Lue keskustelun säännöt.
Olen nainen,hylkäsin lapseni enkä kadu.
26.07.2013 |
Syntyi vahinkolapsi. Luulin pystyväni huolehtimaan hänestä. Ei onnistunut. En tuntenut lasta kohtaan mitään rakkautta. Hoidin syömiset,puhtauden,kodin hyvin. Rakkaus puuttui. Lapsen ollessa noin kymmenen,luovutin,hylkäsin enkä kadu. Lapsi sai rakastavan perheen ja hyvän koulutuksen. Hän on pärjännyt hyvin ja on tasapainoinen aikuinen. Minun kanssani hän ei olisi pärjännyt. Emme tapaa koskaan.
Kommentit (6)
Trollinakin äidin hylkäämäksi joutuminen tuntuu kauhealta. Olen siis herkkä ja mammanpoika.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trollinakin äidin hylkäämäksi joutuminen tuntuu kauhealta. Olen siis herkkä ja mammanpoika.
M33
Aloittana sanon,että tämä on totta. Ymmärrän kyllä kommenttinne trollista.
Kaikilla kaikki hyvin. Vaikea ajatella että tapaamattomuus olisi hyvästä. Kai siihenkin on hyvät syyt.
Entä sitten?! Kuvitteletko, että pelkkä synnyttäminen tekee äidin tai olevasi jotenkin yksittäinen tapaus. Mitä meidän nyt pitäisi sanoa, haukkua?! Polkea maanrakoon vai mitä?!
Lapsen voi hylätä niin monella tavalla. Hylkäsit lapsen jo paljon ennen kun luovuit hänestä fyysisesti. Monet lapset elää äitinsä hylkääminä vaikka äiti olisi fyysisesti läsnä.
no en kyl pärjää hyvin!! Joo, on koulutus, työ, asunto ja perhe. Sisältä tyhjä ja kärsin vaikka mistä ahdistuksista. Äidin hylkäämälle ihn tyypillinen kohtalo.