Koska tämä loputon lemmikkieläimien kinuaminen loppuu

Joko sanotte suoraan, ettei mitään lemmikkiä hankita tai sitten otatte pienen kääpiöhamsterin, joka tykkää elää erakkona. Se ei pidä silittelystä, meillä ei antanut edes ottaa käteen, ja se pärjää mainiosti muutaman päivän yksikseen, kun vain vettä ja ruokaa on tarpeeksi. Lemmikkikaupasta kannattaa kysyä mikä hamsteri viihtyy yksikseen.

Häkin siivous kuitenkin on tehtävä noin viikon välein. Toinen kerta jäisi teille ja tyttö siivoaa silloin kun on paikalla. Kovin paljon seuraahan tuollaisesta otuksesta ei ole, kun se liikkuukin pääasiassa pimeän aikaan, mutta meidän tytön lemmikkikuume saatiin sillä taltutettua. Niin "rasittavaa" oli se häkin siivouskin viikon välein, että kun hamsu 3 vuotta elettyään kuoli, ei uutta lemmikkiä ole kinuttu enää niin innokkaasti.

Luulen, että lemmikit jäävät kuvioista vasta sitten, kun pojat alkavat kiinnostaa enemmän kuin eläimet. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:32"]

Huoltajuutta käsitellessä lapsen mielipide huomioidaan noin 12-vuotiaasta eteenpäin. Jos lapsi haluaa asua teillä lemmikkinsä kanssa, niin kyllä se painaa vaakakupissa melko paljon.

Miksi lapsi ei voi hankkia lemmikkiä äitinsä luoksen ja kuljettaa sitä mukana? Esim. jyrsijää voi kuljettaa kuljetusboksissa ihan hyvin.

[/quote]

Tämmöinen nyt ei tietenkään toimi. Jos äiti on selkeästi sanonut, ettei eläintä tuoda sinne, mitähän siitä seuraisi kun lapsi sen sitten kuitenkin sinne kuljettaisi?? Ihmeellisiä neuvoja täällä. Ja mitä jos lapsi kyllästyisi siihen eläimeen parissa viikossa, eikä hänen äitikään hoitaisi sitä, niin kuka sitten? Uskokaa nyt, kotieläimiä ei ostella toisten koteihin vietäväksi, eikä lasten ehdoilla.

Jyrkkä ei alusta asti. Meillä vanhempi tyttäristä (7v) on jo kauan halunnut lemmikkiä. Kun heti alussa tehtiin selväksi, ettei mitään lemmikkiä koskaan ole tulossa, niin riukutuskin loppui melko nopeasti...

Tätä ketjua lukiessa tulee oikea kiitollisuuden aalto omille vanhemmille kahdestakin syystä. Sain asua ehjässä kodissa koko lapsuuteni ajan ilman mitään epämääräisiä "toisia äitejä" (vieraita naisia jotka jostain tuntemattomasta syystä asuvat minun isäni kanssa ja sekaantuvat perheeni asioihin). Lisäksi sain vanhemmiltani ihanan kissan, jota rakastin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, ja josta tuli kaikille perheemme jäsenille todella tärkeä.

Että onnea vaan tuolle 11-vuotiaalle ja itsellesikin elämäsi kanssa.

Samaa mieltä 32:n kanssa, alapeukuttakaa jos tahdotte. Lapsiparka. Ei ole häävit eväät elämään.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:21"]

Miehen tyttö kinuaa rasittavuuteen asti joka kerta jotakin hiirtä tai rottaa ja jopa koiraa lemmikikseen. ...Mutta siis meille sijoitettuna. On vain meillä joka toinen viikonloppu 2 päivää, ja meidän pitäisi se muuna aikoina hoitaa. Järjetöntä. Mies empii joka kerta, ja on jo vähän lupaillutkin. Tyttö on 11v. Ei mitään järkeä. Kivahan sitä olisi pari tuntia katsella, ja me siivottais ukon kanssa paskat ja haisteltais niitä.

[/quote]

Siis tottakai sinä päätät yhdessä miehen kanssa tuleeko teille lemmikki, eläin ei ole lapsen lelu ja teette väärin jos otatte lemmikin lapsen iloksi, koska tämä ei kykene sitä hoitamaan. Ei tässä ole mitään epäselvää, teidän koti ja teidän päätös, miehesi tekee tosi väärin jos lupaa vailla suostumustasi. Et ole kamala akka jos et halua lemmikkiä, minunkin poika kinuaa koko ajan jotain hemmetin hilleriä mutta en ota, koska en tykkää eläimistä ITSELLÄNI, ne ovat suloisia ja hoitokoira meillä joskus on mutta omaa.. ei ikinä, sitoo liikaa ja lapsi saa sitten aikuisena perustaa sen kennelinsä jos vielä siltä tuntuu. :D

Eikö ap itse pidä yhtään eläimistä? Olen itse saanut elää lapsuuteni perheessä, jossa melkeimpä aina oli jokin eläin. Kissaa, hamsteria, undulaatteja, kaloja, koirakin. Eläin oli minulle hyvä seuralainen, ja olen onnellinen siitä, että olen saanut paijata elävää olentoa pienenä. Luulen, että siitä on tarrunut pelkkää hyvää itseeni.

Meillä lapsi alkoi haluamaan koiraa. Koiraa en kykene itse hoitamaan, joten jouduin sanomaan jyrkän ein. Ajan kuluessa muistin kuinka paljon iloa minulle lapsen ajan eläimet antoivat. Koiraa ei tullut, tuli jyrsijä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tietysti minun piti olla valmis siivoamaan ja katsomaan sen eläimen perään. Hyvin meillä on mennyt jo kolme vuotta, lapsi silminnähden nauttii....ja niin minäkin!

Ootpa kamala akka. Ehkä kinuaminen loppuu sitten kun hankit lemmikin. Eikö lapsen äiti suostu?

Niin kauan, kun miehesi empii ja jopa lupailee. Lapselle pitää antaa suora ja rehellinen vastaus ja sanoa ihan suoraan EI. Sekä perustella miksei, kertomalla noi samat asiat.

Hamsteri tai vastaava on helppo kuljettaa mukana. Olisi lapsiparankin elämässä yksi pysyvä suhde.

Laitatte lapsen kuukauden ajaksi hoitamaan mielikuvituslemmikkiä. Laittakaa laatikkoon puruja ja ruokakuppi ja vesikuppi. Joka päivä 1-2 kertaa pitää vaihtaa osa puruista, pestä ruoka- ja juoma-astiat ja lisätä niihin tavaraa. Koiran kohdalla laitatte lapsen heräämään joka aamu aikaisin ja kävelemään aamulenkin, päivälenkin ja iltalenkin. Sekä harjaamaan pehmolelukoiraa esim. 30min joka päivä. Yökylään ja pitkille reissuille ei voi lähteä, koska kuka sitten hoitaisi lapsen lemmikin.

Jos lapsi saa viikkorahaa, eläimeen liittyvät kustannukset voidaan säästää hänen rahoistaan. Yleensä hanke tyssää tähän, kun lapsi ei ole tarpeeksi säästeliäs eikä malta laittaa rahaa säästöön useita kuukausia.

Tämä opettaa lapselle sen työn, rahan ja sitoutumisen määrän joka lemmikkiin liittyy. Voitte myös ihmetellä, että miten eläin muka pärjäisi ne päivät jotka lapsi on poissa, koska te ette aio osallistua hänen lemmikkinsä hoitamiseen.

Varo vaan ettei mies suostu johonkin koiraan. Sinuna ottaisin sen hiiren tai jonkun muun vaivattoman vähäruokaisen pikkueläimen.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:23"]

Ootpa kamala akka. Ehkä kinuaminen loppuu sitten kun hankit lemmikin. Eikö lapsen äiti suostu?

[/quote]

No eihän eläin ole mikään leikkikalu, joka otetaan vaan kun lapsi tahtoo! Se hankitaan vasta sitten, kun kaikki ovat yksimielisiä hankinnasta ja ovat valmiita ottamaan osaa lemmikin hoitoon.

Eikä lemmikkiä saa ikinä ottaa lapsen vastuulle muutenkaan, vastuu on aina aikuisella.

no jos isä vähän lupailee, niin kinuaminen kannattaa. Mutta ei sitä eläintä tosiaan kannata ottaa, jos vain lapsi sen tahtoo, ihan sama onko teillä muutaman päivän kuussa vai aina, koska eläimen hoito ja hyvinvointi on aina aikuisen vastuulla. Silloinkin, jos sovitaan että lapsi vastaa ja hoitaa (eli vanhemmat täytyy vahtia, että lapsi tekee niin, ja jos ei teekään, niin aikuisen on hoidettava asia).

Jos sinä tai lapsen isä ette tahdo eläintä ettekä tahdo ottaa vastuuta hoidosta, niin teidän täytyy sanoa se lapselle suoraan. Ilmeisesti lapsen äiti on näin tehnyt, jos kyse on siitä, että eläin olisi teillä eikä kulkisi lapsen kanssa paikasta toiseen?

Ymmärrän kyllä lapsen kaipuun eläimeen, minä olen onneksi eläinrakas ja meillä on voitu lapsien eläintarpeet täyttää hevosta lukuunottamatta (eli on kissoja ja koira). Mutta vain siksi, että itsekin olen ollut yhtä innokas eläimen ottamaan, ja mies myös (paitsi koirasta ei niin innostunut, taisi suostua siihen enemmän lasten ja minun vuoksi)

Meillä oli ihan sama juttu. Hankittiin sitten se minihamsteri ja mun hoidettavaksihan se jäi. Vaihdoin purut ja veden, ruokin, pesin terraarion ja välineet jne.jne. Etätyttö ei jaksanut hoitaa sitä muutoin kuin käskettäessä kun oli meillä. Kun aika hamsterista jätti, kannoin terraarion kierrätykseen ja se siitä. 

Nyt meille on tulossa koira, mutta mä valitsen rodun ja hoidan koiran itse enkä odotakaan muiden osallistuvan.

Ei se lopu koskaan... Mutta fakta on, ettei "kakkoskotiin" voi ottaa eläintä, jota etävanhemmat eivät halua hoitaa. Eikä 11 v osaa sitoutua "etälemmikkiin" millään lailla, kun todennäköisesti "lähilemmikkikin" voisi olla hankala pitkän päälle. 

Viekää usein jonnekin, missä pääsee olemaan eläinten kanssa tekemisissä. Kotieläinpihat ovat hyvä kohde; niissä myös hoitajat kertoilevat usien mielellään, miten vastuullista eläimen omistaminen on. 

Hiiri tai rotta voisi olla jopa vaihtoehto. Elinikä on sen 1-2 v. Häkki siivotaan kerran viikossa ja päivittäin kurkataan sapuskat ja vaihdetaan vedet. Meillä rottahäkin viikkosiivous on siis sellainen, että pehmusteet vaihdetaan, pesäkoloon laitetaan lisää heinää ja vessanurkkaan vaihdetaan pari lapiollista purua. Hiirien vessakoulutuksesta en osaa sanoa (meillä on siis kanivessa, jota käytetään), mutta nurkkaan nekin pyrkii hommansa tekemään. Sitten kerran kuukaudessa on semmoinen isompi totaali, joka kattaa kuivikkeiden vaihdot ja häkin pesun. Sinänsä teille ei edes extrahommia tulisi. Rotat ovat kuitenkin sosiaalisia ja viikkosiivouksen/hyvien kuivikkeiden kanssa hajuttomia otuksia ja sen vittumaisimman totaalin voisi nakittaa sitten sille lapselle. Ruokinta ja seuranpitokin on helppoa, kun sapuskalla "ostetaan" se eläimen kiintymys ja siinä ruokaa tunkiessa vähän rapsuttelee ja kutittelee, niin eläimetkin pysyy tyytyväisempinä.

Samat metodit pätee muihinkin jyrsijöihin, itse puhun rotista, koska niitä minulla on sen 8 v ollut ja niistä tiedän enemmän, kuin hamstereista käytännönkin kautta. Plussaa on tietty se, ettei tarvi harjailla tai lenkittää. Jyrsijöille on myös omat näyttelynsä ja agilitynsä ja rotat ainakin on vain minikoiria, joiden kanssa ei tarvi pakkaseen mennä.

Jos haluaa häkkieläimestä vaivattoman, niin kannattaa panostaa isoon häkkiin, koska silloin elukat tahtoo ihan itse pitää yhden paskanurkan ja siivoustarve vähenee. Plus niitä nyt saa eri näköisinäkin, joten parhaimmillaan saa ihan kiinnostavan sisustuselementin, josta on sitten seuraakin. Ja jyrsijät oppii yhtä lailla niitä temppujakin, eikä mene sitä 50 e/kk johonkin sapuskaan, toisin, kuin isompien eliöiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:38"]

Hiiri tai rotta voisi olla jopa vaihtoehto. Elinikä on sen 1-2 v. Häkki siivotaan kerran viikossa ja päivittäin kurkataan sapuskat ja vaihdetaan vedet. Meillä rottahäkin viikkosiivous on siis sellainen, että pehmusteet vaihdetaan, pesäkoloon laitetaan lisää heinää ja vessanurkkaan vaihdetaan pari lapiollista purua. Hiirien vessakoulutuksesta en osaa sanoa (meillä on siis kanivessa, jota käytetään), mutta nurkkaan nekin pyrkii hommansa tekemään. Sitten kerran kuukaudessa on semmoinen isompi totaali, joka kattaa kuivikkeiden vaihdot ja häkin pesun. Sinänsä teille ei edes extrahommia tulisi. Rotat ovat kuitenkin sosiaalisia ja viikkosiivouksen/hyvien kuivikkeiden kanssa hajuttomia otuksia ja sen vittumaisimman totaalin voisi nakittaa sitten sille lapselle. Ruokinta ja seuranpitokin on helppoa, kun sapuskalla "ostetaan" se eläimen kiintymys ja siinä ruokaa tunkiessa vähän rapsuttelee ja kutittelee, niin eläimetkin pysyy tyytyväisempinä.

Samat metodit pätee muihinkin jyrsijöihin, itse puhun rotista, koska niitä minulla on sen 8 v ollut ja niistä tiedän enemmän, kuin hamstereista käytännönkin kautta. Plussaa on tietty se, ettei tarvi harjailla tai lenkittää. Jyrsijöille on myös omat näyttelynsä ja agilitynsä ja rotat ainakin on vain minikoiria, joiden kanssa ei tarvi pakkaseen mennä.

Jos haluaa häkkieläimestä vaivattoman, niin kannattaa panostaa isoon häkkiin, koska silloin elukat tahtoo ihan itse pitää yhden paskanurkan ja siivoustarve vähenee. Plus niitä nyt saa eri näköisinäkin, joten parhaimmillaan saa ihan kiinnostavan sisustuselementin, josta on sitten seuraakin. Ja jyrsijät oppii yhtä lailla niitä temppujakin, eikä mene sitä 50 e/kk johonkin sapuskaan, toisin, kuin isompien eliöiden kanssa.

[/quote]

Meilläkin on rottia, enkä suosittelisi rottia kotiin jossa ei eläimistä olla todella kiinnostuneita. Just tosta syystä, että ne ovat kuin pieniä koiria ja oikein hakemalla hakevat ihmisen seuraa, ne tarvitsevat tosi paljon seuraa ja ihmiskontaktia ihan joka päivä. Ja niitähän pitää olla vähintään kaksi.

Hiiret olisi parempi vaihtoehto, vaikka nekin on laumaeläimiä niin ei niitten kanssa tarvitse touhuilla niin paljon.

Ap. Hänen äitinsä ei suostu ottamaan. Ja tätähän tyttö käyttää sitten hyväkseen haukkumalla äitiään kamalaksi ja ilkeäksi, joka on myös jotenkin vastenmielinen tapa. Varmasti hän sitten kotonaan haukkuu meitä.

Miehen tyttö on ilmeisesti ap:n silmissä rottaakin alhaisempi olio.