Muut saavat minut epävarmaksi suhteestani

Aikahan sen näyttää. Meillä vähän samanlainen tilanne, mutta minä taas rakastan miehessäni sitä "arkisuutta" ja maanläheisyyttä. Itse työskentelen tutkijana ja mies on perusduunari. En kotona jaksa enää jauhaa teoreettisia työjuttuja, joten on ihanaa kun voi keskustella vaikka talon rempasta tai pihan laitosta. Ei ne sulje toisiaan pois tietenkään, enkä harrasta itsekään mitään oopperaa tms. mikä ei varmaan miestäni kiinnostaisi.

Tekstissäsi suurin kysymys ei tunnu olevan sinun suhteesi vaan opiskelukavereidesi töykeys. Lääkärihän on muuten ihmisläheinen asiakaspalveluammatti, toivottavasti ikä tuo vähän lisää ymmärrystä ja järkeä päähän noillekin!

huh huh.Onko se Leilan päiväkirja muistiinpano lähes 20 vuoden takaa?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:45"]

Aikahan sen näyttää. Meillä vähän samanlainen tilanne, mutta minä taas rakastan miehessäni sitä "arkisuutta" ja maanläheisyyttä. Itse työskentelen tutkijana ja mies on perusduunari. En kotona jaksa enää jauhaa teoreettisia työjuttuja, joten on ihanaa kun voi keskustella vaikka talon rempasta tai pihan laitosta. Ei ne sulje toisiaan pois tietenkään, enkä harrasta itsekään mitään oopperaa tms. mikä ei varmaan miestäni kiinnostaisi.

Tekstissäsi suurin kysymys ei tunnu olevan sinun suhteesi vaan opiskelukavereidesi töykeys. Lääkärihän on muuten ihmisläheinen asiakaspalveluammatti, toivottavasti ikä tuo vähän lisää ymmärrystä ja järkeä päähän noillekin!

[/quote]

Olen samaa mieltä, putosin melkein tuoliltani kun ensimmäisen kerran minulle sanottiin kakistelematta ja häpeilemättä, että olen tehnyt tyhmän valinnan ja olen luuserin kanssa. Inhoan sitä, miten jo opiskeluaikana osa porukasta on niin kärkästä nostamaan itsensä johonkin kuvitteelliseen eliittiin.

Silti huomaan, että noissa ihmisissä on kuitenkin jonkinlaista sivistystä ja tiedostavuutta, johon itse haluan pyrkiä mutta joka ei poikaystävääni kiinnosta. Aika kai tosiaan näyttää.

-ap

Rahatöikseni duunaritöitä tehneenä taidealan ihmisenä voin kertoa että samaan törmää tälläkin puolella.

Tietysti pitää vähän yrittää suodattaa noita: tämä on mullekin aika arka paikka kun tunnen väkeä jotka pärjäävät pelkällä taiteella ja saavat niitä apurahoja, ja minä vaan en. Tuntui pahalta kun puolituttu kohkasi innoissaan että olen "oikea duunari", ainoa jonka hän tuntee. Yritän vain saada leipää pöytään itselle ja lapselle, en ratsastele työläisromantiikalla kovin mieluusti.

Lääkäriksi tähdänneissä lienee monia joilla on kovin suppea käsitys maailmasta ylipäätään, menisikö tämän piikkiin paljon myös?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:57"]

Rahatöikseni duunaritöitä tehneenä taidealan ihmisenä voin kertoa että samaan törmää tälläkin puolella.

Tietysti pitää vähän yrittää suodattaa noita: tämä on mullekin aika arka paikka kun tunnen väkeä jotka pärjäävät pelkällä taiteella ja saavat niitä apurahoja, ja minä vaan en. Tuntui pahalta kun puolituttu kohkasi innoissaan että olen "oikea duunari", ainoa jonka hän tuntee. Yritän vain saada leipää pöytään itselle ja lapselle, en ratsastele työläisromantiikalla kovin mieluusti.

Lääkäriksi tähdänneissä lienee monia joilla on kovin suppea käsitys maailmasta ylipäätään, menisikö tämän piikkiin paljon myös?

[/quote]

Ihmeellisiä asenteita ihmisiltä löytyykin!! Olet oikeassa siinä, että monilla tällä alalla tuntuu olevan kapea käsitys elämästä. Kuvitellaan, että duunarien elämä on ankeaa, köyhää, synkkää ja päättyy ennenaikaiseen kuolemaan......

Inhoan itseäni koska en osaa vain naurahtaa ja todeta, että parisuhteeni on vahvalla pohjalla enkä vaihtaisi miestäni koskaan. Teoriassa asia on juuri noin, mutta osa saamistani kommenteista on saanut minut epäilemään joitain asioita. En ole ylpeä itsestäni, mutta ainakin yritän käsitellä asiaa järkevästi.

-ap

Ap:lle, tuollaiset kommentit kertoo vain noista ihmisistä itsestään. Eivät taida niin kovin fiksuja ollakaan. Mitä se sitäpaitsi heille kuuluu, mitkä asiat saavat juuri teidät kaksi rakastamaan toisianne. Sinä taas tunnut todella jalat maassa-tyypiltä, toivottavasti pystyt pysymään sellaisena noiden "olemme parempia ihmisiä kuin muut"-tyyppien keskellä. Vain oikeasti älykäs ihminen kykenee näkemään asiat useammalta kantilta eikä määritä ihmisiä ainoastaan koulutustason mukaan. Sinä tunnut sellaiselta, tulet varmasti menestymään vielä hyvin elämässäsi. 

Sinuna olisin huolissani tuosta jos kuitenkin muiden syvälliset jutut kiinnostavat. Päädyt vielä katkeraksi jos tuhlaat elämäsi "yksinkertaisen" kanssa.

Nuo snobbailujutut kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Been there, done that. Kyllä se elämä, opiskelu ja kasvaminen tulee näyttämään miten teidän käy. Itse kyllästyin silloiseen (samanlaiseen kun sulla) miesystävään, kun itsellä alkoi 'maailma' avartumaan. Ja kun tuli koululla vietettyä aikaa saman henkisten ja samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Ja kotona odotti - noh, lehtiä lukematon ja uutisia inhoava teini-ihastus... Erohan siitä tuli ja nyt 15v myöhemmin olen ollut yhdessä maailman sopivimman miehen kanssa liki 10v. Mutta tunnen pareja, jotka ovat olleet nuoresta asti yhdessä tai toinen akateeminen ja toinen ei... Yksilöllistä.

Opiskelen itsekin lääkiksessä, ja mieheni on perusduunari, aloimme olla yhdessä pari vuotta ennen lääkikseen pääsyäni. Olen törmännyt myös samanlaiseen ihmettelyyn, kun mieheni ammatti on tullut puheeksi. Itse en siitä ole pahastunut, lähinnä itsekseni naureskellut näille ihmisille, sillä mielestäni tuollainen asenne kuvastaa melkoisen suppeaa elämänkatsomusta. Kurssilta varmaan lähes puolet seurustelee toisen lääkisläisen kanssa, itse en taas todellakaan haluaisi samaa ammattia omaavaa puolisoa, sillä minusta on ihanaa, että kun olen kotona, voin keskittyä siellä täysin eri asioihin kuin koulussa. Mieheni ei todellakaan ole kovin hyvin perillä kouluasioistani tms., eikä muutenkaan kovin kiinnostunut esim. yhteiskunnallisista asioista jne. Mutta itsekin kyllä keskityn mieluummin kotona ns. arkisiin asioihin, minulla on sitä varten muita ystäviä, joiden kanssa voin käydä keskusteluja näistä asioista. Minulla kyllä on muutenkin paljon ns. duunariystäviä ja olen itse duunariperheestä, joten ehkä minulle olisi omituisempaa olla kovin akateeminen kaiken aikaa. :)

Mutta siis, anna ajan näyttää, kuinka suhteenne käy. Olen minäkin välillä pohtinut, riittääkö tämä lähtökohta suhteessamme pitkälle, mutta tässä on jo lähes kymmenen vuotta hurahtanut ilman ongelmia tämän suhteen. Neuvoisin yrittämään olla murehtimatta asiaa, kyllä ajan kanssa huomaat, riittääkö teillä yhteistä pitkään suhteeseen.

Herää kysymys, että mitä helvetin väliä muiden mielipiteillä on? Niin kauan kuin olet itse onnellinen, niin vittu ole onnellinen äläkä ota kuuleviin korviin muiden puheita.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:04"]

Ap:lle, tuollaiset kommentit kertoo vain noista ihmisistä itsestään. Eivät taida niin kovin fiksuja ollakaan. Mitä se sitäpaitsi heille kuuluu, mitkä asiat saavat juuri teidät kaksi rakastamaan toisianne. Sinä taas tunnut todella jalat maassa-tyypiltä, toivottavasti pystyt pysymään sellaisena noiden "olemme parempia ihmisiä kuin muut"-tyyppien keskellä. Vain oikeasti älykäs ihminen kykenee näkemään asiat useammalta kantilta eikä määritä ihmisiä ainoastaan koulutustason mukaan. Sinä tunnut sellaiselta, tulet varmasti menestymään vielä hyvin elämässäsi. 

[/quote]

Kiitos kauniista sanoistasi :) Haluaisin ajatella yhtä itsevarmasti itsekin, mutta ei se niin helppoa ole. Poikaystäväni on sentään parempi ihminen kuin ne, jotka puhuvat inhottavia... Hän ei ole ehkä ole uraohjus, akateeminen tai huippupalkkainen, mutta on sentään kiltti ja suvaitsevainen!

Vastaaja 8: Niin, mitä tuohon vastaisi kun en tiedä vastausta. Poikaystäväni ei kylläkään ole yksinkertainen, mutta hänen vahvuutensa ovat aivan eri asioissa kuin useimpien opiskelukavereideni. Minäkin olen enemmän kallellani "akateemiseen maailmaan", ja olisi mukava olla oman puolison kanssa vähän enemmän samanlainen. Mutta näillä mennään, rakastan häntä silti.

-ap

Mä olen itse asiassa vähän yllättynyt sun lääkiskavereitten tyhmyydestä. Siis ok, voihan erilainen "sivistystaso" tietysti tuoda suhteeseen jotain ongelmia, mutta mitä ne sitten kuvittelee parisuhteen yleensä olevan? Jotain ongelmatonta auvoista onnea elämän loppuun asti, vailla murheita ja huolia? Vaikka se sivistystaso olisi tismalleen sama, niitä ongelmia on parisuhteessa jonkin verran joka tapauksessa, eikä keskeistä ole lopulta se, mikä niitä aiheuttaa vaan se, miten niitä osaa käsitellä ja miten niistä pystyy puolison kanssa puhumaan.

Mä kun luulin, että lääkikseläiset olis keskimäärin ihan fiksua sakkaa. Ehkä vähän turhan ylemmyydentuntoisia tietysti, mutta muuten fiksuja.

Ihmettelen aina näitä lääkisläisten eliittipuheita. Koulussako teitä siihen lietsotaan? Lääkiksessä aloittaa Suomessa joka vuosi 600 opiskelijaa, ja kyse on ihan tavallisesta porvarillisesta ammatista, joka vaatii normaalit älynlahjat ja perslihaksia lukea muutama kuukausi. Kannattaa muistaa, että asettumalla oppisopimuskoulutetun yläpuolelle perus-lääkisläinen asettuu kaikkien menestyneiden urheilijoiden, taiteilijoiden, bisnesihmisten, huippuyliopistoissa opiskelevien ja ties kenen tahansa alapuolelle.

Sanomani on se, että valitse kumppanisi sen mukaan, kenen kanssa viihdyt ja haluat elämäsi viettää.

Eliittiharhaan auttaa tehokkaasti se, että paras ystävä jo lapsuusajoilta on alansa huipulla alle kolmekymppisenä ja jatkuvasti esillä mediassa. Siinä alkaa kummasti omat yliopisto-opinnot ja kesäduunit tuntua aika pieniltä ja arkisilta. Nimimerkillä kokemusta on. :)

Tämän ketjun perusteella olen kyllä aika järkyttynyt ja surullinen siitä, millaiset ihmiset meitä hoitavat, jos kerran noin monet tulevaisuuden lääkärit kokevat olevansa toisten yläpuolella koulutuksensa vuoksi ja selvästi halveksivat esim. amisammatteihin valmistuneita. Kuten yllä joku jo sanoi, on lääkärin ammatti kuitenkin myös asiakaspalveluammatti, joten toivottavasti edes tajuavat salata tuon asenteensa potilailtaan sitten kun työelämään pääsevät...

Taidan olla vähän toista maata, kun arvostan kaikenlaista osaamista toisten täydentävinä?

Itse olen hoitoalalla myös ja mieheni taas on kädentaitoinen kaikessa, mihin en itse pysty.

Mielestäni täydennämme toisiamme kaikessa.

Eikö ole vähän vanhanaikaista jaotella ihmisiä opintojen mukaan??

Minusta on, sillä jokaisella on oma osaamisensa ja varsinkaan siitä en pidä, että kaikkein laiskimmat saavat parasta palkkaa, koska ovat yksisuuntaisella älyllään saaneet tietyn aseman!

Parhaimpia ja ihanimpia ihmisiä ovat tavikset - sellaiset, jotka ymmärtävät tarpeeksi kaikesta.

Jos on jossakin lahjakkuus, on yleensä muissa huono!

Oma neuvoni on se, että karista elämästäsi ne ihmiset, joiden seurassa tulee huono olo, ja pidä ne, joiden seurassa on hyvä olo.

Minusta yliopistoystäväsi kertovat puheillaan enemmän itsestään kuin poikaystävästäsi ja suhteestasi. Itse en pidä ollenkaan ihmisistä, jotka näkevät syyn katsoa jotakuta muuta nenänvarttaan pitkin. Se duunari mitä he halveksivat, voi joskus olla se joka heille esim. rakentaa talon katon, tekee sähkötyöt tai jotakin muuta tärkeää. 

Oma puolisoni on tehnyt kokopäivätyötä jo hyvin nuoresta (ei siis korkeakoulututkintoa) ja on erittäin kädentaitoinen ja maalaisjärkinen ihminen. Laitan myös erittäin paljon arvoa hänen mielenkiinnolleen uusia asioita kohtaan: jos hän ei osaa, hän opettelee ja etsii tietoa. Arvostan häntä ja kunnioitan hänen osaamistaan ja ammattitaitoaan, sen lisäksi rakastan häntä koko pakettina mitään siihen lisäämättä, mitään siitä poistamatta. 

Haluan myös mainita lähisukulaiseni: hän työskentelee duunarialalla, mutta lukee erittäin paljon ja sivistää itseään paljon. Lisäksi pitää itsestään sekä henkisesti että ruumiillisesti hyvää huolta. Eli hieno osoitus siitä, että "duunari" ei ole synonyymi "tyhmälle", "juntille" tai muulle vastaavalle. 

Ymmärrän toki huolen siitä, onko tulevaisuudessa paljon puhuttavaa kotona, jos elämät eroavat kovin toisistaan. Mutta tee päätös omien ajatustesi pohjalta ja kahden ihmisen välillä, ei ystäviesi sanojen mukaan kahden eri ammattikuntalaisen välillä.
... Ehkä ystäväsi tarvitsevat vielä kasvuaikaa. Ehkä vielä on niin hienoa osoittaa olevansa erinomaiseen ammattiin valmistumassa? Loppupeleissä elämä koostuu monesta, monesta muustakin asiasta.

Älä kuuntele muita tuollaisessa asiassa. Kuuntele vain sydäntäsi. Ja minä kyllä ainakin noin törkeään kommentointiin sanoisin erittäin kipakasti vastaan, kertoisin mielipiteeni sellaisesta snobismista jossa jotkut akateemisten opintojen makuun päässeet luulee yhtäkkiä olevansa jotain yhteiskunnan kermaa jonka ei pidä tavalliseen väkeen sekaantua...

Minäkin olen akateeminen ja mieheni on ravintolakokki. En ole juurikaan asiasta kommentointia kuullut, toisaalat minä en missään nimessä haluaisi muutenkaan liikkua sellaisten ihmisten porukoissa, jotka arvottavat ihmisiä kuten ap:n opiskelukaverit. Sellaiset eivät voisi ystäviäni olla mitenkään, opiskelututtuja ja kavereita kyllä, mutta ei ystäviä. 

Hyvä puoli on että iän myötä nuo opiskelukaverit onneksi todennäköisesti tuosta järkiintyy. Muistan itsekin nuorena että osalla meni aika reilusti kus päähän kun siellä olivat muka-älyllisisissä piireissään yliopistolla ja paransivat maailmaa tuopin ääressä. Mutta suurin osa niistä on iän myötä huomannut että ihan taviksia tässä ollaan ja ihmiset on koulutustasosta riippumatta saman arvoisia.