Lue keskustelun säännöt.
Ahdistavaa marjanpoimintaa, auttakaa!!
10.08.2013 |
Äitini poimii paljon marjoja kesisin. Tuntuu, että marjanpoiminta on hänelle suorastaan elämää tärkeämpi tehtävä. Tässä muutamia juttuja, josta olen häneltä viime päivinä kuullut:
- Hänen pakastimeensa ei mahdu enää marjoja, joten meidän pitäisi ehdottomasti tulla hakemaan niitä hänen luotaan (matkaa useampi sata kilometriä). Meidän pakastimiin varmaan mahtuu hänen mielestään. Hän on keittänyt entisiä marjoja laispurkkeihin, jotta saisi enemmän tilaa pakastimeen uusille poiminnoilleen. Meidän pitäisi hekea mös noita lasipurkkeja. Kieltäytymiseen ei käy, että jääkaappimme on hyvin ahdas muutenkin (iso perhe). Hän asuu kerrostalossa, siellä on mm. koneellistettu kylmäkellari, jonne todennäköisesti mahtuisi. Tosin, kuka niitä ehtii syömään?
- Hän kyselee jatkuvasti, olenko minä poiminut mustikoita. Kun vastaus on, että olen vähän, en kovin paljoa (mansikoita laitoimme paljon pakastimeen). Tulee hyvin halveksiva ilmapiiri miten minun pitäisi ehdottomasti mennä poimimaan mustikoita. Luuseri!
- Hänen kotitalossaan asuu kuulemma muutama nainen, jotka senkun istuu pihalla ja selittää keskenään talon asioita. Eivät edes mene poimimaan mustikoita. Sinne saisivat mennä! Ei siinä auttanut, vaiika erehdyin sanomaan että hyvä kun nuo vanhemmat rouvat ulkoilevat ja ei kaikkien jalat kestä metsässä olemista. Kyllä kuulemma kestäisi ja kyllä hänenkin jalkoihin ottaa!
Pakkomielle tosiaan nuo marjat, etenkin mustikat. Pakko oli avatua, kun olen niin rasittunut ja olen jo niin täysin ymmärtänyt olevani täysi luuseri (käyn töissä, ison perheen äiti).
Kommentit (13)
No voi herranjesta taas. Mistä näitä "en osaa sanoa vanhemmilleni vastaan" -aloituksia sikiää?
Sanot äidillesi, ettet lähde mustikoita monen sadan kilometrin päästä hakemaan. Voit myös kysyä, että pakkoko niitä marjoja on haalia lisää, jos edellisiäkään ei ole syöty. Lopuksi voit rakentavasti ehdottaa marjojen myymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko minun pitäisikin viimeistään ensi vuonna ryhtyä "himomarjastajaksi". Oikeasti on meillä kyllä yleensä ollut enemmän omapoimimiani mustikoita, kuin nyt. Jotenkin nyt ei ole jaksanut, on niin paljon muutakin tötä ja ajateltavaa (suruakin) ja vielä jatkuva kuumuus.
Niin, minähän voisin antaa tuttaville :) Äitini ei välttämättä sitä tee. Hän kyllä osti joltakin erikoisempia marjoja (eli jonnekin nekin mahtuivat, on hänellä kyllä useampi pakastin).
Minun vanhempani asuvat Lapissa, ja meininki on siellä ihan samanlaista. Heinäkuusta syyskuuhun ei muusta puhuta kuin marjanpoiminnasta. Joka välissä koetaan syyllisyyttä siitä, kun metsässä on vielä marjoja poimimatta. Samaan syssyyn koetaan syyllisyyttä siitä, että viimevuotisiakaan marjoja eivät ole saaneet syötyä. Ja loppujen lopuksi tämä kaikki on vähän kuin meidän nuoremman polven syy, koska
- ei käytetä satoja euroja bensaan ja ajeta tätä älyttömän pitkää matkaa heille monta kertaa kesässä, että saataisiin poimittua mekin pakastimet täyteen. Viis siitä, että sillä rahalla saataisiin ostettua koko lähiprisma tyhjäksi marjoista, ne pitää itse poimia!
- ei syödä sataa kiloa marjoja vuodessa, vaikka lapsiakin on. Lapsireppanamme kärsivät ja kituvat kun eivät mussuta marjoja päivät pitkät. Kun ne on niin puhtaita! Ja ilmaisia!
Arvatkaapa etenkin 3, montako kertaa olen hänelle sanonut, että pakkoko niitä on niin paljon haalia? Kuitenkin hän valittaa puhelimessa, kuinka rastkasta taas oli metsässä jne. Mutta pakko on mennä. Ja sitten jos jotakin meille tulee niistä marjoista, niin kyllä hän muistaa mainita, että on niiden tahden tunteja metsässä vietetty. Ja puhdistaminenkin kävi työstä...
Minä en ole itsekään enää mikään ihan nuori ihminen, mutta tuo "en osaa sanoa vanhemmilleni vastaan", kuinkahan monta kertaa elämässäni olen yrittänyt? Minua kun oikeastaan ei edes ole itsenäisenä ollut nuorempana, napanuora oli äidin kautta tosi rajusti kiinni minun lähes 30 ikävuoteen. Sitten sain tiedostettuani kunnolla tilanteen tehtyä rakoa, mutta joissakin jutuissa tämä pullahtaa täysin esiin, kuten näissä marjastusjutuissa.
Nämä marjastukset on hänelle niinkuin sanoin henki ja elämä. Hän poimii vaikka sukulaiselleen ämpärin tuosta vaan, mutta myymään hän ei ole ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Minäki oon laiska marjastaa.. Mustikatki saa tosta "takapihalta", hyvä ku niitä selviän keräämään.. 2-4vuotiaat lapset ja he voi leikkiä hiekkiksel ku nään ne mehtässä..nekää ei aiis hidasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anna, ap, sen äitis poimia niitä marjoja sitten ja lakkaa keskustelemasta aiheesta hänen kanssaan. Jos hän soittaa voivotellakseen jotain fucking mustikoita, kysy, että oliko jotain muuta asiaa ja ellei ollut, niin kuulemiin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:40"]
-. Kun ne on niin puhtaita! Ja ilmaisia!
[/quote]
Nimenomaan, tuo puhtauskin vielä! Äitini selitti, että ei sitä kaupan marjoa tiedä, mistä ne on kerätty. Oli kuulemma joku alue, mistä poimitaan omalla vastuulla itselle. Mutta niin vaan siellä oli nähty thaipoimijoita! Ja kyllä ne maksaa kaupassa niiiin paljon.
Luulenpa, että vaihtoehtomme ei edes olisi ostaa niitä marjoja mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suostut menemään äitisi tunteeseen mukaan? Miksi suostut syyllistymään?
Meillä äiti on yrittänyt samaa, mutta sanon kylmästi ja tylysti, että emme ota marjoja, koska meillä ei niitä kukaan syö (tai ei ainakaan kovin paljoa). On se yrittänyt paheksua, mutta on sitten vuosien myötä tottunut siihen, että olen tällainen uppiniskainen tapaus.
Mun äiti käyttää tiettyjä taktiikoita, on harjaantunut siinä. Jos sanoisin noin olisi ensin pakotus, sitten valtava syyllistys ja paheksunta, sitten hän vollottaisi ja niin olisin taas se paha. Kaava on aina sama. Vuosien kokemuksella puhun.Tämä ei ole helppoa, siksi tässä nyt kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ensi vuonna, että hyökkäys on paras puolustus. Käytä 3-400 euroa marjojen ostoon ihan satokauden alussa. niin alussa, ettei siellä pohjoisessa ehk ole vielä marjat edes kypsyneet.Soittele äidillesi, että kyllä tulee marjaa. Tullaan siellä käymään. Keittele osa hilloksi. Lähde viemään hilloja ja mustikkaämpäreitä äidillesi. Voihki äitisi luona, että hirveästi on marjaa. Tuotiin sinulle ylimääräiset.
Yövy yksi yö. Illalla toki käyt marjassa päälamppu päässä. Aamulla revit äitisi 4-5 aikaan ylös, kun täytyy marjaan lähteä. Itselläsi on toki jo kaikki varusteet päällä, eväät tehtynä valmiiksi jne. Olet koko aika aivan vauhkona.
Tai sitten lähdette aamulla siihen 4 aikaan kotiin ajelemaan, kun pittää sitä jo takaisin lähteä niiä marjoja keräämään...
Muista, ettet mene torille ostamaan niitä marjoja lastesi kanssa. He voivat paljastaa sinut.
Vastasin tuossa tilanteessa äidille valehdellen, että voi voi, kun on omakin pakastin jo täynnä ja voi voi, kun on itsekin jo antanut tuttaville marjoja, kun ei omaan pakastimeen mahdu.