37 prosenttia naisista salaa ja piilottaa vaatteiden kuitteja ja

[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 19:04"]

hintalappuja mieheltään

Lisäksi naiset saattavat  kaivaa vaatekaapista uuden puseron ylleen, ja kun mies kummastelee vieraan näköistä vaatetta, vastaa vaimo paidan olevan vain joku vanha rätti.

Oletko sinä tuollainen, kuulutko tuohon 37 prosenttiin naisista?

Tero

[/quote]

Ohos! En ole ikinä toiminut noin eikä kukaan tuttavanikaan so far I know.

Mistä tämä tieto on peräisin?

Kyllä, valitettavasti toimin juuri noin! Mutta, vain siitä syystä, että mieheni on opiskelija ja minä palkkatyössä ja mieheni käyttäisi mieluiten minunkin rahani omaan harrasteautoonsa ja sitten kritisoi minun pieniäkin hankintoja, vaikka saattaa laittaa koko opintorahansa tuohon auton kunnostamiseen.

Kyllä välillä. En kyllä mitenkään tuhlaile, mutta meillä on aika tiukkaa, joten on parempi kotirauhan takia piiloitella uusia vaatteita. Mieheni polttaa askin päivässä, tekee veikkauksia yms ja mielestäni minulla on myös oikeus käyttää rahaa saman verran. Käytän siis omaa rahaa enkä mitenkään tuhlaa, mutta jos kertoisin kaikista ostoksistani, niin meille syntyisi riita.

En kuulu tuohon porukkaan. Kuulun siihen sakkiin, joka vaalii lempivaatteitaan eikä raaski heittää niitä pois ennen kuin ne ovat ihan toivottomassa kunnossa. Mieheni itse asiassa heittelee salaa roskiin juuri näitä minun lemppareitani.

No joo. Myönnän tekeväni näin. Aiemmin saatoin ostaa, mitä haluan, kun olimme molemmat töissä eikä ollut lapsia. Nyt olen viidettä vuotta kotihoidontuella. Rahat ovat vähissä ja tulevat melkein kaikki mieheni tilille. Voin kyllä itsenäisesti päättää ostoksistani, emme kumpikaan miehen kanssa ole tuhlaavaisia ja neuvottelemme yhdessä vain erityisen kalliista hankinnoista. Mutta silti mies ärsyttävästi nipottaa rahanmenosta. Kun kerron, että tililtäni on rahat lopussa ja pyydän häntä siirtämään sinne lisää, hän narisevalla äänellä valittelee, että miten ne taas voivat olla lopussa ja että jos hän siirtää lisää, ostan taas jonkun turhan takin tai kengät. En ostele turhaan, vaan hyvin säästeliäästi, mutta silti saan kuunnella tuollaista "leikkimielistä" narinaa joka kerran, kun pyydän lisää rahaa. On siis helpompaa vain ostaa vaatteet salaa mieheltä ja sitten valehdella, että on ostanut vaatteen jo vuosi sitten aleesta tai sai kaverilta pieneksi jääneenä halvalla. Muuten hyvä mies, mutta tällainen ärsyttävä pikkuvika hänessä on. Kun mies oli työttämänä kotona ja elimme minun palkallani, en ikinä nipottanut hänen vaate- tai tietokonepeliostoksistaan, vaan pyydettäessä siirsin rahaa tilille ripeästi. Mies sen sijaan vieläpä vetkuttelee rahojen siirtämisen kanssa, saan moneen kertaan niitä anella enkä voi olla varma ruokakauppaan mennessä, että onko tilillä jo rahaa. Ymmärtäisin, jos olisin holtiton rahankäyttäjä, mutta sellainen en todellakaan ole. Mies nipotti kesäsändaaleistakin, vaikka kävelin edellisillä viisi vuotta ja viime kesänä ne jo alkoivat hajota liitoksistaan. Onneksi syksyllä, kun palaan työelämään ja alan taas saada kunnon palkkaa, ongelma häviää itsestään.

Jep, teen tuota. Enkä minäkään siksi, että tuhlailuja pitäisi salailla. Vaan siksi, että miehen saa vaatekauppaan vain kiristämällä ja lahjomalla kerran kolmessa vuodessa. Ja koska hän haluaa kulkea kulahtaneissa ja vanhanaikaisissa kammotusvaatteissa, niin ymmärrystä millekään vaatehankinnoille ei heru. Ostan itselleni vaatteita noin kerran vuodessa, silloin kaksi paitaa ja yhdet housut. Ja kun niistäkin tulee sanomista, niin olen huomannut, että on ihan kohtuullista, että salaan hinnat.