Miten saisi useimmat ihmiset hyvaksymaan 12-vuotiaan ADHD tyttoni. Kiroilee paljon, mutta ei voi mitaan sille. Isaltansa oppinut

jos ei ole mikään Tourette tai vastaava. Ja isälle kunnon puhuttelu, kun opettaa rumia tytölleen.

vaikka kuinka olisi AHDH, ei meidän tarvitse kiroilua kuunnella tai hyväksyä.

kiroilu ja moni muu adhd-uhmakäytös johtuu osin jatkuvasta negatiivisesta palautteesta, siis siitä että lapsi tietää ettei häntä hyväksytä. Se hermostuttaa niin ettei pysty käyttäytymään " hyvin" . Siis lapsi ei tosiaankaan pysty kontrolloimaan sitä itse vaikka kyse ei olekaan pakko-oireista. Jos pystyt eliminoimaan negatiivisen palautteen joksikin aikaa niin voit jonkun lapsen positiivisen puolen kautta päästä irrottamaan hänet tuosta kiroilusta ja tuottamaan tilalle jonkun positiivisemman purkautumistavan. Mutta koska useimmat ihmiset tosiaan reagoivat kuten tässä ketjussa näkyy, ainoa tie voi olla se että viet lapsen vähäksi aikaa johonkin muiden ulottumattomiin.

lapsi ei voi sille mitään, että käyttäytyy huonosti kun päässä ei synny selvää järjestystä millekään. Ja oittiminen vain pahentaa tilannetta. Kun ihmiset edes hillitsisivät isensä sen suhteen, vaikkeivät ymmärtäisikään, asiat edes VOISIVAT sujua paremmin.

Pitäisikö kaikkien alkaa siis kehua lasta aina kun kiroilee. " Tosi hienoa, että sulla on noin laaja sanavarasto."

pitäisi yrittää nähdä jotain muuta positiivista

Ad/hd ei kyllä ole käyttäytymishäiriö vaan tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriö. Ja sitä ylivilkkautta. Jos tyttö kiroilee uhmakkuuttaan, hänellä on uhmakkuushäiriö joka ei ole synnynäinen kuten ad/hd vaan tullut ympäristön (eli kasvatuksen tai sen puutteen) vaikutuksesta.

Ad/hd ei aiheuta huonoa käytöstä, mutta usein kyseisen ominaisuuden omistavia lapsia kohdellaan niin kurjasti (esim. haukutaan jatkuvasti kotona) että he saavat erilaisia psyykkisiä ongelmia. Kuten tuollaista uhmakkuutta.

Niin ja se vielä, että ad/hd-ihminen on tyypillisesti alisuorittaja. Eli tekee vähemmän kuin mihin oikeasti pystyisi, koska ei jaksa ainaista epäonnistumista, jonka uskoo seuraavan yrittämistä. Jos ottaa sen asenteen, että tyttö " ei voi kiroilulleen mitään" , se vain tukee häntä tuohon alisuorittamiseen eikä hän siis yritäkään parantaa tapojaan.

Hän ei ole kyvytön lopettamaan kiroilua. Hän voi käytökselleen jotain, jos hänet saa motivoitua. Jos häntä kohdellaan avuttomana jo nyt, hänestä tulee avuton aikuinen, jollaisia monet aikuiset " addit" ovatkin.

Musta ongelmalta kuulostaa enemmänkin tytön huono itsetunto.

Voisit kysyä tytöltä itseltä apua, miettiä tytön kanssa miten hän voisi vähentää kiroilua. Saisit ehkä tytön paremmin sitoutumaan aiheeseen, kun hän itse vaikuttaa siihen miten kiroilusta päästään. Kerrot tytölle suoraan, että olet neuvoton asian kanssa, mutta lapsen oman edun vuoksi hänen täytyy päästä hallintaan kielenkäyttönsä kanssa.



Tiedän että motivaation löytyminen asiaan voi olla vaikeaa jos tytön ihailema isä kiroilee paljon. Silloin on vaikeaa sanoa kiroilevaa tyhmäksi, kun samalla haukkuu tytön isän. Ja huonontaa jälleen tytön itsetuntoa.



Ja voimia äidille ;-)