Lue keskustelun säännöt.
Down-lapsen äiti langoilla
21.08.2013 |
Tuossa "onko kesäkisassa down-lapsi" -ketjussa oli aika hyvin selvillä, että joillakin ihmisillä on joko suuria ennakkoluuloja tai sitten ovat muuten vain suvaitsemattomia...
joten ajattelin, että jos jollakin on jotain kysyttävää suoraan, niin kysykää pois. Toivon ihan asiallista keskustelua, toki ihmetellä ja kyseenalaistaakin saa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan :)
Kommentit (12)
On kysyttävää. Onko lapsesi kisassa mukana?
Tein tuon avauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot sit yhtä outo kuin mäkin ;)
On ihan totta, että joidenkin äidit saattavat loukkaantua, mutta mun mielestä taas katsojasta näkee ihan hyvin, että katsooko lempeästi vai kammoksuen. Kummallekin ainakin mä voisin alkaa juttelemaan, ehkä se kammoksujakin siitä huomaa, että ihan tavallisia ihmisiä ollaan ;D.
Kyllä mä ainakin itsekin "tuijottelen" pieniä lapsia kaupoissa ja heiluttelen heille, jos vaan itse heiluttevat mulle. Ja en mä silloin katso sitä, onko lapsi terve vai ei :)
Mun lapseni on jo 9v eli ei ole kisassa mukana.
Minkä ikäinen lapsesi on? Onko teillä muita lapsia? Jos on, niin kuinka lapsi arkielämässä eroaa terveestä lapsesta? Tiesitkö odotusaikana, että on tulossa down-lapsi?
Mielestäni osa down-lapsista on suloisia samoin kuin tavislapsistakin. Jokainen on oma persoonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsi on 9v ja nuorempi on 8v.
En tiennyt raskausaikana, vaan shkokkina tuli synnytyksen jälkeen (shokista selvitty jo ;D )
Arjessa näkyy niin, että pikkuveli on periaatteessa isoveli eli kaikissa taidoissaan edellä. Muuten sitä ei arjessa juurikaan huomaa/ajattele. Lapset leikkivät yhdessä tosi kivasti ja ainakin vielä myös down on päässyt naapurilasten kanssa leikkeihin mukaan ihan hyvin.
Enemmän arkea tällä hetkellä rajoittaa diabetes, minkä vuoksi downia ei voi päästää pitkäksi aikaa yksin ulos tai naapuriin, kun ei vielä osaa diabetestaan hoitaa.
Heippa ap!
Minulla on 4vuotias kovasti kyselevä lapsi. Olemme nähneet esim. kaupassa erityislapsia ja omani kyselee kovasti "miksi tuo tyttö/poika on tuon näköinen?" jne. Olen vastannut,että kaikki me olemme erilaisia ja erinäköisiä. Olen huomannut,että erityislasten vanhemmat ovat vastauksistani hieman närkästyneitä (tai lapsen suorasukaisista kysymyksistä). Onko vastaukseni jotenkin loukkaavia vai johtuuko se siitä,että erityislasten vanhemmat joutuvat niin usein "kummastelun" kohteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi down lapsia on nykyään niin vaikea huomata? Siis joskus näkee jonkun lapsen ja miettii että tuolla on down piirteitä, mutta sitten en ole varma onko lapsella down vai ei. Hoidetaanko sitä jotenkin eri tavalla nykyään. Ainakaan kaikki down lapset eivät ole enää pyöreitä vaan ihan laiheliinejäkin.
Mun mielestä lapsen kyselyihin on ehdottomasti parempi vastata, kuin kieltää kysymästä tai hyssytellä. Kyllä munkin lapset saattavat kysyä, miksi joku on vaikka pyörätuolissa ja mä vastaan siihen, että en voi tietää varmaksi, mutta ehkä hänellä ei jalat toimi tms. Ja mä vastaan kyllä kyseisen henkilön kuullenkin. Mun mielestä lasten vilpittömät kysymykset on niitä parhaita ja jos mä kuulen jonkun kysyvän mun lapsesta, niin saatanpa alkaa jutellakin asiasta.
Mutta vaikea alkaa jutella jos äiti sanoo "ei tollasia saa kysellä"..
Ja kuten aiemmin sanoin, voi olla että jotkut loukkaantuu, mutta mä en näe siihen mitään syytä. Totuus on, että mun lapseni on erilainen, eikä se siitä miksikään muutu. Miksi siis siitä ei voisi puhua.
Me oltiin tänä kesänä Linnanmäellä ja nähtiin siellä ihan pieni down-poika. Kysyin omaltani että, huomasitko, että siinä oli toinen poika, jolla oli myös downin syndrooma? Poika vastasi, että "Huomasin, mutta se oli vähän pelottava!" ja kun kysyin, että miksi, niin vastaus oli "Kun se oli niin pieni" :D
Ehkä se pepulleen muksahtelu (kun hädin tuskin osasi kävellä) teki siitä "pelottavan". Näin ne lapset näkee asioita.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kehitysvammaistenhoitajana joskus vähän harmittaa se suloisuusajatus downin kohdalla. He useimmiten ovat suloisia varsinkin lapsina. Mutta joskus kuulee näitä: Odottakaas vaan, kun kasvaa aikuiseksi niin eipä enää niin suloinen olekaan. Ikäänkuin downin pitäisi olla aina suloinen saadakseen olla olemassa. Eihän meistä kukaan aina hymyile ja ole iloinen. En tiedä mistä joidenkin pelko tai inho vammaisuutta kohtaa tulee. En nyt siis oikeastaan kysynyt ap:lta mitään vaan jorisin omiani. Hyvää jatkoa vaan ap:lle perheineen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 13:10"]
miksi down lapsia on nykyään niin vaikea huomata? Siis joskus näkee jonkun lapsen ja miettii että tuolla on down piirteitä, mutta sitten en ole varma onko lapsella down vai ei. Hoidetaanko sitä jotenkin eri tavalla nykyään. Ainakaan kaikki down lapset eivät ole enää pyöreitä vaan ihan laiheliinejäkin.
[/quote]
Kylläpäs oli vaikea kysymys :)
Ainakin sen osaan sanoa, ettei downin piirteitä pysty mitenkään "hoitamaan vähemmäksi" eli sellaisesta hoidosta ei voi olla kyse. Ehkä puheterapian ansiosta downien kielen ulkona pitäminen on vähäisempää (joitakin vuosia sitten puheterapian saaminen ei ollut välttämättä mahdollista).
Ehkä sitä jotenkin myös "tottuu" näkemään downeja, kun he nykyään liikkuvat siellä missä muutkin, joten voi olla ettei siihen enää siksi niin paljon kiinnitä huomiota?!?
Pyöreys johtuu ihan varmasti siitä mitä perheessä syödään eli siinäkään suhteessa downien hoito ei ole varmastikaan muuttunut verrattuna muihin..
Mä olen varmaan tosi outo, mutta mun mielestä down-lapset ovat jotenkin todella söpöjä ja erityisesti heille tekee mieli hymyillä ja leperrellä ohimennen, mutta en kehtaa kiinnittää huomiota erilaisiin lapsiin tai ihmisiin yleensäkin. Pelkään, että heidän äidit jotenkin loukkaantuvat, mun tuijottelusta ja huomioimisesta.