6kk koira rähjää ihmisille ja toisille koirille

joskus remmirähjäys juontaa juurensa pienempänä saaduista huonoista kokemuksista. Mieti millaisia kokemuksia pentusi sai muiden koirien kohtaamisista pienenä. Pennun juuri kotiutuessa uuteen kotiin, sen tulisi hoitaa muiden koirien kohtaamiset itse omalla tahdillaan. Liian usein pennun omistaja, tai toisten koirien omistajat päästävät vieraat koiraan liian nopeasti pennun lähelle. Pentu saattaa oikeasti pelätä kuollakseen vieraita koiria, sillä se on saanut elää turvassa emänsä hoivissa, koska emät harvoin päästävät vieraita koiria / ihmisiä pentujensa lähelle. Mikäli kasvattajalla ei ole ollut muita koiria, ei pentu ole tottunut muihinlaisiin koiriin. Lisäksi pennun sosialistamisvaihe tulee vasta myöhemmin.

Pennun uusi omistaja on pennun suojelija. Omistajan on varmistettava, ettei vieraat koiraat pääse liian nopeasti pennun mukavuusalueelle. Koira saattaa purra ihmistäkin, jos ihminen tulee liian nopeasti koiran luo. Siis tuntematon ihminen. Mikäli pentu kokee, että omistaja ei osaa puolustaa häntä, koira puolustautuu itse haukkumalla, murinalla jne. 

Meillä auttoi tuohon uhmaikään se, että vahingossa satuimme juuri silloin menemään useaksi päiväksi kylään veljeni luo, ja siellä oli kolme vanhempaa koiraa, jotka pistivät pennun kuriin. Ekana päivänä pentu vain uhitteli, haukkui ja murisi vanhemmille koirille, mutta kun näiltä viimein menivät hermot ja pentu sai muutaman kerran kunnolla turpiinsa (ei mitään vammoja, kunnon alistaminen vain), niin jopas alkoi käytös muuttua. Toisena päivänä tilanne oli rauhoittunut jo selvästi ja kolmantena päivänä pentu oli otettu lauman jäseneksi, toki alempiarvoiseksi.

Tämän jälkeen koira osasi kotonakin käyttäytyä paremmin, ei enää riehunut ulkona muille koirille vaan nätisti lähestyi toisia, ja oli ihmisille paljon helpompi käsiteltävä. Suosittelen tätä metodia.

Meillä siis kääpiösnautseri-uros.

Mene lenkille paikkaan, jossa tulee harvakseltaan ihmisiä vastaan. Kun vastaantulija lähestyy, anna koiralle komento istu. Varmista että koira istuu kunnes vastaantulija on mennyt ohi ja palkitse heti namilla ja kehuilla. Näin opetat koiralle mikä on toivottua käyttäytymistä. 

Juuri ei niin päin, että koiraa kovistellaan kun se alkaa rähjätä. Ota vaikka joku koiran ylikaiken rakastama pallo tai muu lelu (tai nami jos lelu ei kiinnosta( ja ota se esiin aina kun vastaantulija alkaa lähestyä. Leikki ja kehut saa aikaan koiran päässä mielleyhtymän, että on hyvä asia, kun toisia tulee vastaan. Palkka toimii aina paremmin kuin kielto.

Meillä ihan sama tilanne...

Ceasar neuvoo kääntämään kulkusuuntaa tai järjestämään jotain mielenkiintoisempaa kuin se vastaantulija.

Kiitos kovasti vastauksista! Ja "kiva" kuulla, että jollain muullakin sama tilanne!

Itselläni on ollut useampi koira jo aiemmin, mutta tälläistä ongelmaa ei ole ollut yhdenkään koiran kanssa ennen. Aiemmat koirat ovat olleet perustottelevaisia, kaikille ystävällisiä. Mielestäni tämäkään ei ole pentuna saanut mitään erityisen huonoja kokemuksia. Tuntuu ihmeelliseltä, että on alkanut käyttäytyä noin :( Omassa porukassa on tosi kiva, ystävällinen koira joka on lasten kanssakin todella kiltisti. Samoin sellaisille ihmisille, joihin on päässyt tutustumaan paremmin. Toisten koirien kanssa alkaa olla ongelmaa, varsinkin toisia uroksia pyrkii hyvin vahvasti dominoimaan. Oman vanhemman koiran kanssa on kyllä selvästi alempiarvoinen, tosin näyttää välillä uhmaavan tätäkin, toistaiseksi on saanut kyllä vielä "köniinsä" sen verran, että luopunut äkkiä yrityksestä.

Lenkillä rähisee siis paitsi koirille, myös ihmisille. Tuossa tilanteessa ei tottele mitään käskyjä, eikä kiinnostu nameista tai leluista :(

Mielestäni tuo kovistelu ei tälle koiralle auta, enkä edes yksinkertaisesti kehtaisi alkaa repimään niskavilloista kylillä.

Kuonopantaa tai sitruunapantaa olen miettinyt, mahtaisiko sellaisista olla apua, onko kokemusta?

Nostanpas vanhaa ketjua, kun minullekin tuli tällainen rähinäpentu. Neiti aloitti vastaantuleville ihmisille murinan jo kolmikuisena. Koirista ei juuri välitä, murina kohdistuu vain ihmisiin. Alkuun se oli hassua, mutta nyt olen huomannut että ongelma ei tunnu helpottavan koiran kasvaessa. Olen totuttanut, sosiaalistanut, istunut pitkin kesää puistoissa ja terasseilla pennun kanssa. Pentu ei ole pelokas, vaan pikemminkin hyvin rohkea. Ei oke aggressiivinen muuten, mutta vieraat ihmiset kokee uhaksi kodin ulkopuolella. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta koirasta? Joskus vähän hirvittää, että mitä tuosta oikein kasvaa.

Eikö kokemuksia kellään? Olemme menossa kouluttajalle, mutta olisi kiva kuulla omia kokemuksia.

Meillä vähän samaa ongelmaa 10kk uroskoiran kanssa, selkeä mörkövaihe menossa, milloin haukkuu lamppua tai kukka-amppelia, mutta selkeästi myös reviirin puolustamista/uhittelua ja nimenomaan ihmisiä kohtaan..muista koirista ei oo moksiskaan ei edes sille rähjäävistä yksilöistä. Vastaantulevia ihmisiäkään ei hauku läheskään aina, siksi onkin hankala keksiä mistä käytös voi johtua..muuten on oikein pusupoika. Koirakouluun ollaan oltu yhteydessä ja pallien poistoakin suunniteltu, mutta tuntuu että joka paikassa suositellaan vähän eri asiaa.

Koiralla on teimi-ikä ja asiaan olisi puututtava nyt.

Niin varmaan onkin jokin hormoonien hyrräysaika menossa, ja tosiaankin tähän puututaan nyt. Vaan mikä olisi paras tapa lähestyä ongelmaa? Pelkkä "ei" ei näytä riittävän, vaikka koira sen merkityksen tunteekin. Vaan nyt tarvittaisiin järeämpiä keinoja, mutta mitä? Ongelmaa lisää vielä se, että harvoin olen liikkeellä pelkästään tämän koiran kanssa, yleensä on lisäksi lapsen rattaat+ toinen koira mukana joten käsiä ei enää riitä mihinkään kovin kummoiseen.

No minä ottaisin koiraa niskavilloista kiinni veisin naaman sen naaman lähelle ja karjaisisin EI niin että kuuluu. Kotona myös kurin tiukennusta ja laumasta karkoittaminen on varmasti tehokkain.

Sitten istu-maahan -seiso-seuraa sulkeisia.

Nosto