Stressaavin lapsiluku on 3. Kuka allekirjoittaa?

Kaksi ensimmäistä on pienelle ikäerolla ja toinen oli vuoden ajan kauhea ilta-yöhuutaja, joten se oli sinänsä raskas vuosi. Jos kuitenkin unohdetaan vauva-aika niin kyllä kolmen kanssa on ehdottomasti rankempaa kuin kahden (vanhemmat nyt jo teinejä). Havahdun aina siihen yhden ollessa jossain reissussa/poissa, miten rauhallista ja helppoa on. Puhumattakaan jos vain yksi lapsista on kotona tai mukana matkassa jossain.

En silti luopuisi kenestäkään heistä, vaikeistakaan ajoista huolimatta. Joitakin päiviä voisin kyllä antaa pois :) Ja nautin suunnattomasti jos voin reissata joskus pienen matkan vain yhden tai kahden lapsen kanssa, kombinaatioita vaihdellen.

Ensimmäinen oli ehdottomasti raskain ja voi olla että siihen oli syynä myös että sain sen melko nuorena. Olen kaikki hoitanut yhärinä mutta minulla oli hyvät tukiverkot. En ole samaa mieltä aloittajan kanssa koska vanhimmasta on ollut paljon apua nuorempien vahtina ja pienempinä pystyivät leikkimään keskenään. 

Olen itse kolmelapsisesta perheestä ja ainoa tilanne, että meille tulisi kolme lasta, olisi se, että toinen lapsi olisikin ollut kaksoset.

Kauhein perhemuoto on kolme lasta!

ei se määrä vaan se laatu.

mulla ei ole kokemusta vain yhdestä lapsesta, mutta ei se kolmas tilannetta hankaloittanut ollenkaan

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:05"]

Ainakin minä omalta osaltani. Kun lapsia oli vain 1, kaikki sanoivat että muutos yhden ja kahden välillä on valtava. No kun se toinen tuli, niin kaikki meni ihan valtavan hyvin, en kokenut kahta lasta lainkaan raskaaksi. Sitten ajattelin että no kaipa se kolmaskin tässä menee. Mutta kuinkas kävikään. Kolmannen myötä tuntui että lapsia tuli lisää ainakin 5. Omien resurssien rajallisuus tuli todellakin vastaan, varsinkin kun lapset eivät ole luonteeltaan siitä rauhallisimmasta päästä. Kolmelle ei riitä kainalopaikat iltasadulla, vaikka yhden otat rauhoittumaan niin 2 muuta voi keksiä vaikka mitä kolttosia sillä aikaa jne. Ihania ovat mutta on kyllä raskastakin ainakin vielä kun kaikki suht. pieniä. Nyt jos 1 on pois kotoa ja olen vain kahden kanssa, niin tuntuupa helpolta, vaikka toki  ne 2:kin osaa kaaoksen aiheuttaa. Mutta ei se ole mitään verrattuna siihen että kaaoksenaiheuttajia on 3:)

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013051417015511_pr.shtml

[/quote]

Muita vastauksia lukematta. Kiitos aloittajalle! Yleensä täällä lukee vain hehkutuksia kuinka kolmannen kanssa sitä vasta osaa nauttia vauvasta ja että on helpompaa kuin kahden kanssa, kun isot leikkii keskenään kun äiti pesii vauvan kanssa jne.

t. kahden äiti joka ei haaveile kolmannesta

Meillä taas esikoinen oli niin vaativa ja itsekeskeinen luonne, että toisen lapsen syntymä oli kuin lottovoitto. Isompi nautti nuoremman täysin pyyteettömästä ihailusta ja huomiosta ja nuorempi oli tyytyväinen jatkuvaan animaatioon.

Luonteet sattuivat natsaamaan kohdalleen ja veljekset ovat vieläkin toistensa parhaat kaverit.

Eli allekirjoitan omalla kokemuksellani: Kaksi lasta on helpompaa kuin yksi tai kolme.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:47"]

Toka mullekin kamalin. 

- kolmen äiti

[/quote]

Miksi ihmeessä teitte kolmannen, jos kerran kahdenkin kanssa oli kamalaa? En ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:00"]

Miksi ihmeessä teitte kolmannen, jos kerran kahdenkin kanssa oli kamalaa? En ymmärrä.

[/quote]

Koska kolmannen kanssa on helpompaa ja kivempaa.

Puhumattakaan siitä miten onnellista elämä on nyt tämän seitsemännen synnyttyä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:00"]

Miksi ihmeessä teitte kolmannen, jos kerran kahdenkin kanssa oli kamalaa? En ymmärrä.

[/quote]

Koska kolmannen kanssa on helpompaa ja kivempaa.

Puhumattakaan siitä miten onnellista elämä on nyt tämän seitsemännen synnyttyä.

[/quote]

Oletko uskovainen??

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:20"]

Oletko uskovainen??

[/quote]]

En. olen ateisti. Samoin mieheni.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:20"]

Oletko uskovainen??

[/quote]]

En. olen ateisti. Samoin mieheni.

[/quote]

Mitä varten noin monta lasta?? Olisitko tehnyt 7 lasta myös yhärinä eli joka tapauksessa???

Kolmen kanssa on raskaampaa kuin kahden. Näin siis kun ajattelen omaa tilannettani. Ihan eri tavalla sujuu kahden iltatoimet kuin kolmen kanssa. Siksi mies onkin radikaalisti vähentänyt harrastemenojaan lasten iltamenojen aikaan. Lisäksi lasten laatuaikaan joutuu erikseen panostamaan kun ei voikaan enää vain erottaa lapsia. Tappeluiden määrä siirryttäessä kahdesta lapsesta kolmeen lisääntyy rajusti kun kaikki tappelee keskenään. Lisäksi lähteminen ja kulkeminen on hankalampaa kun ennen sovittiin, että toinen katsoo toista ja toinen toista. Vauvavuosi oli meillä kolmannen kanssa helpompi kuin kahden, koska vauva viihtyi niin hyvin muita katsellessa, mutta kun kuopuskin lähti liikkumaan, on elämä aika hektistä. 

Itsekin korostan lasten tempperamenttien vaikutusta siihen kuinka raskaaksi arki lopulta muodostuu. On ihan eri asia hoitaa rauhallisia ja yleensä hyväntuulisia lapsia kuin voimakastahtoisia, pahantuulisia ja helposti kiihtyviä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:37"]

Mitä varten noin monta lasta?? Olisitko tehnyt 7 lasta myös yhärinä eli joka tapauksessa???

[/quote]

Pidämme lapsista ja nautimme elämästä suurperheessä. Ei siihen sen kummempaa syytä ole. Sitä en tiedä, olisiko minulla 7 lasta jos en olisi aikoinaan tavannut miestäni, jolla on samanlainen käsitys siitä, millainen on hyvä elämä. Luultavasti olisi, mutta varma ei voi olla. 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:38"]

Kolmen kanssa on raskaampaa kuin kahden. Näin siis kun ajattelen omaa tilannettani. Ihan eri tavalla sujuu kahden iltatoimet kuin kolmen kanssa. Siksi mies onkin radikaalisti vähentänyt harrastemenojaan lasten iltamenojen aikaan. Lisäksi lasten laatuaikaan joutuu erikseen panostamaan kun ei voikaan enää vain erottaa lapsia. Tappeluiden määrä siirryttäessä kahdesta lapsesta kolmeen lisääntyy rajusti kun kaikki tappelee keskenään. Lisäksi lähteminen ja kulkeminen on hankalampaa kun ennen sovittiin, että toinen katsoo toista ja toinen toista. Vauvavuosi oli meillä kolmannen kanssa helpompi kuin kahden, koska vauva viihtyi niin hyvin muita katsellessa, mutta kun kuopuskin lähti liikkumaan, on elämä aika hektistä. 

Itsekin korostan lasten tempperamenttien vaikutusta siihen kuinka raskaaksi arki lopulta muodostuu. On ihan eri asia hoitaa rauhallisia ja yleensä hyväntuulisia lapsia kuin voimakastahtoisia, pahantuulisia ja helposti kiihtyviä lapsia.

[/quote]

Tappeleminen lisääntyi ainakin meillä siten että keskimmäinen on niissä eniten mukana. Vanhin ja nuorin eivät varsinaisesti ole tapelleet keskenään muuta kuin vanhempi kurittanut. Mietin välillä että minkä ikäisenä se loppuu muttei taida loppua koskaan. 

tähän pitäis vastata vain ne, joilla on 4 lasta tai enemmän :)

Lapsista kiinni. Meillä stressaavin oli yksi. Kahden kanssa oli helppoa ja kolmen kanssa melkein yhtä helppoa kuin kahden ja silti paljon helpompaa kuin yhden kanssa.