Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä?
16.09.2006 |
Miten voisin vielä pelastaa liittoni? Ollaan miehen kanssa viime aikoina vain lähinnä tapeltu, asiasta kuin asiasta. Ítse yritän aina keskustella järkevästi ja ääntä kohottamatta, mutta en voi sanoa miehelleni mitään ilman, että hän alkaa huutamaan pää punaisena ja heittelemään tavaroita tai paiskimaan ovia. Huomaan jo itsessäni, että pyrin varomaan joka sanaa ja mietin, mitä ja miten voin sanoa, ettei mies taas ala huutamaan ja riehumaan. Kaikki pitäisi mennä hänen tyylillään ja saan usein kuulla " mä oon tottunut tekemään tämän näin ja näin, älä ala mulle tuputtamaan mitään vaihtoehtoja, kyllä mä tiedän mitä mä teen, sä et tästä tiedä mitään" jne. Meillä on yhteinen pieni poika, ja mieheni on alkanut riehumaan myös hänen nähtensä - oonkin joutunut muutaman kerran rauhoittelemaan poikaani ja lähtemään kodistani lapseni vuoksi, sillä siinä vaiheessa oon jo pelännyt miehen tarttuvan muhun kiinni ja sitä en halua poikani näkevän. Alan olla itse aika väsynyt tähän tilanteeseen, sillä en suinkaan halua tällaista elämää enkä aio tähän tyytyä mutta onko tässä mitään keinoa enää pelastaa, mitä pelastettavissa on vai täytyykö mun luovuttaa ja rakentaa pojalleni parempi elämä muualla? Kiitos neuvoista! -Surupusero-
Kommentit (2)
Ootko yrittäny puhua miehes kanssa tilanteesta? Itsekin joskus seukkasin samantyylisen miehen kans ja loppumetreillä jouduin lähtemään, kun mistään ei tullut enää mitään. Hyvät päivät oli ihania, mutta pahat päivät sitäkin kamalampia - pienestäkin asiasta mieheni sai raivokohtauksen, huusi kurkku suorana ihan missä vaan, mm. kaupassa tai sukulaisten luona. Tavaroita lenteli ja jopa pari ikkunaa särkyi. Ikinä ei pyytänyt suoranaisesti anteeksi, vaikka tiesi kyllä tehneensä väärin. Aikansa hyvitellessään sama peli jatkui. Väsyin ja aloin syyttelemään itseäni, joustin ja varoin puheitani kunnes yksi päivä vain aloin itkemään eikä itkusta meinannut tulla loppua. Tajusin elämäni kadonneen ja eläneeni täysin mieheni ehdoilla. Sanoin miehelleni haluavan erota, hänhän yritti anella ja kun pidin pääni, lopulta kaikki oli kuulemma minun syytäni, kun hänen on pakko huutaa mulle, jotta oppisin arvostamaan ja uskomaan häntä...niinpä niin, selityksiä on monia. Yksikään selitys ei oikeuta toista alistamaan eikä olemaan yksinvaltias. Nyt onkin niin helppoa ja ihanaa elää ihan yksinään, kun ei ole ketään, jota varoa ja pelätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joko perheterapiaan keskustelemaan tai ero. todella huono merkki on jos alat miehen pelossa himmata ja miettiä mitä itse uskallat sanoa. ja lapsi paniikissa.