Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Stressaavin lapsiluku on 3. Kuka allekirjoittaa?
14.05.2013 |
Ainakin minä omalta osaltani. Kun lapsia oli vain 1, kaikki sanoivat että muutos yhden ja kahden välillä on valtava. No kun se toinen tuli, niin kaikki meni ihan valtavan hyvin, en kokenut kahta lasta lainkaan raskaaksi. Sitten ajattelin että no kaipa se kolmaskin tässä menee. Mutta kuinkas kävikään. Kolmannen myötä tuntui että lapsia tuli lisää ainakin 5. Omien resurssien rajallisuus tuli todellakin vastaan, varsinkin kun lapset eivät ole luonteeltaan siitä rauhallisimmasta päästä. Kolmelle ei riitä kainalopaikat iltasadulla, vaikka yhden otat rauhoittumaan niin 2 muuta voi keksiä vaikka mitä kolttosia sillä aikaa jne. Ihania ovat mutta on kyllä raskastakin ainakin vielä kun kaikki suht. pieniä. Nyt jos 1 on pois kotoa ja olen vain kahden kanssa, niin tuntuupa helpolta, vaikka toki ne 2:kin osaa kaaoksen aiheuttaa. Mutta ei se ole mitään verrattuna siihen että kaaoksenaiheuttajia on 3:)
http://www.iltalehti.fi/perhe/2013051417015511_pr.shtml
Kommentit (36)
En allekirjoita, tosin enemmästä kuin kolmesta ei ole kokemusta. Yhdestä lapsesta muutos kahteen oli isompi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2 oli minulle stressaavin yhdistelmä. Kolmannen myötä alkoi helpottaa ja kuudennen jälkeen seuraavien kanssa onkin arki ollut silkkaa nautintoa.
Stressaavin lapsiluku on KAKSI JA SIITÄ ETEENPÄIN!
Toka mullekin kamalin.
- kolmen äiti
Toinen oli kamalin. Kolmannen kanssa arki on yhtä juhlaa. Tosin kolmas vasta 3kk, joten en tiedä vielä tulevasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä kahteen lapseen oli paljon isompi kuin kahdesta kolmeen. En kyllä allekirjoita tota, 3 on just sopiva luku, lapset viihdyttävät ja "vahtivat" toisiaan. Toki menoa ja meinikiäkin löytyy mutta tuo kolmas (2v) on kyllä kaikkein vähiten osallinen siihen...
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:43"]
Stressaavin lapsiluku on KAKSI JA SIITÄ ETEENPÄIN!
[/quote]
Montako sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle stressaavin oli ensimmäinen. En ehkä ollut tajunnut mitä se vauvan tulo tarkoittaa ja sitten osui vielä koliikki kohdalle. Loput ovat menneet helpolla :)
Väitän, että ikäeroillakin on vaikutusta siihen, mikä tuntuu pahimmalta kenellekin. Ja tietty lasten vauvavaiheen eroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle stressaavin oli eka. Tosin kolmatta vasta odotan eli en tiedä, mitä tuo tullessaan. Ikäeroa isompiin on kuitenkin 8 ja 5 vuotta, joten eiköhän tässä pärjätä.
Meillä monta lasta aina viiden vuoden välein ja ei tunnu raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä kolmen äidit ovat kaikista kireimmät ja huonotuulisimmat.
Meillä stressaavin on ollut yksi lapsi ja edelleen tämä esikonen työllistää lapsista eniten, vaikka ikää lapsella on jo 17v. Kaksi muuta paljon rauhallisempia ja "yhteistyökykyisempiä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskainta oli kun lapsiluku muuttui yhdestä kahteen, mutta jos vauvavuosi unohdeaan ja ajatellaan pitkällä aikavälillä, niin kolme lasta on ehdoomasi raskaampaa kuin kaksi.
Kyllä se riippuu lasten ikäeroista ja luonteista, ei siitä montako niitä on.
Totta helvetissä on stressaavaa, jos ne kolme tekee pienillä ikäeroilla. Tuleeko se todella jollekin yllätyksenä? Kannattaisi nyt odottaa EDES se 2 vuotta, mieluiten 3. Mutta ei, heti pitää päästä sikiämään ja sitten ihmetellään, kun väsyttää ja on rankkaa ja pikkulapsiaika menee sumussa. Huoh!
Meillä on kaikilla lapsilla ikäeroa 3v, mutta eipä silti helpolta ole tuntunut. Oli todella stressaavaa, kun se pikkulapsiarki jatkui ja jatkui. Lyhyillä ikäeroilla se on aika äkkiä ohi. Lisäksi sekin tuntui stressaavalta, kun vauva syntyi, niin isompi oli pahimmassa uhmassa. Joka paikkaan lähteminen oli työlästä, kun se isomman pukeminen oli yhtä taistelua. Monesti olen ajatellut miten paljon helpommalla oltaisiin päästy jos lapset olisi tullut pienemmällä erolla. Kulkeminenkin olisi ollut hiukan helpompaa, kun olisi voinut kaksi laittaa tuplarattaisiin ja yhden seisomalaudalle.
Suurin juttu kuitenkin on ollut se, että kaikki on hokenut tuota, että "sehän ja sehän on jo niin isoja, että helppoahan sulla on". Siinä sitten kainosti yrittänyt hymyillä, että niin, enpä sitten viitsi vaivatakaan sinua...
Vähän OT, mutta tuli vain mieleen tuosta ylemmän viestistä.
Eka oli vaikein, ja aina helpommaksi on tullut. Meillä on kolme lasta, syntyneet 2 ja 3v välein.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 20:09"]
Totta helvetissä on stressaavaa, jos ne kolme tekee pienillä ikäeroilla. Tuleeko se todella jollekin yllätyksenä? Kannattaisi nyt odottaa EDES se 2 vuotta, mieluiten 3. Mutta ei, heti pitää päästä sikiämään ja sitten ihmetellään, kun väsyttää ja on rankkaa ja pikkulapsiaika menee sumussa. Huoh!
[/quote]
Huoh itsellesi. Tein aikoinaan neljä ensimmäistä lyhyillä ikäeroilla eikä ollut stressaavaa saati rankkaa. Nyt aikuisina ovat yhä toistensa parhaat ystävät ja lapsillaan mahtava turvaverkko.
Alue: Aihe vapaa
Ehkäpä se oli tosiaan se kolmas. Neljäs ja viides eivät tuntuneet enää missään, koska oli jo oppinut delegoimaan, organisoimaan, tekemään asioita yhtäaikaa ja rinnakkain.