. Johan se omaan huoneeseen rangaistukseksi jättäminen sitten taas sujuu vuoden ja kahden viikon iässä. Vai mikä tällä kiipeilyn kieltäminen -jutulla oli pointtina tähän kiljumisesta rankaiseminen ketjuun.

Meillä siis vaan ei voi pistää omaan huoneeseen jäähylle. 

Vai onko jollain 2-vuotiaan äidillä vaan unohtunut, millainen hänenkin lapsensa oli 1-vuotiaana

9/12 tarkentaa vielä kerran: ei, ei pieleen menneen ravintolareissun jälkeen tietenkään enää kotona viedä huoneeseen rauhoittumaan ja keskustelemaan. Se on ihan kotona ollessa, koska mä en voi sietää sitä silmitöntä raivoamista, joita nyt 1-vuotiaat harvemmin tekeekään. Koskee enemmän sitä uhmaikäistä. Ravintolassa taas kielletään kerran (joka meidän perheessä on riittänyt, paitsi sen yhden kerran), ja JOS se ei tepsi, lapsi kiikutetaan toiseen paikkaan, missä ei häiritse kanssaruokailijoita. Siellä koitetaan saada homma takaisin raiteille huumorilla, uhkailulla, lahjonnalla ja kiristyksellä. Jos ei vielä näilläkään homma rauhoitu, niin muksu viedään autoon. Miksi lapsen pitäis saada nillittää siinä muiden ruokarauhaa toivovien ihmisten nenän alla?

Eihän tässä ketjussa ollutkaan puhe mistään kiipeilystä yms, vaan pienen lapsen huonosta käytöksestä. Ja siihen voi ja pitää puuttua, mitä aiemmin, sen parempi.

Tuo nuorempi lapsi ei kyllä ollut mikään 1-vuotias vaan joku noin 3-vuotias.
Kyllä sen ikäiselle pitää jo yleisiä käytöstapoja opettaa.

Onneksi ei ole lapsia. Kyllä se kiljuminen ottaa niin hermoon julkisilla paikoilla kun taavi-selina tyrannisoi koko ympäristöä ja äiti vain hyssyttelee tyhmänä vieressä. 

Miten kiljumisesta nyt tuli jo huutoraivari nro 12?

Kolmevuotias ei ole taapero eli jos olit nro 17 = ap, niin aloituksesi oli jo persiillään.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 13:29"]

Onneksi ei ole lapsia. Kyllä se kiljuminen ottaa niin hermoon julkisilla paikoilla kun taavi-selina tyrannisoi koko ympäristöä ja äiti vain hyssyttelee tyhmänä vieressä. 

[/quote]

Mitä sun mielestä pitäisi tehdä?

Tietenkin teen, eivätkä kyllä usein kilju, eikä ole haitaksi asti muidenkaan lapset minun elämässäni kiljuneet. Höpötihöö, ap.