Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muut saavat minut epävarmaksi suhteestani
14.05.2013 |
Olen 23-vuotias yliopisto-opiskelija. Opiskelen lääkiksessä, joten voitte varmasti kuvitella minkälaisia iso osa opiskelutovereistani on. Olen tietenkin minäkin ylpeä siitä että olen päässyt lukemaan haluttua alaa, mutta en pidä itseäni silti parempana kuin muita ihmisiä, ja parhaita ystäviäni ovatkin lukio- ja yläasteystäväni, ihan siitä riippumatta mitä kukakin opiskelee.
Poikaystäväni kanssa olen ollut yhdessä 4 vuotta, ja minun on pakko myöntää että ilmapiiri koulussani aiheuttaa ristiriitoja. Poikaystäväni on hankkinut ammatin oppisopimuksella, ja uusien ystävieni mielestä sitä ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. He kauhistelevat poikaystäväni huonoa palkkatasoa ja "surkeaa" titteliä ja toimenkuvaa. Noista asioista en piittaa, mutta sen sijaan se osuu vyön alle, kun monet kysyvät, mitä yhteistä meillä muka on, varsinkin tulevaisuudessa kun olen itsekin työelämässä.
Noinko koulutetut ihmiset oikeasti suhtautuvat huonommin koulutettuihin, joko avoimesti tai hiljaa mielessään? Minut saa tosi epävarmaksi se, miten moni on ihan suoraan sanonut näitä asioita minulle. Ei kai kukaan tuollaista sanoisi, jollei olisi vahvasti sitä mieltä?
Olen kyllä huomannut, että tavallaan kyllä olemmekin poikaystäväni kanssa tosi eri maailmoista. Koulututtuni keskustelevat kaikesta mahdollisesta ja ovat paljon laajemmin tietoisia ja kiinnostuneita maailman tapahtumista jne. Poikaystäväni elää "pienemmissä piireissä", ja lukee sanomalehdestäkin vain kotimaa-osion. Rakastan häntä, mutta joskus muiden kanssa ollessa mietin, miten erilaista oman mieheni kanssa on jutella.
Tähän tekstiin ei tullut kovin selkeää punaista lankaa, mutta jos joku haluaa kommentoida saamiaan mielikuvia tilanteestani, niin olen kiitollinen.
Kommentit (22)
Ehkäpä lääkiskaverisi epäilevät sinun olevan piilojuntti. Tiedätkö, sellainen ihminen jolla on riittävästi älyä selvitä jostain sellaisesta alasta joka vaatii ulkoalukua mutta ei todellista sivistystä?
Se, että ylipäätään kyselet tälläisiä asioita jossain keskustelupalstalla kertoo, että olet epävarma, muiden vietävissä etkä kovin itsenäinen. Akateemisessa maailmassa tarvitaan nimenomaan kykyä ajatella rohkeasti itse eikä kysellä muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
ymmärrän sua ap oikein hyvin. Ei rakkaus katso koulutusta, väittäisin. Tai en minä ainakaan minkään ammattinimikkeen kanssa ole mennyt naimisiin ;-)
Itse olen saanut opistoasteisen koulutuksen, ja ihan perusduunari olen.
Mieheni on korkeasti koulutettu, ylempi toimihenkilö. Olen törmännyt hyvin usein tähän ajatusmalliin, että olemme mukamas eri maailmoista.
Yksi vanha työkaverini kysyi taannoin multa, että eikö minua häiritse se, että mieheni on korkeammin koulutettu kuin minä? Miksi ihmeessä häiritsisi, en ymmärtänyt tätä ajatusmaailmaa ollenkaan, tältä kysyjältä.
Kyllä mä olen mieheni valinnut miehekseni ihan muiden ominaisuuksien puolesta, en koulutuksensa vuoksi, vaikka arvostankin hänen hyvää ammattiaan.
Mieheni arvostaa minussa muita asioita, eikä koulutukseni ole koskaan aiheuttanut minkään valtakunnan ristiriitoja suhteessamme.
Jonkun silmissä olemme varmaan hyvin eritasoinen pariskunta, mutta eipä se meitä lannista. Yhdessä oltu pian 20 vuotta, ja kolmen lapsen vanhempia olemme :-)
t. nimim. ei rakkaus koulutukseen tai ammattiin katso