Murrosikäisellä nyt 'yksin omassa huonessa' -vaihe
tuleeko semmoinen ovien paiskomisvaihe sitten vielä erikseen, vai ei välttämättä ollenkaan? Itsekin olin melko vetäytyvä
Kommentit (14)
Ei tule kaikille mutta joillekin voi tulla. Tuntuu että tytöille useammin tulee sellainrn aktiivinen kapinavaihe, kun alkaa ahdistaa vanhempien talossa ja vallan alla olo.
Älä salli huoneeseen linnoittautumista. Sekä oma nuoruuskokemukseni, että läheltä näkemäni tukee tätä neuvoa. Nuoren pitää elää samassa rytmissä kuin muu perhe. Jos siihen ei pysty täytyy alkaa harkita kotoa pois muuttoa esim. tukiasuntoon.
No jospa annat sen sitten olla ihan rauhassa siellä omassa huoneessaan.
Itsekin kaipasin omaa tilaa ja rauhaa nuorena, olin omassa huoneessani. Mikä siinä on niin väärin?
Mäkää en ymmärrä mikä siinä on niin pahaa että antaa nuoren olla yksin omassa huoneessa? Kyseessä on kuitenkin kasvava aikuinen, joka tarvitsee omaa rauhaa, tilaa ja aikaa. Totta kai siitä voi pitää kiinni, että tulee muun perheen kanssa syömään samaan aikaan tai hetkeksi illalla seurustelemaan, mutta muuten saa olla ovi kiinni huoneessaankin jos niin haluaa.
Meillä loppui ovien pauke lyhyeen, ilmoitin että seuraavaksi ovi lähtee ulkovarastoon, saa paukutella huoneensa ovea siellä niin paljon kuin haluaa. Ja tulla sitten siisälle ja käyttäytyä kuten ihmiset. Toistaiseksi ovi on saanut olla sisätiloissa, paukkumatta :D . Älkää nyt hyvät ihmiset hukkuko vesilasiin yhden kiukkuavan teinin edessä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:16"]
Älä salli huoneeseen linnoittautumista. Sekä oma nuoruuskokemukseni, että läheltä näkemäni tukee tätä neuvoa. Nuoren pitää elää samassa rytmissä kuin muu perhe. Jos siihen ei pysty täytyy alkaa harkita kotoa pois muuttoa esim. tukiasuntoon.
[/quote]
Häh? Kai siinä samassa rytmissä voi elää siellä omassa huoneessaankin?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:16"]
Älä salli huoneeseen linnoittautumista. Sekä oma nuoruuskokemukseni, että läheltä näkemäni tukee tätä neuvoa. Nuoren pitää elää samassa rytmissä kuin muu perhe. Jos siihen ei pysty täytyy alkaa harkita kotoa pois muuttoa esim. tukiasuntoon.
[/quote]
WTF
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:27"]
Itsekin kaipasin omaa tilaa ja rauhaa nuorena, olin omassa huoneessani. Mikä siinä on niin väärin?
[/quote]
Niin minäkin. Kaipaan yksityisyyttä ja omaa aikaa, ihan kuten nykyäänkin.
Ihanaa saada joskus viettää ilta ihan omissa puuhissa, rauhassa. Kyllä nuorikin sitä kaipaa. Tosin ihan vastapainoisesti myös seurassaoloa, ettei eristäydy liikaa sosiaalisesta ympäristöstä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:16"]
Älä salli huoneeseen linnoittautumista. Sekä oma nuoruuskokemukseni, että läheltä näkemäni tukee tätä neuvoa. Nuoren pitää elää samassa rytmissä kuin muu perhe. Jos siihen ei pysty täytyy alkaa harkita kotoa pois muuttoa esim. tukiasuntoon.
[/quote]
Häh? Kai siinä samassa rytmissä voi elää siellä omassa huoneessaankin?
[/quote]
Linnoittautuminen tarkoittaa, että ei päästä ketään huoneeseen ja kuvittelee omistavansa sen, istuu siellä, ei huomioi muuta perhettä, ei välttämättä osallistu esim. aterioille, valvoo kun muut nukkuvat, eli siis periaatteessa elää kuin muuta perhettä ei olisi. Ei yhtä päivää vaan yhtä iltaa, vaan viikkoja ja kuukausia. Tällaisia on ja he tuottavat koko muulle perheelle ikävän dynamiikan.
Yksityisyys on eri asia, tottakai jokainen haluaa ja tarvitsee olla välillä omassa rauhassa ja keskittyä johonkin.
2 toimii väärin. Pitää saada olla omassa rauhassaan omassa huoneessaan. Olen tästä ammattilaisten kanssa jutellut. Se kuuluu kasvuun ja kehitykseen ja sillä ei olemitään tekemistä perheen rytmin kanssa.Ihan kauheeta tuhoa toiset tekee lapsilleen.Tulisin itse hulluksi, jos en saisi koskaan olla yksin. Meidän teineillä on ovi auki ja ne laittaa sen kiinni, kun tarve vaatii.
Kiva varmaan yrittää runkata jos äiti kyttää oven raosta koko ajan...
Itse olin samanlainen huoneeseen linnoittautuja, pahimmillaan se oli yläasteella, mutta viihdyin yksin myöhemminkin. Lähdin vaihtoon 16-vuotiaana ja siellähän ei tietenkään sallittu yksin olemista lainkaan. Harmi vain, etten ollut tajunnut sitä etukäteen, ja siitähän tuli sitten paljon ongelmia. Esim. samanikäinen hostsiskoni oli omassa huoneessaan vain tekemässä läksyjä ja nukkumassa...
Olen ottanut amerikkalaisen tyylin enkä hyväksi omaan huoneeseen sulkeutumista. Oven pitää olla auki ja esim. kun tulen töistä, pitää tulla minun kanssani juttelemaan. Olen tehnyt selväksi, että niin kauan kuin asuu minun kattoni alla, pitää olla ihmisiksi ja käyttäytyä niin kuin ihmiset eikä niin kuin murhia hautova hullu. Nurisi ensin, mutta totteli ja vaikuttaa nyt ihan tyytyväiseltä tilanteeseen.
Tämä vain heittona siksi, että huomaatte, että kaikkea ei ole pakko sallia. Jos sietää angstiteiniä, ok, mutta minä en sietänyt eikä ole pakko.