Onko Lahdessa lestadiolaisäitiä, jotka haluaisivat irtaantua vl-yhteisöstä?

Harmi, kun olet niin kaukana. Minä täällä Oulun seudulla pohdin ihan samaa...

Mikä siinä itrautumisessa oikein pelottaa ja mikä yhteisöön sitoo. Ei ne vl-ystävät ole mitään ystäviä, jos teidän irtautumisenne lopettaa yhteyden. He ovat silloin sanalla sanoen kohtalotovereita.

Ihmiset saavat uusia ystäviä jos suunnilleen ovat täyspäisiä. Itsekin olen muuttanut pari kertaa aikuisiällä paikkakunnalta toiselle ja ihan hyvin elämä on lähtenyt sujumaan ja uusia kontakteja saatu.

Mitä tulee elämäntapaan muuten, niin ei kai mikään estä teitä toimimaan monissa asioissa kuin vl:t ja luopumaan vain niistä pöljäilyistä.

Onko se vl-yhteisö jotenkin sellainen, että se jo alusta alkaen pyrkii pelottelemaan jäsenensä ulkomaailmalla etei kukaan vaan uskaltaisi lähteä. Muuten en tajua, mitä vatvomista on siinä, haluaako poistua seurakunnasta jonka oppeja ei hyväksy.

Voi sinä,oulussa asustava, jos asuisin siellä niin haluaisin yhteystietosi! Ei siinä irtaantumisessa tavallaan mikään muu pelota kuin se, että mistä saan elämääni uusia ihmisiä joista saisin samalla tavalla samanhenkisiä kuin itse olen; jotka tietäisi ja tuntisi taustani, tapahtumani, menoni, monet ajatukseni. Se ei ole helppoa. En ole orjallinen uskovainen, itse asiassa kovin nykyaikainen jos näin voisi sanoa, mutta kyllä sitä pelkää sanoa ääneen... En usko, että hyvät ystävät jättäisivät, mutta tietyllä tapaa kanssakäyminen vähentyisi aivan taatusti. Sieltä erottuisi ne jyvät akanoista, ne hyvät ystävät (pari). Mutta ne akanatkin ovat tärkeitä elämässä, että olet jossain porukassa jossa edes silmämääräisesti tunnistat eri ihmisiä ja perheitä, vaikket heidän kanssaan tekemisissä olekaan.

Vaikeaa :(

Kun luopuu elämän vl-rajoituksista, tulee paljon tilaisuuksia ja rienoja, joissa voi tutustua ihmisiin. Voi jäädä työpaikan saunailtoihin, voi liittyä jumppasalille ja käydä tanssillisissa jumpparyhmissä, voi käydä leffassa, voi päästää lapset yökylään jossa on telkkari.

Vaikken olekaan vl enkä koskaan ollutkaan, sanon teille kummallekin että PELKO POIS! Astukaa vapauteen ja eläkää.

5, ei kannata neuvoa, jos ei ole tuossa yhteisössä elänyt. Se on ihan oma kulttuurinsa ja maailma sen ulkopuolella tuntuu vieraalta. Lisäksi oma tausta erottaa muista ihmisistä.

Ulkopuoleta voi hyvinkin nähdä ja kommentoida, että pelot ovat perusteettomia ja aivopesulla aikaansaatuja. Ulkomaailmassa ei ole mitään ihmeellistä, paitsi että täällä voi elää just haluamallaan tavalla, lakien puitteissa tietenkin.

Lisäksi on täysin relevanttia todeta, että mikä tahansa yhteisö, joka saa jäsenessään aikaan noin voimakasta ahdistusta, jäipä siihen tai lähti, ei ole terve. Lapset kainaloon ja lähtekää kun se vielä on henkisesti mahdollista.

Minun on ei-VL:nä niin vaikea tajuta, miksi ei voi jäädä yhteisön liepeille. Ottaa sieltä, mitä pitää hyvänä, jättää pois sen, mitä ei pidä hyvänä ja olla niin kuin on.

Mutta sitten se toinen asia. Olen helsingistä ja tunnen aivan uskomattoman paljon ihmisiä, joilla on jollain tavalla vl-tausta, ihan kaiken ikäisiä ihmisiä ja aika eri puolelta Suomea. Tämä ei tietenkään tule ikinä esiin, jollei ala juttelemaan jostain sellaisesta aiheesta, johon asia jollaine tavalla liittyy, joten oikeasti minulla täytyy olla vielä enemmän lähipiirissä ihmisiä, joilla tietämättäni on taustansa vl-yhteisössä.

Eli missään nimessä et perheinesti voi olla "yksin" ja "ainoa", vaikka teksititte rajummankin irtioton. Olen itse asiassa aika varma, että Suomessa on hyvin paljon enemmän ihmisiä, jotka ovat jossain vaiheessa eronneet lestadiolaisuudesta kuin vanhollislestadiolaisia. Mutta eihän tällaista mitenkään tilastoida, joten asiaa on mahdoton selvittää.

Jos asuihin Lahdessa, niin haluaisin ehdottomasti tutustua ap:hen, vaikken lestadiolainen olekaan. Minua kiinnostaisi varmasti kuunnella juttuja siitä, miten hän on kokenut mitkäkin asiat/tapahtumat/säännöt yhteisössä.

enkä ole "kyylä", haluaisin ihan aidosti tietää enemmän uskonnoista ylipäätään, ja ihmisten omia kokemuksia niistä.

pelko pois ap, ei me muutkaan ihmiset sen kummempia olla, meistäkin voit hyvin saada ystäviä.

Tiedän todellakin, että vl-yhteisön ulkopuolella on ihan normaaleja ihmisiä. samanlaisia kuin mekin. Siis haluan korostaa, että vl-ihmiset ovat ihan tavallisia, vaikka jotkin meidän tavat useita hämmästyttävätkin. Ystävyys on vain ollut jotenkin kumman takaa helpompi saada "meikäläisestä" kuin "teikäläisestä". Hankala selittää.

Ap

Olen itse vl. Usko on itselleni hankalaa, mutta en halua jättää tätä (ei sinänsä liity asiaani, mut ajattelin vain vähän selkeyttää).

Tässä mun vinkit, jos aiot jättää uskon:

Puhu luottamuksella läheisille. Jos olet jo tehnyt päätöksen, älä suutu heidän yrityksistään saada sinut takaisin uskovaiseksi (ymmärräthän, se on luonnollinen reaktio), vaan selitä, että olet tehnyt päätöksen. Älä kuitenkaan läjäytä "en oo enää uskovainen" ja sen jälkeen katoa omiin oloihisi, vaan pohjusta asiaa kertomalla läheisillesi, mitkä ovat suurimpia pelkojasi uskon jättämiseen liittyen (esim. ystävien menetys). Jos tuntuu että jonkun läheisen kanssa keskustelu ei tule onnistumaan, kirjoita ensin heille kirje asiasta. Sen voit lukea heille itse tai lähettää (esim maili).

Avoin kommunikaatio antaa mahdollisuuden muille ymmärtää näkökulmasi.

Lisäksi, näinä aikoina olen varma, että muut vl:t antavat arvoa sille, että et yritä muokata uskosta mieleistäsi, vaan olet tehnyt päätöksen ettei tämä tapa uskoa sovi sinulle. Senkin voit mainita.

Asia ei tule olemaan helppoa, mutta älä anna vääränlaisen "hylätyksi" tulemisen tunteen vallata. Puolitutut saattavat katsoa kummasti, sillä heistä tuntuu että he eivätkään tunne sinua ollenkaan, vaikka luulivat hieman tuntevansa.

Voimia ja haleja tosi paljon, toivottavasti saat selkeyden tilanteeseen eikä tarvitse noin elää!

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 15:19"]

Olen itse eronnut toisesta uskonyhteisöstä. Tiedän ettei se ole helppoa, vaikka on helppo sanoa, että mikset sitten vain eroa. Yhteisö on kuin perhe, ja vl:lle usein myös konkreettisesti merkitsee sukua ja perhettä ja siitä lähteminen voi merkitä samaa kuin hylätä perheensä arvot ja ihmissuhteet. Rankkuudessaan prosessia voi verrata avioeroon tai ulkomaille muuttoon. Siitä voi seurata vuosien ulkopuolisuuden tunnetta ja syviä prosesseja, jotka kyllä kasvattavat ja puhdistavat, mutta voivat tehdä kipeääkin.

Hienoa ap:n tilanteessa on se, että olette avioparina yhdessä lähtemässä. Koettakaa löytää esim. Hakomajan kautta lahtelaisia ihmisiä jotka voisivat tukea teitä ja "ottaa vastaan" teidät yhteisön ulkopuolelle. Toivon teille kaikkea mahdollista hyvää elämäänne.

[/quote]

Veit sanat suustani. Irtaantuminmen on tavallaan kuin syntyisi uudesaan, uudeksi ihmiseksi ja alkaisi alusta elämisen. Itse haikailin ja pohdin itseäni kun en tuntenut oloani kotoisaksi rauhanyhdistyksellä vaikak olin siellä ihan pienestä saakka kulkenut ja ystävät olivat siellä. Kaikki olivat ihmeissään eivätkä meinanneet pitää totenakaan kun kerroin että jätän ry:n ja jään mieettimään uskonasioista erillään vl-liikkeestä. Ei se mitään helppoa alkuun ollut mutta kun pääsin vaikeimmat viikot yli, tuli aivan ihana vapauden ja rehelisyyden tunne, Tunne että on oikeasti elossa ja olemassa!

Täällä myös Oulun seudulla toinen, joka miettii lähtöä. Onkohan meitä täällä muitakin? Olisi erityisen mukavaa saada vertaistukea, kun monta vuotta jo miettinyt lähtöä, eikä sitä ratkaisua saa aikaseksi. Ahdistaa vaan kaikki, ei ole voimia ja rohkeutta lähtöön.

Oulussahan järjestetään nyt syksyllä UUT:n vertaistukitapaamisia, tulkaapa muut asianosaiset sinne myös, itse olen menossa.

Iholla sarjassa oli se yx tyttö joka oli eronnu vl.sta, ei katunu eikä perhe ja OIKEET ystävät hylänny... Kerran täällä vaa eletään!!

Olen itse eronnut toisesta uskonyhteisöstä. Tiedän ettei se ole helppoa, vaikka on helppo sanoa, että mikset sitten vain eroa. Yhteisö on kuin perhe, ja vl:lle usein myös konkreettisesti merkitsee sukua ja perhettä ja siitä lähteminen voi merkitä samaa kuin hylätä perheensä arvot ja ihmissuhteet. Rankkuudessaan prosessia voi verrata avioeroon tai ulkomaille muuttoon. Siitä voi seurata vuosien ulkopuolisuuden tunnetta ja syviä prosesseja, jotka kyllä kasvattavat ja puhdistavat, mutta voivat tehdä kipeääkin.

Hienoa ap:n tilanteessa on se, että olette avioparina yhdessä lähtemässä. Koettakaa löytää esim. Hakomajan kautta lahtelaisia ihmisiä jotka voisivat tukea teitä ja "ottaa vastaan" teidät yhteisön ulkopuolelle. Toivon teille kaikkea mahdollista hyvää elämäänne.

Olen pohtinut myös eroamista uskonyhteisöstä ja tarviin apuja asian pyörittelyyn.